Miksi ihmiset sanoo itseään äidittömiksi tai isättömiksi vaikka eivät ole sitä?

Ei sinulla ole yksinoikeutta sanaan.

Perinnön jaon koittaessa ollaan kuitenkin paikalla vuodattamassa krokotiilin kyyneleitä ja vaatimassa osuutta. Vuoden sisällä ollut tilanteessa missä näin oli. Rakas isä rakas isä yhyhyyy vaikka jo 30v sitten sanonut ettei ole enää isää eikä missään tekemisissä. Oli hautajaisissa naurussa pitelemistä.

Ehkä sitä voi olla niin monella tavalla. Miksi asia ärsyttää sinua?

Ethän sinäkään ap ole isätön. Kyllä sinulla joku isä on jossain. Biologialla ei ole mitään tekemistä. Sosiaalinen vanhemmuus on paljon tärkeämpää. Oma esikoiseni on isätön, kun isä ei pidä mitään yhteyttä eikä auta. 

Jokuhan voisi sanoa ette sinäkään ole isätön. Minä olen isätön sen vuoksi ettei minulla ole koskaan ollut sellaista ihmistä joka olisi ollut isä. Se joka juridisesti oli isä eli koko lapsuuteni ja nuoruuteni jossain omissa maailmoissaan, ihan kuin hänellä ei lapsia olisikaan. Meillä ei ole koskaan ollut mitään vanhemman ja lapsen välistä suhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Jokuhan voisi sanoa ette sinäkään ole isätön. Minä olen isätön sen vuoksi ettei minulla ole koskaan ollut sellaista ihmistä joka olisi ollut isä. Se joka juridisesti oli isä eli koko lapsuuteni ja nuoruuteni jossain omissa maailmoissaan, ihan kuin hänellä ei lapsia olisikaan. Meillä ei ole koskaan ollut mitään vanhemman ja lapsen välistä suhdetta.

Eli siis leikit isätöntä koska sinua vaan ei miellytä isäsi isyys. Kuka tahansa voikin sitten sanoa olevansa isätön jos sattuu huvittamaan.

Minua satutti tapa millä isänsä lapsuudessa menettänyt kaveri puhui minulle. Itse jouduin elämään lapsuuteni peläten joutuvani tämän niin sanotun isän tappamaksi, mutta eihän kaveri sitä ymmärtänyt. Ei ymmärtänyt, että minulle sen ihmisen kuolema olisi ollut vain siunaus.

Miksi ap sanoo itsään isättömäksi, vaikka on biologisesti mahdotonta olla isätön. Ihminen ei lisäänny yksineuvoisesti. 

Ei jaksa taas tätä sama jankkausta. Pliis.

Vierailija kirjoitti:

Minua satutti tapa millä isänsä lapsuudessa menettänyt kaveri puhui minulle. Itse jouduin elämään lapsuuteni peläten joutuvani tämän niin sanotun isän tappamaksi, mutta eihän kaveri sitä ymmärtänyt. Ei ymmärtänyt, että minulle sen ihmisen kuolema olisi ollut vain siunaus.

Ethän sinäkään ymmärtänyt sitä kaveria ja sitä, millaista on kun se isä todella kuolee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua satutti tapa millä isänsä lapsuudessa menettänyt kaveri puhui minulle. Itse jouduin elämään lapsuuteni peläten joutuvani tämän niin sanotun isän tappamaksi, mutta eihän kaveri sitä ymmärtänyt. Ei ymmärtänyt, että minulle sen ihmisen kuolema olisi ollut vain siunaus.

Ethän sinäkään ymmärtänyt sitä kaveria ja sitä, millaista on kun se isä todella kuolee. 

Ymmärtänyt mitä?

Kaverini mielestä vain hän oli oikeasti isätön ja hänen mielestään minun olisi pitänyt vaan olla iloinen siitä että minulla oli isä. Hän ei lainkaan käsittänyt tilannetta, vaikka kerroin hänelle siitä.

Voin toki alkaa mainitsemaan, että taloudellista, psyykkistä, hengellistä, seksuaalista ja fyysistä väkivaltaa lapsiinsa ja puolisoonsa käyttänyt vanhempani ei ole kovin kummoinen vanhempi, jos vanhemmaton on väärä sana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua satutti tapa millä isänsä lapsuudessa menettänyt kaveri puhui minulle. Itse jouduin elämään lapsuuteni peläten joutuvani tämän niin sanotun isän tappamaksi, mutta eihän kaveri sitä ymmärtänyt. Ei ymmärtänyt, että minulle sen ihmisen kuolema olisi ollut vain siunaus.

Ethän sinäkään ymmärtänyt sitä kaveria ja sitä, millaista on kun se isä todella kuolee. 

Ymmärtänyt mitä?

Kaverini mielestä vain hän oli oikeasti isätön ja hänen mielestään minun olisi pitänyt vaan olla iloinen siitä että minulla oli isä. Hän ei lainkaan käsittänyt tilannetta, vaikka kerroin hänelle siitä.

No sitä kaverin tilannetta. Uliset vain siitä, että sinua ei ymmärretty ja kuitenkaan et itse ymmärtänyt, että isän menettäminen on normaalille lapselle paha paikka. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap sanoo itsään isättömäksi, vaikka on biologisesti mahdotonta olla isätön. Ihminen ei lisäänny yksineuvoisesti. 

Kuka on itsellisen äidin lapsen isä? Juridisesti ei kukaan, ei edes luovuttaja. Hän on luovuttanut soluja, ei isä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap sanoo itsään isättömäksi, vaikka on biologisesti mahdotonta olla isätön. Ihminen ei lisäänny yksineuvoisesti. 

Kuka on itsellisen äidin lapsen isä? Juridisesti ei kukaan, ei edes luovuttaja. Hän on luovuttanut soluja, ei isä.

Se kenen siittiöillä äidin munasolu on hedelmöitetty. Taidettiin opettaa joskus 5. luokalla nämä lisääntymisasiat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap sanoo itsään isättömäksi, vaikka on biologisesti mahdotonta olla isätön. Ihminen ei lisäänny yksineuvoisesti. 

Kuka on itsellisen äidin lapsen isä? Juridisesti ei kukaan, ei edes luovuttaja. Hän on luovuttanut soluja, ei isä.

Hän on biologinen isä. Miksi et ole opetellut lukemaan, kun kävit koulua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua satutti tapa millä isänsä lapsuudessa menettänyt kaveri puhui minulle. Itse jouduin elämään lapsuuteni peläten joutuvani tämän niin sanotun isän tappamaksi, mutta eihän kaveri sitä ymmärtänyt. Ei ymmärtänyt, että minulle sen ihmisen kuolema olisi ollut vain siunaus.

Ethän sinäkään ymmärtänyt sitä kaveria ja sitä, millaista on kun se isä todella kuolee. 

Ymmärtänyt mitä?

Kaverini mielestä vain hän oli oikeasti isätön ja hänen mielestään minun olisi pitänyt vaan olla iloinen siitä että minulla oli isä. Hän ei lainkaan käsittänyt tilannetta, vaikka kerroin hänelle siitä.

No sitä kaverin tilannetta. Uliset vain siitä, että sinua ei ymmärretty ja kuitenkaan et itse ymmärtänyt, että isän

Miten niin en ymmärtänyt? Kyllä minä sen ymmärsin millaista se voi olla kun vanhempi kuolee. Pari muutakin kaveria oli menettänyt vanhempansa. Jostain syystä he kuitenkin ymmärsivät myös minun tilanteeni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua satutti tapa millä isänsä lapsuudessa menettänyt kaveri puhui minulle. Itse jouduin elämään lapsuuteni peläten joutuvani tämän niin sanotun isän tappamaksi, mutta eihän kaveri sitä ymmärtänyt. Ei ymmärtänyt, että minulle sen ihmisen kuolema olisi ollut vain siunaus.

Ethän sinäkään ymmärtänyt sitä kaveria ja sitä, millaista on kun se isä todella kuolee. 

Ymmärtänyt mitä?

Kaverini mielestä vain hän oli oikeasti isätön ja hänen mielestään minun olisi pitänyt vaan olla iloinen siitä että minulla oli isä. Hän ei lainkaan käsittänyt tilannetta, vaikka kerroin hänelle siitä.

Mitä tarkoitat "vain hän oli oikeasti isätön"? Eikös lapsi, jonka isä on kuollut nimenomaan ole isätön? Ainakin sosiaalisessa mielessä. 

Joka viikko sama jankkaaja. Hanki elämä.

Kerran pitkäpartainen mies sanoi minua äidittömäksi vuoheksi.