Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla stressireaktiona hallitsematon nauru?
08.03.2024 |
Huomasin jo teini iässä, että hermostuessani aloin helposti kikattelemaan tai nauramaan hallitsemattomasti. Aikuisena se on tuonut mukanaan useita kiusallisia tilanteita, missä toinen/toiset osapuolet ovat katsoneet loukkaantuneesti. Alkuviikosta tapahtui taas tämä sama kaava. Työkaveri kertoi asian jota olin osannut pelätä jo jonkin aikaa. Odotti varmaan, että olisin halannut ja vähintääkin purskahtanut itkuun. Mutta ei, peitinkin järkytykseni alkamalla olemaan liioitellun iloinen. Olin vaan niin järkyttynyt, että kikattelin kaikelle hermostuksissani. Nyt harmittaa ja hävettää todella paljon. En saa enää asiaa korjattua, koska tuskin näemme enää koskaan.
Kommentit (9)
Ei, mutta yliväsymysreaktiona kyllä. Tosin hihitän yleensä itsekseni enkä päin toisten naamaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, tällä viikolla olen huomannut nauravani ihan hervottomasti mm kun työkaverin ruuat putoo lattialle. Niin että hän ja kaikki muut kuulee. Selitän tietysti heti perään että mulle tulee itselleni parempi olo kun ahdistaa tää syyhy. Se oikeasti auttaa. Toivottavasti kukaan ei pahoita mieltään.
Tilannettasi ap kutsutaan ylivireytymiseksi
Aika yleistä lopulta, itsekin stressaantuneena olen hilpeässä puheensorinassa hymy korvissa ja maanisen kuvan itsestä antaneena
Oppinut asiaa käsittelemään ja lisännyt armollisuutta itseä kohtaan niin se ylimääräinen stressikin lieventynyt. Ei tarvitse olla täydellinen suorittaja ja hakemalla hakea hyväksytää, sinä riität
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännittäessä/pelottaessa kyllä. Esikoista synnyttämään mennessä itku/naurua sairaalaan kirjautuessa. Oli noloa.
Selkäydinpunktiota tehdessä myös nauroin vaan ihan sekopäisenä kun paha neulakammo ja tiedän millainen toimenpide on. Sain sentään hyvät rauhoittavat ja sairaalassa hyvin ymmärrettiin.
Lapsena sukulaisen hautajaisissa alkoi naurattaa ihan hillittömästi, kun piti istua hiljaa ja vakavana. Onneksi sukulaiset ymmärsivät mistä on kyse.
Ala-asteella äidinkielen tunnilla kun jokaisen piti lukea kirjaa vuoron perään ääneen tuli sama ongelma. Jännitin koko luokalle lukemista ja se purkautui naurukohtauksina.
Onneksi taipumus on jäänyt pois nyt aikuisena. Mutta siis ymmärrän ilmiön.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työkaverille voi kertoa että olit järkyttynyt ja reagoit siks niin.
Minulla on sama juttu. Jos joku kertoo huonoja uutisia, purskahdan nauruun... Kamalaa, mutta jokin jännitys tekee sen.