Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Joudun päivittäin toimimaan "ohjekirjan" mukaan, että en vaikuttaisi niin tympeältä ihmiseltä.

Vierailija
18.03.2024 |

Onko se sitten, että lapsuuden kasvatus näkyy minussa näin. Olen 2000-luvulla lapsuuteni viettänyt, ja ainakin silloin minun tuhmuuteeni käytettiin fyysistä väkivaltaa (vyöllä lyötiin ja annettiin luunappeja). Kai vanhempani halusivat minun tekevät omia juttujani, mutta useasti kuulin "ei toi oo sun juttu", "älä tuommosta paitaa laita päälle". Perheessä ei ikinä puhuttu tunteista, tai mistään fiiliksistä. Teininä otin puheeksi, että taidan olla masentunut, ja voisin käydä juttelemassa jollekkin. Tähän tuli vastaus, että "et sää mikään masentunut ole, sä oot ujo". En sitten käynyt, ja ei puhuttu aiheesta enää, enkä myöskään käynyt juttelemassa.

 

Nykytilanne:

Tässä sitä ollaan sitten täysin onttona ihmisenä, joka toimii kuin robotti. Olen edelleen ujo ihminen, joka joutuu turvautumaan "ohjekirjaan", jotta ei vaikuttaisi niin ylimieliseltä ihmiseltä. Voisin ihan hyvin olla hymyilemättä, tervehtimättä ketään ja puhumatta kenellekkään, mutta olisin sitten täysi mulkku. En ole ikinä ollut itsevarma, enkä ikinä tule olemaankaan.

 

Haluaisin olla aidosti mukavampi ihminen, mutta se ei ole mahdollista. Paha ihminen on aina paha.

 

Saisi tulla joku paha sairaus kohdalleni, niin saisin ansioni mukaan, ja kärsisin mahdollisiman paljon.

 

 

 

 

 

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
18.03.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jaksamista sinulle <3 Olisiko nyt mahdollista hakea keskusteluapua?

Vierailija
2/6 |
18.03.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei silloin voi hymyillä, jos ei hymyilytä. Feikkaaminen paljastuu ja päälle liimattu hymy. Edellämainitut liitän ylimieliseen mulkkuun, en sinuun. Ehkä itsetuntosikin on olemassa, se ei vain ole sitä, mitä luulet sen olevan. Moni vetää överiä performanssia siinäkin asiassa. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
18.03.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

No ei kai kukaan koko ajan jaksa olla supersosiaalinen, jos väsyttää tms. Pitää valita hetket. Ellei ole alalla jossa on joku koodisto.

Vierailija
4/6 |
18.03.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Jaksamista sinulle <3 Olisiko nyt mahdollista hakea keskusteluapua?

 

Kävin noin 2v sitten tk:n mielenterveysneuvojalla. En tiedä millä nimikkeellä nämä menevät, mutta mistään terapiasta ei kai ollut kyse. Lähti liikkelle siitä, kun sanoin vain suoraan, että taidan olla masentunut. Siitä seurasi kiusallinen "no?" keskustelu. Tein jotain masennus- ja persoonallisuustestejä ja niitä sitten analysoitiin yhdessä.

Kuitenkin joissain kohdissa vastaukseni olivat liian hämmentäviä, ja se huolestuttti sitä työntekijää. "Laitoit tähän kohtaan numeron 8 asteikolta 10, mutta et sinä taida niin "jotain" olla. Jatkoin sitten normaalilla linjalla, että ei herää mitään varoitusmerkkejä ilmaan. Kävin muutaman kk yhteensä ja lopetin, kun tuntui turhalta.

Tukinet- nimisellä sivustolla olin vuosi sitten "tukisuhteessa", jossa voi keskustella yksityisesti tällaisistä asioista jollekin koulutetulle työntekijälle. Ihan hyviä keskusteluja oli, kun ei ole sitä toista fyysisesti kuulustelemassa.

 

t: aloittaja

Vierailija
5/6 |
18.03.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

>> Voisin ihan hyvin olla hymyilemättä, tervehtimättä ketään ja puhumatta kenellekkään, mutta olisin sitten täysi mulkku. <<

Et ole, etkä sellaiselta edes näytä, jos asenteesi muihin on kuitenkin hyväksyvä, vaikka et kommunikoisikaan mitään muihin päin. On eri asia jurottaa muiden läsnäollessa kuin vain olla omissa ajatuksissaan muiden läsnäollessa.

Itse olen ujo ja sisäänpäin kääntynyt ollut koko aikuisikäni ja vasta 4- ja 5-kymppisenä alkanut avautua ulospäin ja tulla sosiaalisemmaksi. Edelleen viihdyn parhaiten ja enimmäkseen yksin. Sen takia teen myös melko itsenäistä työtä.

Vierailija
6/6 |
18.03.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

>> Voisin ihan hyvin olla hymyilemättä, tervehtimättä ketään ja puhumatta kenellekkään, mutta olisin sitten täysi mulkku. <<

Et ole, etkä sellaiselta edes näytä, jos asenteesi muihin on kuitenkin hyväksyvä, vaikka et kommunikoisikaan mitään muihin päin. On eri asia jurottaa muiden läsnäollessa kuin vain olla omissa ajatuksissaan muiden läsnäollessa.

Itse olen ujo ja sisäänpäin kääntynyt ollut koko aikuisikäni ja vasta 4- ja 5-kymppisenä alkanut avautua ulospäin ja tulla sosiaalisemmaksi. Edelleen viihdyn parhaiten ja enimmäkseen yksin. Sen takia teen myös melko itsenäistä työtä.

 

Haluatko avata enemmän, että mitä tapahtui?

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän yksi yksi