Yritämme miehen kanssa korjata liittoa,sukulaisen tylyt mielipiteet onnistumisestas aa mielen maahan

juoruilemassa sukulaisillesi? Jos olet, niin ihan oma mokasi.

ja olimme oikeasti onnellisia,kuitenkin jotain oli vialla koska mies ei onnistunut täysin puhumaan tunteistaan vaan purki niitä joskus humalassa minua mollaten ja haukkuen. lopulta homma alkoi vaikuttaa minunn ja tapahtuneet alkoivat ilmetä useammin ja useammin. Isoista asioista on siis kyse, mutta puhumalla asioista voi selvitä ja tiedostamalla ongelman.

Sanoi pahasti humalassa?



Ja se on sinusta eron ja ruikutuksen paikka?

elin monta kuukautta ajatellen ettemme ikinä palaa yhteen.

älä tilitä sille mitään, enää.



Tsemppiä! Valitettavasti olen samaa mieltä, että jos on turhaa, rikot itsesi entisestään, mutta kyllä, joku, joskus muuttuukin.

ja fyysisen väkivallan uhkaa.ap

Varsinkin kun teillä on lapsi.



Mikset hae apua, jos kerran tarvitset terapiaa?

Miehen solvaaminen sukulaisille ei ole asiallista.



Ap:lla on lapsi, jonka etua pitää ajatella.



9

verottavaa katsoa vierestä jos läheisen puolesta saa pelätä kun se ehdoin tahdoin asettaa itsensä tilanteeseen jossa kriisi on todennäköinen. Sukulaisesi ei halua nähdä sinun kärsivän, ehkä se negatiiviseen ja lannistavaan sävyyn puhuminen oli enemmänkin sitä että hän halusi sinun muuttavan mielesi koska aavistaa ettei tilanne tule entisestä muuttumaan ainakaan pysyvästi. Itse en voisi kannustaa läheistäni tekemään jotain jonka vuoksi hän mielestäni joutuu kärsimään. Et kai sinäkään tukisi jonkun päätöstä hypätä rotkoon sillä varjolla että mitä jos tällä kertaa ei käykään mitään.



Ei kannata loukkaantua sukulaisen sanoista, vaan ottaa ne neuvona ja pyyntönä että harkitset asiaa vielä. Itse olin pitkään olkapää ystävälleni joka eli väkivaltaisessa suhteessa entisen linnakundin kanssa. Kyseessä oli muuten ihan normaalijärkinen nuori nainen, mutta tämän miehen kanssa oli aina ongelmia ja sai pelätä terveyttään. Olin se olkapää pitkään ja ruodimme hänen syitään jäädä suhteeseen (niitä ei ollut) ja syitä lähteä (niitä oli hälyttävästi), en voinut kuin sanoa että en enää vain kykene olemaan 24/7 päivystyksessä siksi ettei hän itse ymmärrä lähteä suhteesta, eli minäkin "tuomitsin" homman tuhoon ja sanoin ettei enää auta itkeä asiaa jos itse on noinkin vapaasti valinnut jäädä.



Onneksi ei mennyt kauaa kun tämä ystävä muisti olevansa fiksu ja lähti.

aikaisempiin hyvittelyihin ja selityksiin verrattuna nyt tajunnut jotain. Ja asumme eri paikkakunnilla,joten etenemme todella hitaasti,voi mennä vuosikin ennenkuin olen täysin vakuuttunut. Itse ajattelen niin että jos epäonnistumme niin en minä siitä rikki mene, vastoin käymisiä tulee ja kyllä niistä ylipääsen, mutta tämä on sen verran arvokas asia jonka haluan vielä kerran katsoa läpi.Mutta tosiaan, tässä herää ajattelemaan että ehkä ei olisi pitänyt suutansa aukaista eron syistä ja sulkea taas väkivalta oman kodin salaisuudeksi,kertoa eron syyksi joku muu syy? Pettäminenkin on henkistä väkivaltaa ja moni antaa sen anteeksi ja elävät onneliisena jatkossa,ilman pettämisiä..En jaksa olla aina selittämässä ja puolustelemassa. Aika näyttää,mutta jos joku ei sitä hyväksy niin se sulkeutuu minunkin elämästäni.

kuinka pieniä lapsesi ovat?

pahoinpiteleekö miehesi sinua? entäs lapsia?

onko pahoinpitely fyyfistä vai henkistä? vai molempia?



sinun täytyy listata suhteenne plussat ja miinukset ihan vaikka paperille ja sitten miettiä mikä olisi järkevintä, kumpia tulee enemmän plussia vai miinuksia

erokaan ei ole helppoa, jo pelkästään lasten takia. mutta toisaalta voi olla ainut oikeankin ratkaisu.

muista, että päätöstä puolestasi ei voi kukaan muu tehdä.

toisaalta jos ei ole muuta tapahtunut, kuin tuo juopuneena p****** puhuminen, niin voisin vihoitella jonkun hetken, mutta antaisin asian sitten olla, mistä muuten sait kuulla puheista? salakuuntelitko?

Ap:lle on sanottu pahasti ja hän on sitten käynyt kostoksi kylillä solvaamassa miestään.

ja fyysisen väkivallan uhkaa.ap

tuon takia kyselin väkivallasta

jos kuvioissa on ollut väkivaltaa (todellista, ei kuviteltua) tai esim pettämistä.



Mutta 'normaaleista' riidoista, rankoistakaan, ei kyllä pitäisi niille omille sukulaisilleen mennä selittämään. Ihan tyhmää ruikuttaa äidilleen, miten mies sanoi sitä ja tätä, ja sitten ihmetellä, kun äiti ei osaa suhtautua mieheen oikein. Tosiasiassa riidellessä tulee aika moneltakin suusta sellaista, mikä toiselle selitettynä yksipuolisesti saattaisi kuulostaa aika kammottavalta. Olen minäkin miehelle sanonut rumasti, ja pyytänyt sitten anteeksi. En minä sitä puolustele, mutta aika rikkinäisiä koteja olisi lapsilla paljon, jos ei riitoja voisi sopia, ja väärin tekemisiäkin antaa anteeksi.



Siis hyvä kun yritätte uudestaan, ja voisihan se sukulaisia helpottaa, kun selittäisit, että kyse oli riidoista, mistä annoit yksipuolisen kuvan.

ja mies on lopulta heristänyt nyrkkiä, että eikö se nalkutus ikinä lopu.

Olen eronnut jo kerran ja silloin palasimme ensimmäisen eroyrityksen jälkeen uudelleen yhteen. Kun suhde sitten kuitenkin kaiken veivaamisen jälkeen meni täysin karille ja avioero oli tosiasia (kahden hakemuksen jälkeen) niin päätin, että ikinä en enää avaudu sukulaisille, olipa mikä vaikeus avioliitossa tahansa. Heiltä ei saa tukea, kun tilanteet vaihtuvat, sen sijaan kaikentietäjiä aina löytyy.



Toinen avioliittoni on parhaillaan vakavassa kriisissä ja saattaa päättyä eroon. Tuntuu erittäin pahalta ja tietenkin tarvitsisin tukea. Olen kuitenkin vastustanut kiusausta uskoutua sukulaisille, koska vanhat kokemukset olivat niin huonot.



On aika vähän ihmisiä, jotka osaavat suhtautua oikein kriisissä olevaan ja kriisissä tehtäviin päätöksiin. Ne eivät nimittäin aina osoittaudu aikaa kestäviksi. Ulkopuolisten tulisi aina pelkästään tukea ja jättää sekä päätösten teko että niiden arviointi ihmiselle itselleen.

jossa mies oli todellinen luuseri. Parisuhteeseen liittyi myös fyysistä väkivaltaa, joskin harvoin.

Minä anoppina en voinut ko. miestä sietää. Tytär kuitenkin anoi monet kerrat anteeksi erilaisia mokia. Oltiin onnellisia hetki, sitten taas erottiin. Lapsikin tehtiin tähän tuhoon tuomittuun suhteeseen.



Jos sinun läheisesti ei miestäsi hyväksy, on varmaan parempi että ette silloin ole tekemisissä. Eikä varmaan kumpikaan siinä tapauksessa edes halua olla suuremmin kanssakäymisissä...



Minä sen sijaan tunnen ja tiedän tyttäreni, hän myös minut. Omiani en jätä ja luokseni voi aina hädän tullen tulla.

ei nyt ollut mistää tavallisesta riitelystä vaan miehen tekemstä henkisestä väkivallasta humalapäissään. On surkeaa että suurin osa varmasti ajattelee että sellaiset ihmiset ovat läpimätiä ja täysin luuseri paskoja joita kukaan ei huoli..on sääli ettei ihmiset voi antaa mahdollisuutta yrittää muuttua jos oikein itsekkin haluaa.

Ap:lle on sanottu pahasti ja hän on sitten käynyt kostoksi kylillä solvaamassa miestään.

jos olet haukkunut äijääsi oikein olan takaa, niin mitä ap sitten olettaa, että mies otetaan taas vastaan niinkuin ei mitään olisi koskaan tapahtunutkaan.

oma on vikasi, jos äijääsi ei enään hyväksytä sukuun. ymmärrän sukuasi täysin, mutta sinua en todellakaan, mitä kävit haukkumassa äijää

Ensin kirjoitit että on sanonut pahasti. Mitä se siis on sanonut? Mitä sinä vastasit tai mitä sinä sanoit sille ensin?