Jos saisit puoli vuotta elinaikaa, miten uskoisit viettäväsi sen ajan?

Vaikea sanoa. Haluaisin varmaan viettää ajan itselleni mieluisia asioita tehden, mutta ei tuosta välttämättä tule mitään kun kuoleminen on koko ajan mielessä 🤔

Joka päivä tuntuu etten halua lähteä ovesta ulos. Olen suunnitellut lähtöni  puolen vuoden päähän. Elän arkea vain.

Oikeesti varmaan täällä, ikävä sanoa.

En kaipaisi mitään sirkushuveja. Tavallista mahdollisimman mukavaa olemista. Jos olisi kesä, haluaisin viettää sen mökillä veden äärellä jos mahdollista. 

Sairaalassa ja hoivakodissa, 6 viimeistä kuukautta ei yleensä olla hyvässä kunnossa, jos se kuolinpäivä on tiedossa.

Matkustelisin, nauttisin herkkuja ja kulttuurielämyksiä, kävisin hierojalla, kampaajalla, naama- ja jalkahoidossa. Siis kaikkea sitä mihin nyt ei ole varaa kun säästän kitusia eläkepäiviä varten. Jos kuolen ennen sitä niin sitte niin, parempi sekin kuin kitua vanhana ilman lääkäreitä ja lääkkeitä.

Ajattelisin niin, että asiaa olisi helpointa olla miettimättä jos yrittäisi vain jatkaa mahdollisimman normaalisti sitä arkea. En pelkää sinällään kuolemaa, mutta enemmän se ajan kesken loppuminen voisi aiheuttaa stressiä :) Olen aktiivinen muutenkin ja jos jotain olen halunnut toteuttaa, niin sen olen myös tehnyt, jotta ei jää jälkikäteen kaduttamaan.

Enkä muuten kertoisi asiasta muille. En voisi sietää ajatusta, että muut suhtautuisivat jotenkin säälien tai joutuisivat muutoin miettimään asiaa. Täysillä loppuun saakka ja saappaat jalassa hautaan :)

Vatuloisin ja jahkailisin varmaan sijoillani, kuten tähänkin asti.

Ottaisin kaikki mahdolliset lainat ja vipit, irtisanoutuisin töistä ja sitten baardit ovat parhaat....

Perheen ja ystävien kanssa. Ne on tärkeintä elämässä, kaikki muu on ylimääräistä sontaa, jolla ei ole kuolinvuoteella mitään arvoa.

Jos tuon ennusteen saa, niin sitä tuskin on fyysisesti ja etenkään henkisesti siinä kunnossa että sitä aletaan Balin surffausmatkaa suunnittelemaan. Se puoli vuotta menee melkein siinä, että saa järkättyä asiat niin että ne olisi edes jotenkin fiksusti sitten tänne jääville.

Omaan järkeeni ei sovi se että jatkaisin töissä niin kauan kun voisin ja jatkaisin normaalia kotiarkea. Töistä jäisin pois heti ja viettäisin loppuajan perheen kanssa ja parhaita ystäviä tavaten ja mieluisissa paikoissa oman voinnin salliessa.

Sen ymmärrän että jos on kouluikäisiä lapsia niin arjen on hyvä jatkua heidän osaltaan entisellään, mutta muuten ei ei.

Jos kyse on sairaudesta, niin varmaan lähtisin suunnittelemaan itse järjestettyä eutanasiaa. Viimeiset kuukaudet ja viikot tuskin ovat mitään sellaista, mitä haluaisin kokea. 

En tiedä ja liekö tuolla väliäkään miten sen viettäisi. Mitään täältä ei mukaansa saa kuitenkaan. Ei edes muistoja vaan kun lähtö tulee niin sinne meni nekin.

Ei tällaista voi etukäteen tietää. Sokki olisi taatusti järkyttävä, vaikka siihen kuinka varautuisi etukäteen.

Jos ei tarvitse välittää rahasta, tai sen puutteesta, vuokraisin ison villan/ kartanon ja lähtisin 6kk kestävälle rantalomalle. Ottaisin kaikki läheiset ja rakkaat mukaani. Vietettäisiin yhdessä elämäni parasta aikaa.

Jos voimat riittäisivät niin ehtisin ainakin vielä kerran pari Lappiin vaeltamaan.

Tiedossa olisi vain tuskaa, kipua ja kärsimystä joten todennäköisesti yrittäisin saada itseltäni hengen heti.

Ihan tavallisesti, jos siihen kykenisi. Herraa kiittäen ja syntejä anteeksi pyytäen, kaikille siunausta toivoen.

Ap lienee nuori vielä. Olen joutunut katselemaan tällaista puolen vuoden päästä kuolevan loppuelämää. Juu-ei, ei siinä suunnitella maailmanympärimatkaa eikä katsella auringonnousua järvimaisemissa. Raadollisia on ne viimeiset hetket.

Elä nyt!