Miksi parisuhteen eteen ei saisi tehdä työtä tai käännellä niitä kiviä?
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Oon miettinyt samaa. Aina pitäisi erota, kun toinen mokaa.
Olen sinkku siis ja en enää jatkossa kyllä puhu parisuhteen ongelmista kellekään ulkopuolisille, hirveä katkera neuvominen alkaa aina. Kumppaneilta vaaditaan täydellisyyttä ja kaikki muu on syy erota ja leimata diagnooseilla.
No kyllä pettäminen tai muunlainen suunnitelmallinen väkivalta on eron paikka. Väkivalta on ehdoton raja. Sitä ei toinen saa millään perusteella käånnettyä sen kohteen syyksi. Väkivallan tekjällä on pahoja itsestä johtuvia ongelmia. Väkivallan käyttäjät parisuhteessa ovat halveksittavinta pohjasakkaa.
Se kuka ei tuomitse väkivaltaa ei ole humaabi millään tavalla.
Saa tehdä. Mutta monesti se työnteko ja kipeiden ratkaisujen etsiminen tälläkin palstalla alkaa jo kun puhutaan vasta tapailusta tai hyvin tuoreesta suhteesta. Silloin olisi varmasti kaikille parempi vain todeta, ettei sovita yhteen ja lähdetään eri teille.
Miksi roikkua jossain loputtomassa työmaassa, kun jonkun toisen kanssa se parisuhde on kuin lomaa aina?
Mokaamista tapahtuu ja niistä voi päästä yli, jos molemmat haluavat työstää suhdetta ja käännellä niitä kiviä. Yksin sitä ei voi tehdä, eli jos toinen ei ole kiinnostunut puolisonsa tarpeista, toiveista ja onnellisuudesta, ei siinä paljon omat tekemiset auta.
Mutta ei parisuhde pitäisi mikään hirveä työmaa olla. Kriisit erikseen, mutta jos normaali yhdessäoleminen ei ole helppoa, mukavaa, turvallista ja ja rauhallista, niin pari ei ole välttämättä kauhean sopiva toisilleen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi roikkua jossain loputtomassa työmaassa, kun jonkun toisen kanssa se parisuhde on kuin lomaa aina?
Sellaista parisuhdetta ei olekaan, joka olisi kuin lomaa koko eliniän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi roikkua jossain loputtomassa työmaassa, kun jonkun toisen kanssa se parisuhde on kuin lomaa aina?
Sellaista parisuhdetta ei olekaan, joka olisi kuin lomaa koko eliniän.
No ei nyt lomaa, mutta turvallista, lämmintä, rakastavaa ja kunnioittavaa on. Myös riitatilanteissa. Ollaan tosin jo aikuisia eli 5-kymppisuä.
Täällä pyörii ihmisiä, jotka eivät voi hyvin. Sellaisten neuvot ovat myrkyllisiä ja heiltä lankeaa aina sekä tuomio ja ehdotus räjäyttää kaikki palasiksi. Niitä neuvoja noudattamalla heistä tulikin niin katkeria elämää kohtaan. Heidän pitäisi tuomita oma pessimistinen näkökulmansa joka ei näe mahdollisuuksia, vain ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi roikkua jossain loputtomassa työmaassa, kun jonkun toisen kanssa se parisuhde on kuin lomaa aina?
Sellaista parisuhdetta ei olekaan, joka olisi kuin lomaa koko eliniän.
Mutta sellaisia on, joissa se on lomaa yli 90% ajasta. Joidenkin kanssa on vain helpompi olla ja vastoinkäymisetkin johtuvat usein jostain ulkoisesta seikasta, kuten sairastumisesta, eikä siitä mitä toinen on tehnyt tai jättänyt tekemättä. Sellaista se on hyvissä suhteissa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi roikkua jossain loputtomassa työmaassa, kun jonkun toisen kanssa se parisuhde on kuin lomaa aina?
Lol.
Tää olikin hyvin kiteytetty.
Saat mennä ihan rauhassa vaikka perse edellä puuhun, mutta ei siinä paljon järkeä ole.
Vierailija kirjoitti:
Täällä pyörii ihmisiä, jotka eivät voi hyvin. Sellaisten neuvot ovat myrkyllisiä ja heiltä lankeaa aina sekä tuomio ja ehdotus räjäyttää kaikki palasiksi. Niitä neuvoja noudattamalla heistä tulikin niin katkeria elämää kohtaan. Heidän pitäisi tuomita oma pessimistinen näkökulmansa joka ei näe mahdollisuuksia, vain ongelmia.
Johtuu siitä että he ovat mieleltään niin rikki ettå eivät pysty kuin rikkomaan. Ja kannustavat muita siihen myös. Peiliin eivät osaa katsoa.
Miten niin nostaa kiukkua? Ei se ole kiukkua, jos enemmän elämää nähneet kertovat, että ei kannata yksipuolisesti uhrata omaa hyvää elämää huonon parisuhteen vuoksi.
Jos vaikea ja ahdistusta aiheuttava tilanne ei ratkea kohtuullisessa ja vaan jatkuu ja pahenee, ei siinä kiviä kääntelemällä saa aikaan muuta kuin pahentaa asiaa.
Riippuu. Onko se ikuisesti kuokittava työsarka vai tuoko parisuhde plussaa, jotain positiivista. Jos on pelkkää perunapeltoa, kituutusta, takapakkia ja työleiri, onko henkilö ihan oikea. Miten henkisyys, sydän ja oma elämä. Ei toinen voi hoitaa toisen aspergeriä tai ehkä jaksa tahkota loputtomasti. Eri asia jos toisella on jotain vaivoja joka pitää huomioida, ne ymmärtää ja jaksetaan sen kanssa.
Miksi tehdä työtä ja käännellä kiviä YKSIN, jos parisuhteen toinen osapuoli kasaa kahta kauheammin lisää kiviä?
Vierailija kirjoitti:
Miten niin nostaa kiukkua? Ei se ole kiukkua, jos enemmän elämää nähneet kertovat, että ei kannata yksipuolisesti uhrata omaa hyvää elämää huonon parisuhteen vuoksi.
Jos vaikea ja ahdistusta aiheuttava tilanne ei ratkea kohtuullisessa ja vaan jatkuu ja pahenee, ei siinä kiviä kääntelemällä saa aikaan muuta kuin pahentaa asiaa.
On niitäkin jotka ovat aiheuttaneet sen ahdistuksensa itse. Ovat jättäneet oman ongelmansa käsittelemättä. Sitten projisoivat kaiken kumppanin syyksi.
Jos ongelmat johtuvat henkilöiden perusluonteista niin se vatvominen ei auta yhtään. Jostakin siivoamisesta tai astioiden jättämisestä voidaan keskustella, mutta kun mennään luonteiden osastolle niin turhaa. Jos ei voi olla oma itsensä, se on feikkaamista ja ei tule kestämään. Räjähtää silmille kun muurit murtuvat esim. alkoholin seurauksena. Lapsikorttia ei kannata vetää esiin riidellessä.
Vierailija kirjoitti:
Jos ongelmat johtuvat henkilöiden perusluonteista niin se vatvominen ei auta yhtään. Jostakin siivoamisesta tai astioiden jättämisestä voidaan keskustella, mutta kun mennään luonteiden osastolle niin turhaa. Jos ei voi olla oma itsensä, se on feikkaamista ja ei tule kestämään. Räjähtää silmille kun muurit murtuvat esim. alkoholin seurauksena. Lapsikorttia ei kannata vetää esiin riidellessä.
Feikkaaminen on oman elämänsä luusereiden juttuja.
Ei se työn tekeminen välttämättä ole aina ongelmien ratkomista. Se voi olla vaikka että teen toiselle mukavan palveluksen, tai ilahdutat jotenkin, vaikka ei todellakaan huvittaisi ja on muutakin tekemistä kuin tehdä puolisolle aamupalaa. Se on sitä, että näkee vaivaa että toisella on hyvä olla. Ja tämän olisi hyvä tietenkin olla vastavuoroista.
Oon miettinyt samaa. Aina pitäisi erota, kun toinen mokaa.
Olen sinkku siis ja en enää jatkossa kyllä puhu parisuhteen ongelmista kellekään ulkopuolisille, hirveä katkera neuvominen alkaa aina. Kumppaneilta vaaditaan täydellisyyttä ja kaikki muu on syy erota ja leimata diagnooseilla.