Miksi kaikki julkisen puolen terapiat on tällaisia?

Vierailija kirjoitti:

Eipä noista mitään hyötyä olekaan henkilöille, jotka osaavat itsereflektoida ja pohtia asioitaan. Lähtökohta noissa tuntuu olevan, että ihmiset ovat ihanidiootteja, eivätkä osaa pohtia ratkaisuja alkeellisimpaankaan asiaan. Kun tekoäly kehittyy, toivottavasti sitä tullaan kehittämään tällaisiin tarpeisiin ja näiden turhanrahastajien palkat ja asenne palautuu sille kuuluvalle tasolle. Nuo ovat täysin ylipalkattuja ilman mitään aitoa vastuuta.

Aamen.

Vierailija kirjoitti:

Julkisella puolella on toistaiseksi aika vähän (psyko)terapiaa tarjolla. Suurimmaksi osaksi psyykkisiä sairauksia hoidetaan tukikeskusteluilla. Liekö mitään näyttöä niiden toimivuudesta... Psykiatrian poliklinikalla käyvien pitäisi ymmärtää itse noudattaa hoitosuunnitelmaansa ja työntekijöiden pitäisi heitä siihen ohjata paremmin. Tukikeskusteluissa sitten voitaisiin seurata hoitosuunnitelman kulkua ja miettiä yhdessä ratkaisuja potilaan ja/tai työntekijän havaitsemiin pulmakohtiin.

Psyykkiset sairaudet johtuvat sisäisistä asioista joten eroa ei pitäisi olla. Täytyisi vain ymmärtää ihmisistä enemmän. Jos taas puhutaan ihmisen sairastumisesta jolloin hän tarvitsee apua niin se on eri asia kuin kaikki psyykkiset sairaudet jotka vaikuttavat käytökseen, elämänlaatuun, elämäntyyliin, mieleen sekä kaikkeen muuhun. 

Olet valinnut itsellesi väärälaisen terapiasuuntauksen. Itse kävin mentaalivalmennuksessa, (ihan yksityisesti, koska ei ole mitään psykiatrisen puolen ongelmia) ihan vain saadakseni itseni uudelle raiteelle ja pois pinttyneistä tavoista, jotka olivat iskostuneet rutiineiksi enkä saanut itsestäni irti sitä, että repisin itsnei pois niistä, koska en tiennyt miten sen voisi nopeiten tehdä.

Kaverini on ammatiltaan psykologi, tutustuimme ylipistossa aikanaan, ja hän sitten vinkkasi minulle yhden mentaalivalmentajan ja sanoi, että se sopii sulle. Niin sopi. Oli tiukka valementaja ja ihan konkreettisia tekoja laiittoi minut tekemään ja sitten vielä kyseli perään, että teinkö ja jos en tehnyt, niin piti sitten selvittää, että miksi en. Se oli sellaista toisen elämään puuttuvaa terapiaa ja hyvä niin. Sopi todellakin minull, sillä en ole koskaan sietänyt mitään rivienväliviestintöjä tai jotain suomalaistyypillistä "pehmeää"  silkkityynyllä asioiden käsittelyä, ettei vaan satu. Suoraan asiaan ja hommiin, se tapa sopii minulle itseni kehittämisessä.

(ja disclaimerina: mentaalivalemntajia on monenlaisia)

Vierailija kirjoitti:

Mistä ihmisille on tullut sellainen järjetön ajatus, että ei saisi stressata tai ahdistaa? Stressaavassa tai ahdistavassa tilanteessa kuuluu stressata tai ahdistaa. Koittakaa oppia elämään normaalien tunteidenne kanssa!

Nykyaika. Minuakaan ei olla ymmärretty oikein, keholle tai fyysiselle kunnolle ei voi kukaan mitään itse eikä aina voi lääkärikään. Koko elämä stressaa sekä paineistaa eikä todellakaan auta nämä vähöttelijät jotka hokevat vain älä stressaa, kyllä ne siitä jne. Kukaan ei kuitenkaan ymmärrä myöskään kuunnella eikä auttaa stressittömämpään elämään sillä aina kaikki asiat eivät ole omassa vaikutusvallassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.iltalehti.fi/mieli/a/25624e55-82d9-4fc9-8030-c1dd4c3d1a56

Lukekaapa tuo juttu. On aivan älytöntä että suurin osa todennäköisesti hyötyisi nimenomaan traumaterapiasta (toki on huonojakin traumaterapeuttejakin ihan varmasti) mutta sitä on äärimmäisen vaikea saada ja suurin osa koulutettavista terapeuteista kouluttautuu psykodynaamiseksi tai kognitiiviseksi terapeutiksi. Suomessa on myös erittäin harvinaista saada PTSD diagnoosi, lähes aina annetaan diagnoosiksi se epävakaa persoonallisuushäiriö/ahdistus/masennus. 

 

 

Höpöjuttu. Puserossa olevat tekstit jo kertovat kaiken oleellisen. Kyllä tässä on muillakin ongelmia ja menneisyydessä epäonnistumisia, mutta ei niitä auta jäädä loputtomiin vatvomaan. 

 

ei niitä auta jäädä loputtomiin vatvomaan. Nyt kun vielä sanot miten tämä tapahtuu niin olisin kiitollinen. Lopettaisin muutamien asioiden vatvomisen jos osaisin.

Vierailija kirjoitti:

Olet valinnut itsellesi väärälaisen terapiasuuntauksen. Itse kävin mentaalivalmennuksessa, (ihan yksityisesti, koska ei ole mitään psykiatrisen puolen ongelmia) ihan vain saadakseni itseni uudelle raiteelle ja pois pinttyneistä tavoista, jotka olivat iskostuneet rutiineiksi enkä saanut itsestäni irti sitä, että repisin itsnei pois niistä, koska en tiennyt miten sen voisi nopeiten tehdä.

 

Kaverini on ammatiltaan psykologi, tutustuimme ylipistossa aikanaan, ja hän sitten vinkkasi minulle yhden mentaalivalmentajan ja sanoi, että se sopii sulle. Niin sopi. Oli tiukka valementaja ja ihan konkreettisia tekoja laiittoi minut tekemään ja sitten vielä kyseli perään, että teinkö ja jos en tehnyt, niin piti sitten selvittää, että miksi en. Se oli sellaista toisen elämään puuttuvaa terapiaa ja hyvä niin. Sopi todellakin minull, sillä en ole koskaan sietänyt mitään rivienväliviestintöjä tai jotain suomalaistyypillistä "pehmeää"&nbs

Kuulostaa juuri hyvältä! Tätä teen itsekin läheisille, en siis väkisin vaan olen ollut tällainen tuki aina. Vielä kun läheinen tietää että olen turvallinen sekä luotettava niin uskaltaa toimia rohkeasti eikä tarvitse hävetä tai salailla. Olen jo tottunut kaikenlaiseen mielen sekä psyykkeen tuotteeseen että en paljon peljästy helposti. En myöskään ole arvosteleva ihminen joten se on yksi tärkeä seikka näissä vielä lisäksi.

Kai näissä pääasia on se, että potilas pääsee purkautumaan, häntä on "kuultu", vaikka se kuuleminen olisi sitten tasoa "korvasta sisään ja toisesta ulos". 

Vierailija kirjoitti:

Kai näissä pääasia on se, että potilas pääsee purkautumaan, häntä on "kuultu", vaikka se kuuleminen olisi sitten tasoa "korvasta sisään ja toisesta ulos". 

Ei nyt hyvänen aika! Yhtä tyhjän kanssa. Toivottavasti et työskentele ihmisten kanssa. Mikä tyhjäpään kommentti tämäkin taas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.iltalehti.fi/mieli/a/25624e55-82d9-4fc9-8030-c1dd4c3d1a56

Lukekaapa tuo juttu. On aivan älytöntä että suurin osa todennäköisesti hyötyisi nimenomaan traumaterapiasta (toki on huonojakin traumaterapeuttejakin ihan varmasti) mutta sitä on äärimmäisen vaikea saada ja suurin osa koulutettavista terapeuteista kouluttautuu psykodynaamiseksi tai kognitiiviseksi terapeutiksi. Suomessa on myös erittäin harvinaista saada PTSD diagnoosi, lähes aina annetaan diagnoosiksi se epävakaa persoonallisuushäiriö/ahdistus/masennus. 

 

 

Höpöjuttu. Puserossa olevat tekstit jo kertovat kaiken oleellisen. Kyllä tässä on muillakin ongelmia ja menneisyydessä epäonnistumisia, mutta ei niitä auta jäädä loputtomiin vatvomaan. 

Miksi koit että jutussa olisi kannustettu loputtomaan vatvomiseen? Tuo ihminenhän oli nimenomaan saanut oireilunsa aisoihin. "Puserossa olevat tekstit jo kertovat kaiken oleellisen", millä tavalla? Tuomitsetko aina yhtä kärkkäästi ihmisiä jonkun puserossa olevan tekstin perusteella?

Vierailija kirjoitti:

Koska ne ei ole terapeutteja. Oikeasta psykoterapiasta joudut maksamaan ainakin omavastuun jos kela korvaa muuten.

Voivat olla myös psykoterapeutteja. Tiedän sairaanhoitajia, joilla on psykoterapiakoulutus ja tekevät työtä julkisella psyk polilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ne ei ole terapeutteja. Oikeasta psykoterapiasta joudut maksamaan ainakin omavastuun jos kela korvaa muuten.

 

Voivat olla myös psykoterapeutteja. Tiedän sairaanhoitajia, joilla on psykoterapiakoulutus ja tekevät työtä julkisella psyk polilla.

Niin näitä sh-_lyhytterapeutteja_ on joissain isoimmissa kaupungeissa. Aika kepoinen koulutus mutta sopii tietysti lievimpiin tapauksiin.

Mulla ei ollut tuollaista. Sain apua.

Vierailija kirjoitti:

Mistä ihmisille on tullut sellainen järjetön ajatus, että ei saisi stressata tai ahdistaa? Stressaavassa tai ahdistavassa tilanteessa kuuluu stressata tai ahdistaa. Koittakaa oppia elämään normaalien tunteidenne kanssa!

Luuletko että siellä käydään stressin takia?

Julkisella puolella esimerkiksi terveyskeskuksissa tai psykiatrian poleilla ei anneta psykoterapiaa, kyse on täysin eri asiasta. Siellä voi olla kyllä osalla työntekijöistä psykotetapeutin koulutus, mutta he eivät silti anna psykoterapiaa siellä. Miten voisivatkaan, kun julkisella ei ole resursseja tarjota muuta kuin minimaalista hoitoa, lyhyitä hoitojaksoja ja tapaaminen kerran kuussa. Se ei ole työntekijöiden vika vaan järjestelmän, ei julkisella pysty niissä resurssivajeissa tekemään työtä sillä tavalla kun ehkä itse haluaisi. 

Täytyy maksaa, jos haluaa laadukasta terapiaa. On myös terapiasuuntauksia, joissa myös terapeutilla on aktiivinen rooli. Itse kävin traumaterapiassa, jossa ihan tarkoituksella, systemaattisesti hoidettiin eräs kokemani trauma. Käytettiin myös emdr-terapiaa. Itsekin aluksi hakeuduin tietämättäni sellaiseen terapiaan, jossa terapeutin rooli on lähinnä kuunnella. Se ei auta kaikkia.

Vierailija kirjoitti:

Terapia auttaa sua pohtimaan ratkaisuja, mut ei anna valmista vastausta

Kannattaa lukea se kirja Mitä terapiassa tapahtuu?

Vierailija kirjoitti:

Minä en kanssa saa mitään terapiasta irti. Olen käynyt monilla psykologeilla ja psykoterapeuteilla. Ihan sama, kun juttelisi jonkun tutun kanssa. Lisäksi olen analyyttinen luonne ja aina miettinyt omaa elämääni syvällisesti. Mitään herätystä tai uutta tietoa en ole saanut kaivettua esille. Joku kuitenkin mättää, koska minulla keho reagoi voimakkaasti strssiin ja toisinaan ahdistaa. 

Oikeasti käyt terapiassa vuosikausia siitä, että keho reagoi stressiin? Tai että toisinaan ahdistaa?

Kummatkin täysin normaaaliin elämään kuuluvia asioista.

Ei mikään ihme, että tämä maa on v..llaan.

Ihan samanlaista oli yksityiselläkin. Lopetin.

YTHS:n psykologikäynti 80-luvulla... psykologi toisteli yhä uudelleen... mutta miten sinä itse koet tämän... totesin, että yksi käynti riitti 🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä ihmisille on tullut sellainen järjetön ajatus, että ei saisi stressata tai ahdistaa? Stressaavassa tai ahdistavassa tilanteessa kuuluu stressata tai ahdistaa. Koittakaa oppia elämään normaalien tunteidenne kanssa!

Luuletko että siellä käydään stressin takia?

Ohiksena tähän.

Stressi voi joskus jäädä pysyväksi olotilaksi. Ihminen on hälytystilassa ylikierroksilla, siihen on hyvä hakea apua.