Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Muita naisia, jotka ovat ostaneet yksin omakotitalon? Miten olette pärjänneet?
24.03.2024 |
Ostin 2020 vanhan, mutta remontoidun ihanan talon isolla puutarhalla. Nyt huomaa, että oma jaksaminen ei tahdo riittää talon ylläpitämiseen. Henkisesti raskaan työn vuoksi energiaa esim. isompiin piha- ja puutarhatöihin on yleensä max. yhtenä iltana viikossa. Työmäärä tuntuu loputtomalta, kun aina jostain maali hilseilee ja löytyy joku laho lauta. Käsistään kätevä tuttava käy onneksi auttamassa akuuteissa töissä. Korot ja sähkö ovat lisäksi syöneet säästöt. Mutta myydä en halua, koska pidän itse talosta ja maisemasta niin paljon, eikä talo olisi helpoin myytävä. Miten te muut pärjäätte?
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Toistaiseksi olen pärjännyt, mutta alkaa ikää tulla. Lumityöt ja puiden pilkkominen alkaa olla jo jaksamisen rajoilla. Olisihan se kiva asua loppuun asti, mutta ei ole varaa maksulliseen apuun. Jossain vaiheessa on muutettava joko rivariin tai kerrostaloon.
Polttopuut voi ostaa valmiina pihaan tuotuna tai luopua puiden polttamisesta kokonaan. Ei kerrostalossakaan takkatulen lämmöstä nautiskella. Se on juuri sitä luksusta jota omakotitalossa arvostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielestäni puutarhanhoito on ihan oma harrastuksensa. Mikään pakko ei ole omakotitalossa olla kukkapenkkejä ja muita työläitä istututuksia pihat täynnä. Jos haluaa päästä helpolla niin vetää vaikka asfalttia talon ympäri. Niinhän kerrostaloissa usein on tehty. Helppohoitoinen ja siisti.
Kutsun "ravintola"sta kivoja setiä yökylään. Aamulla en lähde viinakauppaan ennenkuin talkkarin(kin) hommat on hoidettu.
Yleensä kun tuota pihaa katsoo itse niin aina löytyy jotain vikaa. Mutta täytyy ottaa rennompi asenne.
Rajaa huollettava piha-alue pienemmäksi. Ja osa voi olla lähes luonnontilassa (pörriäiset tykkää).
En ole kokenut omakotitalossa asumista mitenkään raskaana tässä 14 vuoden aikana. Aivan pakolliset työt ja korjaukset tietysti pitää tehdä ajallaan, jotta talo pysyy asuttavassa ja kulkutiet kuljettavassa kunnossa, mutta muutoin kohtuullinen esteettinen suurpiirteisyys auttaa kummasti. Jos en esimerkiksi jaksa leikata nurmikkoa, se saa rehottaa vapaasti. Jos maali vähän hilseilee ikkunanpielessä, hilseilköön. Lumitöihin riittää se, että autolla pääsee pihaan ja pihasta ovelle. Mitään katastrofia ei ole tapahtunut, vaikka en ole koko ajan hieromassa ja kunnostamassa rakennuksia ja pihaa. Pakolliset työt ostan palveluna, ellen niitä osaa, pysty tai jaksa itse hoitaa. Se ei ole ollut ainakaan toistaiseksi mitenkään hirveän kallista, koko 14 vuoden asumisajalleni jyvitettynä tällaiset talkkarihommiin rinnastettavat palvelut ovat olleet muutamia kymppejä kuussa.
Jos olisin hirveän tarkka kaikesta ja haluaisin kaiken olevan aina tiptop-kunnossa, olisi huomattavasti raskaampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on uudehko talo niin ei tässä niin kauheasti ole hommaa. Lisäksi mun teineistä on jo apua (poika tekee lähes kaikki lumityöt) ja joo, on mulla käsistään kätevä miesystäväkin. Hänellä toki on oma talonsa joten me tehdään usein kahden talon hommia yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Talosta ei kannata tehdä työleiriä. Mutta selvähän se, että ihmiset on erilaisia. Hyviä vinkkejä ketjussa jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, erilaisia ollaan ja eri asenteilla ja ajatuksilla! Mun mielestä meidän elämä on nyt äärettömän helppoa, kun peseydytään ulkosaunassa, sinne kannetaan navetalta vesi, taloon tulee pelkkä kylmä vesi ja on puulämmitys. Helppoa, rauhaisaa ja yksinkertaista!!
Ja joku muu olis täysin eri mieltä! 😂
Alue: Aihe vapaa
Kenelle sen talon pitää olla hyvässä kunnossa, kun olen kuollut? Tehdään rempat niin että ollaan kuolleita kun esim. putket on käyttöikänsä päässä. Ei sitä taloa mukaan saa hautaan.