Miksi kaikki julkisen puolen terapiat on tällaisia?

Vierailija kirjoitti:

Mistä ihmisille on tullut sellainen järjetön ajatus, että ei saisi stressata tai ahdistaa? Stressaavassa tai ahdistavassa tilanteessa kuuluu stressata tai ahdistaa. Koittakaa oppia elämään normaalien tunteidenne kanssa!

Ahdistus on helppo hyväksyä elämäänsä kuuluvaksi silloin, kun elää keskellä ahdistavaa tilannetta. Ongelma onkin se, että joskus ihmisen valtaa kaikenkattava ahdistus, vaikka ei ole meneillään mitään kamalaa/ erityisen stressaavaa. Tällöin usein ovat kyseessä menneet stressit, jotka ovat jääneet kehoon jumiin ja oireilevat aikojen päästä, eli ilman näennäistä syytä.

Tämä on erittäin pelottava tilanne ja saa kyselemään olenko tullut hulluksi ja näin ollen tilanne ruokkii itseään ja on paheneva noidankehä.

Vierailija kirjoitti:

https://www.iltalehti.fi/mieli/a/25624e55-82d9-4fc9-8030-c1dd4c3d1a56

Lukekaapa tuo juttu. On aivan älytöntä että suurin osa todennäköisesti hyötyisi nimenomaan traumaterapiasta (toki on huonojakin traumaterapeuttejakin ihan varmasti) mutta sitä on äärimmäisen vaikea saada ja suurin osa koulutettavista terapeuteista kouluttautuu psykodynaamiseksi tai kognitiiviseksi terapeutiksi. Suomessa on myös erittäin harvinaista saada PTSD diagnoosi, lähes aina annetaan diagnoosiksi se epävakaa persoonallisuushäiriö/ahdistus/masennus. 

PTSD-diagnoosien vähyys johtunee seuraavasta: Suomessa on sinällään paljon ihmisiä, joilla on sotatraumoja, mutta vain pieni osa heistä on valmiita käsittelemään niitä ammattilaisten kanssa. Normaaliin kantasuomalaiseen 2020-luvun elämänmenoon sotatraumojen veroiset traumat eivät kuulu ja siksi PTSD-diagnoosikaan ei yleensä ole asiaankuuluva.

Olen käynyt kolmella eri terapeutilla ja se riitti. Se mitä heistä sai irti oli alkukysymys "mitäs tänään?" ja aina johonkin väliin heitto "miltä se sinusta tuntui?". Kaikki jotain erityistason psykoterapeutteja. 

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt kolmella eri terapeutilla ja se riitti. Se mitä heistä sai irti oli alkukysymys "mitäs tänään?" ja aina johonkin väliin heitto "miltä se sinusta tuntui?". Kaikki jotain erityistason psykoterapeutteja. 

Kaikki eivät osaa työtänsä. Millainen tilanne sinulla siis oli ja mitä olisit tarvinnut heiltä?

Vierailija kirjoitti:

Minä en kanssa saa mitään terapiasta irti. Olen käynyt monilla psykologeilla ja psykoterapeuteilla. Ihan sama, kun juttelisi jonkun tutun kanssa. Lisäksi olen analyyttinen luonne ja aina miettinyt omaa elämääni syvällisesti. Mitään herätystä tai uutta tietoa en ole saanut kaivettua esille. Joku kuitenkin mättää, koska minulla keho reagoi voimakkaasti strssiin ja toisinaan ahdistaa. 

Kuulostaa siltä että tarvitset terapeutin jolla on työkaluja myös kehon kanssa työskentelyyn. Ja traumasensitiivisyyttä. Oli sulla sellaista tai ei. Kehomme on viisas ja iso osa asioista on kehollisia. Puhuminen ja analysointi voi auttaa ymmärtämään, mutta ei se mitään paranna. 

Terapian tarkoitus on syyllistää yksilöä yhteiskunnan ongelmista motivoimalla yksilöä keksimään ratkaisuja ongelmiin, joihin yksilöllä ei voi olla ratkaisua.

Vierailija kirjoitti:

Terapian tarkoitus on syyllistää yksilöä yhteiskunnan ongelmista motivoimalla yksilöä keksimään ratkaisuja ongelmiin, joihin yksilöllä ei voi olla ratkaisua.

Eli yhtä tyhjän kanssa.

Saman olen todennut. Yhtä tyhjän kanssa. Täytyy vain yrittää pärjäillä itsensä kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en kanssa saa mitään terapiasta irti. Olen käynyt monilla psykologeilla ja psykoterapeuteilla. Ihan sama, kun juttelisi jonkun tutun kanssa. Lisäksi olen analyyttinen luonne ja aina miettinyt omaa elämääni syvällisesti. Mitään herätystä tai uutta tietoa en ole saanut kaivettua esille. Joku kuitenkin mättää, koska minulla keho reagoi voimakkaasti strssiin ja toisinaan ahdistaa. 

Kuulostaa siltä että tarvitset terapeutin jolla on työkaluja myös kehon kanssa työskentelyyn. Ja traumasensitiivisyyttä. Oli sulla sellaista tai ei. Kehomme on viisas ja iso osa asioista on kehollisia. Puhuminen ja analysointi voi auttaa ymmärtämään, mutta ei se mitään paranna. 

Keho pakottaa meidät työskentelemään kanssaan, jos keho on stressaantunut niin sille et voi itse mitään. Jos keho on jäykistynyt tai jännittynyt niin sillekään et voi itse mitään. Aina voi kokeilla erilaisia rentoutusmenetelmiä jos sellainenkaan onnistuu. Väkisin ei voi kehotyöskentelyä tehdä minkäänlaista.