Miksi kaikki julkisen puolen terapiat on tällaisia?
Siellä joku psykologi tai psykiatrian sairaanhoitaja kuuntelee tunnin eikä sano mitään. Jos jotain kysyy, niin sanoo, että sun on itse ratkaistava kyseinen asia.
Kommentit (69)
Koska ne ei ole terapeutteja. Oikeasta psykoterapiasta joudut maksamaan ainakin omavastuun jos kela korvaa muuten.
Tuota samaa paskaa se on joka paikassa.
Terapeutti ei voi ihan joka asiaan kommentoida, koska hän ei saa johdattaa tiettyihin päätöksiin, siks saattaa sanoa ratkaise itse.
Terapia auttaa sua pohtimaan ratkaisuja, mut ei anna valmista vastausta
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta yhtään normaalilta, vaihda terapeuttia.
Olen asunut useilla eri paikkakunnilla, eri terapeuteilla ja aina on käynyt näin.
Jos sä kysyt et eroatko vaikka väkivaltaisesta suhteesta niin terapeutti varmasti kannustaa siihen. Ihan asiasta kiinni miten terapeutti voi asioihin reagoida.
Kallista lystiä puhua ihmisseinälle tunnin tai pari.
Vierailija kirjoitti:
Terapia auttaa sua pohtimaan ratkaisuja, mut ei anna valmista vastausta
Tuollaisesta ei ole minulle hyötyä.
Anna esimerkkejä mihin kysymyksiin oot saanut tuon vastauksen.
Oikein! Ratkaisu asiaan toimimaton vuorovaikutus on sanoa kiitti ja moi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapia auttaa sua pohtimaan ratkaisuja, mut ei anna valmista vastausta
Tuollaisesta ei ole minulle hyötyä.
Siksi sä sitä terapiaa käyt, koska sun pitäis oppii tekemään elämässä ratkaisuja, omalla järjellä, se kuuluu aikuisuuteen.
Hei se sentään sanoo, että sinun on itse ratkaistava se ongelma. Minulle ei ikinä edes sanottu, että minulla on ongelma. Luulin kasvatuksestani johtuen eläväni ihan normaalia tavallista elämää mitä muutkin elää. En edes tiennyt että jokin oli pielessä, masensi ja ahdisti vain.
Sitten kun olet muutaman kerran käynyt niin sanotaan että käynnit on käyty ja pitää soitella uudet ajat. Sitten kun soittaa niin sieltä sanotaan että ei nämä juttelut nyt näytä auttavan sinua kun taas soittelet.
Minä en kanssa saa mitään terapiasta irti. Olen käynyt monilla psykologeilla ja psykoterapeuteilla. Ihan sama, kun juttelisi jonkun tutun kanssa. Lisäksi olen analyyttinen luonne ja aina miettinyt omaa elämääni syvällisesti. Mitään herätystä tai uutta tietoa en ole saanut kaivettua esille. Joku kuitenkin mättää, koska minulla keho reagoi voimakkaasti strssiin ja toisinaan ahdistaa.
Terapeutin tehtävä on istua pää kallellaan ja sanoa "yhm". Jos haluat vastauksia keskustele papin tai filosofin kanssa.
Terapeutti ei keksi sinulle vastauksia, vaan keksii kysymyksiä, joiden avulla voit itse keksiä ratkaisun ongelmiisi. Se kun puhut turhanpäiväisesti jollekkin niin samalla itse käyt tilanteita uudestaan läpi ja ehkä tajuat miten asiat oikeasti menevätkään.
Mielestäni se on se ensikohtaaminen et lähteekö vyyhti aukenemaan.
Ihmisen mieli on solmussa, kellä minkäkin syyn vuoksi asiat kiertyneet ja tuntuu ettei sitä johtolankaa löydy josta lähtä setvimään tasapainoon.
Siitä se paraneminen alkaa kun kuormaa alkaa keventämään puhumalla.
Terapeutti toljottaa sua pää kallellaan ja ynähtää kerran tunnissa.
Sä käyt hänen raatilla useita kertoja ja terapeutti toljottaa joka kerta ja muutaman kerran ykisee, tarjoaa nessun jos silmät vuotaa....
Jossain kohtaa sä huomaat et sun kuorma on keventynyt ja joku ennen raskas asia ei välttis ole häipynyt vaan oma suhdannekantasi on muuttunut.
Olet löytänyt johtolangan ja kerit itse elämääsi.
Eipä noista mitään hyötyä olekaan henkilöille, jotka osaavat itsereflektoida ja pohtia asioitaan. Lähtökohta noissa tuntuu olevan, että ihmiset ovat ihanidiootteja, eivätkä osaa pohtia ratkaisuja alkeellisimpaankaan asiaan. Kun tekoäly kehittyy, toivottavasti sitä tullaan kehittämään tällaisiin tarpeisiin ja näiden turhanrahastajien palkat ja asenne palautuu sille kuuluvalle tasolle. Nuo ovat täysin ylipalkattuja ilman mitään aitoa vastuuta.
Julkisella puolella on toistaiseksi aika vähän (psyko)terapiaa tarjolla. Suurimmaksi osaksi psyykkisiä sairauksia hoidetaan tukikeskusteluilla. Liekö mitään näyttöä niiden toimivuudesta... Psykiatrian poliklinikalla käyvien pitäisi ymmärtää itse noudattaa hoitosuunnitelmaansa ja työntekijöiden pitäisi heitä siihen ohjata paremmin. Tukikeskusteluissa sitten voitaisiin seurata hoitosuunnitelman kulkua ja miettiä yhdessä ratkaisuja potilaan ja/tai työntekijän havaitsemiin pulmakohtiin.
Ei kuulosta yhtään normaalilta, vaihda terapeuttia.