Muita naisia, jotka ovat ostaneet yksin omakotitalon? Miten olette pärjänneet?
Ostin 2020 vanhan, mutta remontoidun ihanan talon isolla puutarhalla. Nyt huomaa, että oma jaksaminen ei tahdo riittää talon ylläpitämiseen. Henkisesti raskaan työn vuoksi energiaa esim. isompiin piha- ja puutarhatöihin on yleensä max. yhtenä iltana viikossa. Työmäärä tuntuu loputtomalta, kun aina jostain maali hilseilee ja löytyy joku laho lauta. Käsistään kätevä tuttava käy onneksi auttamassa akuuteissa töissä. Korot ja sähkö ovat lisäksi syöneet säästöt. Mutta myydä en halua, koska pidän itse talosta ja maisemasta niin paljon, eikä talo olisi helpoin myytävä. Miten te muut pärjäätte?
Kommentit (31)
Muutin kerrostaloon. Täällä on hyvä olla. Kaikki ap:n kuvaamat ongelmat loppuivat kertaheitolla.
Rahakas pärjää ehkä hyvin. Jos saa liukkauden pois pihalta, ennen kuin astuu sinne ovesta. Ja ei jyrkkiä portaita, joista voisi tippua. Enemmän ongelma kai on jos ei ole remonttirahastoa valmiina ja maksut pitää huomioida.
Aika huonosti on sun talo ollut remontoitu, tai sit remontista on jo aika kauan.
Mun talon ylläpitoon riittää hyvin ilta viikossa, monesti ei tarvi koko iltaakaan, riittää kun kiertää katsomassa, että kaikki on kunnossa.
Aluksi oli rankkaa.Iso helpotus oli,kun taloudellinen tilanteeni parani ja alkoi olla rahaa ostaa apuja ulkopuolelta.Nykyään ostan auraukset, lumenpudotukset ,piha-alueiden niitit ym. ulkopuolisilta.Plus mulla on luottotimpuri, joka tekee remonttia,jota en itse osaa.
Asuin 5 vuotta lasten kanssa, mutta voimat loppuivat ja siirryimme rivitaloon. Varmasti olisi auttavat juuri tuo kaikenlaisrn avun palkkaaminen, saahan niistä kotitalousvähennyksen. Ihanaa aikaa se oli ja kaipaan vieläkin ajoittain taloa.
Suurin osa OKT:n töistä on työläitä, mutta harvoin tehtäviä. Se vaan pitää ottaa sellainen asenne, että tekee kaiken melkein heti eikä voivottele kuukausitolkulla miten jokin pitäisi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa OKT:n töistä on työläitä, mutta harvoin tehtäviä. Se vaan pitää ottaa sellainen asenne, että tekee kaiken melkein heti eikä voivottele kuukausitolkulla miten jokin pitäisi tehdä.
No tänä talvena kyllä on ainakin meidän korkeuksilla tullut välillä lunta,sulannut, hypännyt äkkiä nollakelistä 30 asteen pakkaseen.
Koko ajan on saanut tehdä lumitöitä,hiekottaa pihaa, lämmittää uuneja.
Minä oon tässä itselleni rakennetussa oktssa asunut jo kohta 13 vuotta eikä mitään ongelmaa oo ollu. Vai oliko apn tarkotus mollata teitä naisia?
Toistaiseksi olen pärjännyt, mutta alkaa ikää tulla. Lumityöt ja puiden pilkkominen alkaa olla jo jaksamisen rajoilla. Olisihan se kiva asua loppuun asti, mutta ei ole varaa maksulliseen apuun. Jossain vaiheessa on muutettava joko rivariin tai kerrostaloon.
No ei ole kyllä tuntunut yhtään raskaalta. Saatan tehdä 2-5 tuntia erilaisia hommia päivässä. Välillä on viikkoja ettei ole mitään tekemistä. Puuhastelen mielelläni.
Eläkkeelle ruvettuani ostin vanhan talon ja remppautin sen. Ei asuntolainaa eikä velkaa tarvittu. Asun nyt 14 vuotta talossa ja kaikki on mennyt hyvin. Puilla lämmitän, mutta ostan puut valmiiksi pilkottuna - lämmityskausi n. 500-600 euroa. Kaksi tulisijaa, ei takkaa. Talo on yli sata vuotta vanha kivitalo. Lunta ei sada, mutta puutarhapuoli tuottaa keväällä ja syksyllä hommia, lisäksi iso terassi, on mieluista hommaa mutta raskaampiin kuten kasvimaan maan kääntämiseen ja puiden oksien leikkuuseen tarvitsen apua, en nouse enää tikkaille. Parempaa asumismuotoa ei ainakaan itselleni ole kuin tämä. Olen pärjännyt hyvin ja olen 74N.
Kyllähän se reippautta vaatii, joko tehdä itse tai tilata tekijä. Odottamalla ja hohhailemalla korjausvelka kasvaa ja kasvaa.
Hyvin olen pärjännyt. Alkuvuosien riehumisen jälkeen olen oppinut ottamaan asioita renmommin, pihan ei tarvitse olla täydellinen eikä tämä satavuotias talo siihen kaadu, jos kaikki ei ole aina heti hoidettu
Kyllä toki välillä voimille ottaa, mutta sitten käyn kylässä jonkun luona kerros- tai rivitalossa ja palaan onnellisena kotiin. Olen puuhastelijaluonne ja esteetikko, niin paikat ovat onneksi pysyneet aika hyvin kunnossa.
Pääsääntöisesti hyvin kun ostan palveluita töhin mitä en itse osaa/ehdi tehdä. Faceryhmistä löytyy usein jotain paikallisia nikkareita.
Taloni on pieni, mutta maata on paljon ympärillä. Etenkin näin keväällä kaikki vaiva tuntuu sen väärtiltä: maa tuoksuu ja auringonvalo täyttää jo aamukahvilla keittiön. Joutsenauroja liitää terassin ohi ja maakotkankin näin nyt viikonloppuna. Kurjet aloittavat juttunsa varhain aamuisin ja illalla saa nukahtaa pöllöjen huhuiluun. Toivottavasti muutan täältä aikanaan vain taivaan kotiin.
Rakennutin yksin ja mieskin löytyy. Teen kuitenkin yksin useat työt. 2 kertaa olen maalannut kaikki rakennukset. Piha on laitettu kokonaan uusiksi ym.
Me ihmiset ollaan niin erilaisia. Minäkin teen henkisesti raskasta ja vaativaa työtä, ja siksi juuri tarvitsen oman talon ja rauhan palautumiseen. Lisäksi olen fyysisesti sairas, mutta olen varma että talon askareiden vuoksi olen paremmassa kunnossa sairauksieni kanssa, kuin olisin muuten.
Kannattaa ottaa tietynlainen rento katse asioihin. Se laho lauta tai kupruileva maali ei haittaa, eikä se jos nurmikko pääsee pitkäksi. Puutarhasta saisi ehkä helppohoitoisemman? Esimerkiksi meillä ei tehtävänä ole kuin nurmikon leikkuu. Lehtiä en haravoi, nypittäviä kukkia ei ole, ja nokkoset navetan kulmalla saa kasvaa. Talvella on tottakai lumityöt, mutta tarvittaessa siirrän auton valmiiksi lähelle tietä, niin ei ole pakollista kolattavaa niin paljon aamulla töihin lähtiessä. Muutenkin teen lumityöt osissa, ehkä vartin kerrallaan. Ja omistan korkeavartiset talvisaappaat joilla pääsee kolaamattoman pihankin yli, koska meillä esim. ulkohuussi.
Puulämmitys on ja polttopuut ostan naapurilta, toki omaltakin tontilta jotain tulee. Mutta muut remontit itse tehden, kaiken mitä suinkin voi. Siinäkin armollinen asenne, ei haittaa vaikka kestää. Ja kun tekemistä on kyllä muutenkin, vesien kannot, puiden kannot ja puulämmitykset jne.
Ihan niin vaikeaa kun siitä tekee. Puut voi ostaa valmiiksi pilkottuina, lumitöitä tehdään minimi. En ikinä vaihtaisi kerrostaloon, sen ääniin ja hajuihin jne.
Ekat vuodet on ne raskaimmat. Monta juttua, jotka pitää tehdä ennenkuin talo on siinä kunnossa että pystyy elämään omilla ehdoilla. Listaa kaikki, mikä ei miellytä ja mieti, minkä korjaaminen helpottaa elämääsi eniten ja aloita niistä. Kaiken muun voi jättää myöhemmäksi! Itse tein sisäremontin ekana, että tulee kodin tuntu. Pihasta poistin vaativimmat kasvit ja tilalle lajeja, joita ei tarvitse nyppiä kokoajan, maanpeitekasvit kukkapenkkiin oli äärettömän hyvä idea 😅 Seuraavaksi tehdään autokatos, vihaan auton kaivamista lumimyrskyn jälkeen! Ok-talo on elämäntapa, koita ajatella sitä harrastuksena ja yritä iloita, että pääset opettelemaan uusia asioita ja toteuttaa itseäsi. Asennekysymys, mutta ymmärrän kyllä, että aina vaan ei pysty positiivisesti sitä taloa katsomaan😂 Talo on kuin uhmaikäinen lapsi, välillä ärsyttää ja kaduttaakin, mutta kun ilta painuu ja katsot sitä, on se silti vaan niin rakas.