Lue keskustelun säännöt.
Jos saisit puoli vuotta elinaikaa, miten uskoisit viettäväsi sen ajan?
05.03.2024 |
Jos ihan tosissaan pysähtyy miettimään asiaa. Toteuttaisitko unelmiasi kiireellä, mitä ne olisi? Vai jatkaisitko ihan tavallista arkea, niin kauan kun mahdollista? Tuntuuko ettet enää haluaisi lähteä ovesta ulos?
Kommentit (59)
Ottaisin lainat tappiin ja ostelisin elämyksiä itselle ja läheisille. Ja harrastaisin paljon seksiä erilaisten miesten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eliminoisin muutaman yhteiskunnalle ei niin hyödyllisen yksilön.
Menen huomenna syöpälääkärin vastaanotolle kuulemaan tilanteeni. Mutta kuolinsiivous on aloitettu ja hautaustoimistossa käyty. Asiani ovat kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa. Haluaisin varmaan viettää ajan itselleni mieluisia asioita tehden, mutta ei tuosta välttämättä tule mitään kun kuoleminen on koko ajan mielessä 🤔
Kukaan ei pysty varmasti sanomaan, että joku kuolee puolen vuoden päästä. Silti kannattaa aina tehdä juuri niitä asioita mitä haluaa eikä odotella sitku aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmistaisin asioiden olevan kunnossa ja poistuisin. Olen halunnut poistua siitä asti, kun olin noin 10-vuotias, mutta tarvitsen jonkun muunkin syyn kuin vain haluni ja tuollainen ennuste olisi juuri sellainen syy.
Jos olisin tuossa vaiheessa vielä voimissani niin ainakin parilta tyypiltä loppuisi elämä ennen minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joisin shampanjaa joka päivä (olen raivoraitis), tekisin kuolinsiivouksen eli hävittäisin kaikki henkilökohtaiset tavarani ja hakisin saikkua tai irtisanoutuisin, mutta töissä en olisi päivääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maalaisin muotokuvat lapsistani.
Mikset tee tätä nyt?
Vierailija kirjoitti:
Pelkään lentämistä, joten lähtisin ulkomaille, muutamassa mieluisassa maassa käymään.
Kannattaisi lähteä nyt vaan, voisit huomata ettei lentopelko olekaan ylitsepääsemätön. Näkisit ne mieluisat maat hyvissä voimissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheisten kanssa viettäisin, mikäli ei olisi niin heikossa kunnossa jo, että joutuisi olemaan sairaalassa. Jos voimat riittäisivät kirjoittaisin omaelämänkerran. Jotain yhteydenpitoa myös ystäviini olisi, mutta vain sellaisiin todellisiin, ettei tarvitsisi selitellä, että miksei jaksa jotain..
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin kaikki mahdolliset lainat ja vipit, irtisanoutuisin töistä ja sitten baardit ovat parhaat....
Mitä on baardit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska tämä on jo arkeani, voin vastata mitä teen.
Lopetin työt. Aloin lukea enemmän kirjallisuutta, tutkia omia tunnelukkoja sekä kohdata ajatukset niin kuolemasta kuin omasta elämästä ja kerta kaikkiaan vain pysähtynyt.
Elävillä on aikaa. Minulle aika menettää tarkoituksensa. Kun sinä lähdet täältä, aikasi loppuu mutta elämä ei koskaan pysähdy täysin.
Ihmisten kesäloma suunnitelmat tai muu ei ole sinulle enää ajankohtainen. Ei ole tulevaisuutta mitä suunnitella.
Toki voi vetää vipit kattoon ja mennä reissaamaan ulkomaille mutta miksi? Sitä minäkin joskus ajattelin, että sen kun vaan menee ja lähtee elämään.
Masennus valtaa mielen, olen vielä alle 30 vuotta. Ei edes ne matkailun muistot kiinnosta. Laskut ei kiinnosta. Velkaantuminen tai rikastuminen ei kiinnosta. Ulkonäkö, materia ei kiinnosta.
Sen sijaan ymmärrys kuinka vääriin asioihin olen vuosia tuhlannut, sosiaalinen piiri ympäriltä hävinnyt ja elämä on ollut burn outia töistä jonka jälkeen illasta jaksaa katsoa aivottomasti somea tai videoita kunnes aamulla taas herää töihin jota inhoaa jokaisena hetkenä. Vuosia meni suoriutumiseen, lopulta vain selviytymiseen.
Jos minulla on puoli vuotta elinaikaa, lukisin vielä enemmän. Rakastaisin enemmän. Rakastaisin niin paljon enemmän itseäni, läheisiäni, tuntemattomia, luontoa, elämää.
Lopussa häpeä poistuu. Häpeä joka hiljensi ennen.
Kuoleman edessä on haavoittuva ja yksin.
Kuinka paljon käytti aikaa vihatakseen itseään ja valittaen kurjuudestani vain lopussa ymmärtäen kuinka arvokasta aika on.
Älä ota itsestäänselvyytenä kivutonta päivää sekä tervettä kehoa.
Kiltteys, ymmärrys ja rakkaus antaa niin paljon enemmän kuin ottaa.
Kun täältä lähden, voin vain toivoa, että jätin jälkeeni myös hyviä muistoja.
Se olisi varmaan niin iso shokki, että aluksi menisi aika pitkä aika itkemiseen ja asian kieltämiseen. Sitten, kun sen hyväksyisi, viettäisin tietysti paljon aikaa perheeni kanssa. Kotona ihan kiireetöntä aikaa, se on parasta. Älylaitteisiin en tuhlaisi enää yhtään aikaani. Töitä tekisin varmaan ainakin puolipäiväisenä, lapset kun jokatapauksessa olisivat koulussa. Kaikki tuo olettaen, että vointi pysyisi hyvänä loppuun asti.
"Koska tämä on jo arkeani, voin vastata mitä teen.
Lopetin työt. Aloin lukea enemmän kirjallisuutta, tutkia omia tunnelukkoja sekä kohdata ajatukset niin kuolemasta kuin omasta elämästä ja kerta kaikkiaan vain pysähtynyt.
Elävillä on aikaa. Minulle aika menettää tarkoituksensa. Kun sinä lähdet täältä, aikasi loppuu mutta elämä ei koskaan pysähdy täysin.
Ihmisten kesäloma suunnitelmat tai muu ei ole sinulle enää ajankohtainen. Ei ole tulevaisuutta mitä suunnitella.
Toki voi vetää vipit kattoon ja mennä reissaamaan ulkomaille mutta miksi? Sitä minäkin joskus ajattelin, että sen kun vaan menee ja lähtee elämään.
Masennus valtaa mielen, olen vielä alle 30 vuotta. Ei edes ne matkailun muistot kiinnosta. Laskut ei kiinnosta. Velkaantuminen tai rikastuminen ei kiinnosta. Ulkonäkö, materia ei kiinnosta.
Sen sijaan ymmärrys kuinka vääriin asioihin olen vuosia tuhlannut, sosiaalinen piiri ympäriltä hävinnyt ja elämä on ollut burn outia töistä jonka jälkeen illasta jaksaa katsoa aivottomasti somea tai videoita kunnes aamulla taas herää töihin jota inhoaa jokaisena hetkenä. Vuosia meni suoriutumiseen, lopulta vain selviytymiseen
Jos minulla on puoli vuotta elinaikaa, lukisin vielä enemmän. Rakastaisin enemmän. Rakastaisin niin paljon enemmän itseäni, läheisiäni, tuntemattomia, luontoa, elämää.
Lopussa häpeä poistuu. Häpeä joka hiljensi ennen.
Kuoleman edessä on haavoittuva ja yksin.
Kuinka paljon käytti aikaa vihatakseen itseään ja valittaen kurjuudestani vain lopussa ymmärtäen kuinka arvokasta aika on.
Älä ota itsestäänselvyytenä kivutonta päivää sekä tervettä kehoa.
Kiltteys, ymmärrys ja rakkaus antaa niin paljon enemmän kuin ottaa.
Kun täältä lähden, voin vain toivoa, että jätin jälkeeni myös hyviä muistoja. "
"Rakastaisin enemmän". Kuinka voi rakastaa enemmän? Sitä joko rakastaa tai ei rakasta. Ei rakkaus ole sellainen asia, mihin voi vääntää enemmän volyymia päälle. Onko tämä sellainen "Live, Love, Laugh"- juttu?
Odottaisin kuolemaa kotona möllöttäen, kuten tälläkin hetkellä.
Kuolinsiivouksen tein jo pari vuotta sitten ja tavarani ovat nyt minimissä. Hautajaisenikin olen suunnitellut jo kauan sitten (arkuksi joku ekologinen, maatuva pahvilaatikko https://titancasket.com/products/cardboard-casket-titan-virtue).
Hankkiutuisin eroon lopuistakin (käyttö)tavaroista joita minulla vielä on ja vähät huonekalut menisivät kierrätyskeskukseen. Muuttaisin tyttäreni ja hänen perheensä luokse asumaan (hän on jo aikaisemmin pyytänyt minut heille asumaan).
Matkustellut olen jo riittävästi, eikä kiinnosta elää mitään ökyelämää kun olen tähänkin asti hyvin vaatimattomasti. Minulla on asiat kunnossa Luojani ja lähimmäisten kanssa.
Viettäisin varmasti paljon aikaa lasten kanssa. Kävisin kirkossa ja saisin lohtua sieltä ja tukea seurakuntalaisilta, niin kuin olen saanut koko elämäni ajan. Kuolintapaansa ei voi valita, mutta jos voisi, niin lähtisin yöllä nukkuessani ja aamulla en sitten vain heräisi enää.
Pelkään lentämistä, joten lähtisin ulkomaille, muutamassa mieluisassa maassa käymään.