Miksi toisilla on aina rahat loppu. Olen pienituloinen ja silti en ole rahapulassa

Ajan/rahan/elämänhallinta on asia jonka joko osaa tai sitten ei.

Itse olen aina elänyt suu säkkiä myöten. Mitään ei ole jäänyt säästöön. Nyt pääsin onneksi veloista ja valoa on tunnelin päässä. Seuraavat eläkkeet jää kaikki omaan käyttöön.

Ei ne suuret tulot vaan ne vielä suuremmat menot...

Se on just tuo että monet törsää turhuuksiin.

Tuttu esim sitä kommentoi että ei pystynyt ostamaan lapselleen jotain, mutta kynsihuollossa piti käydä joka kk 😕

Pitkät valeräpsyttimet löytyi myös.

Toinen kaveri pyyteli sitä sun tätä ylijäämäkamaa meiltä muilta kavereilta, mutta kalliiseen omaan harrastukseen oli pakko tunkea kauheesti rahaa, kun samaa harrastusta saa kaupungilta ehkä neljäsosahinnalla.

Mut joo, valintoja nuo ovat monesti.

Sama mulla, paitsi ei ole lapsia. Kaverit ovat koko ajan mun kukkarolla, kun itse laittavat rahansa kampaamoihin, hiusväreihin, tatuointeihin, ulkona syömiseen ja niin edelleen. Sitten ihmettelevät, kun mulla on aina rahaa, vaikka olisin työttömänä. Paras oli, kun yksi työssäkäyvä kaveri sanoi, että:"Kyllä sun kelpaa, kun on rahaa." Niinpä niin. Ei sille ollenkaan tullut mieleen, että miksi sitä rahaa on.

Jos kuluttaa enemmän kuin tienaa, niin sellaista tulotasoa ei ole olemassakaan, jossa rahat riittäisi kaikkeen mitä haluaa.

Nimittäin siinä vaiheessa kun perustarpeet on tyydytetty, niin harva hilloaa rahojaan pankkitilillä, vaan niille keksitään jotain käyttöä.  

Jos joku onnistuu saamaat isot tulot, niin yleensä se ei tule mistään taikaiskusta.  Niiden tulojen eteen on ehkä opiskeltu  vähän enemmän ja raadettu kovasti töitä.  Kun se kova panostus sitten tuottaa tulosta, niin koetaan, että nyt pitää jotenkin palkita itseä siitä hyvästä.  Ostetaan ehkä liian kallis auto, tai asunto, tai molemmat. 

Ennen pitkää isotkin tulot voi olla sidottu vaikkapa suuren asuntolainan hoitokuluihin vuosikymmeniksi eteenpäin.  Ja näin myös isotuloisella voi olla rahat aika vähissä.  Vaikka pienituloisemmat ei sitä voi ymmärtääkään.

Juuri tämän takia - ihan tulotasosta riippumatta - kannattaa jokaisen  pitää oman talouden ohjat tiukasti omissa käsissä.  Niitä ei kannata antaa pankille tai luottolaitokselle.  Kaikkein tärkeintä on, että pitää menot vähän pienempinä kuin tulot.  Ja että on ainakin pieni hätävarapuskuri pahojen tilanteiden varalle.

Sulla näyttää olevan tilanne todella hienosti hallinnassa.  Ja niin se pitää ollakin.  Sitä hallintaa ei kannata päästää lipsumaan eikä ulkoistaa erilaisin tekosyin pois omasta kontrollista.  

"Kaikki muutkin ostaa sitä ja tätä" - Mulla ei ole muiden rahoja eikä mielihaluja, enkä tarvitse välttämättä sitä minkä joku toinen haluaa ollakseen onnellinen.

"Kun kaikki on niin kallista, niin se vaan on" -  Juuri sen takia en ostakaan sitä "kaikkea", kun se on mulle liian kallista.  Jostain materiaalisesta joutuu luopumaan, mutta toisaalta se on pieni hinta oman elämän hallinnasta.

Nykyisin ostan useimmat tarvitsemani tavarat tai huonekalut yms. mahdollisuuksien mukaan käytettyinä.   Siinä säästän rahaa ja toisaalta pystyn tekemään ekologisia valintoja.

Meitä on moneksi.  Yksi pystyy sellaiseen, mihin toinen ei pysty.  Jotkut pystyy pärjäämään ihan mukavasti pienemmälläkin rahamäärällä ja toisilta taas on tili tyhjä aina ennen tilipäivää vaikka palkka olisi isompikin.  Rahankäyttötaito on yksi elämän tärkeimpiä arjen taitoja. Jotkut on siinä parempia kuin toiset.

Se on vähän kuin korttipeli.  Jos saa huonot kortit, niin jotkut osaa pelata niilläkin.  Aina ei voi tulla jaossa täyskäsi.

- yks vaan -

Mun kaveri ostelee ihan holtittomasti kaikkea, kun on pakko saada sitä tai tätä. Nytkin on ottanut vuoden mittaan useampia tatuointeja. Sitten ihmettelee, kun rahat on loppu ja sosiaalituet on mukamas ihan liian pieniä. Joskus kyllä pienipalkkaisena suoraan sanottuna vi*uttaa. Hällä ei tosin ole lapsia ja mulla taas on, joten kulurakenne on ihan eri. Oon miettiny samaa, että mikä ajaa ihmisen tuhlaamaan. Kai se raha sitten vain polttelee taskussa niin paljon. Ymmärrän nuoria tässä asiassa, mutta kun aikuinen ihminen ei osaa hillitä itseään, niin se on kummallista.

Mitali?

Mulla meinas talouden kaataa opintolainan lyhennysmaksut. Jippii!

Nuo jotkut ihmiset on niin kaupallisia. Ehdollistettuja kuluttajia jotka laittaa kaiken rahan liikkeelle. Voi olla manian poikastakin jolloin kaikki menee. Materialismi jne.

Mä en halua elää vaatimattomasti enkä varsinkaan laittaa lapsiani pihistelemään. En toki elä yli varojeni, mutta säästöönkään ei juuri jää. Mitään "turhaa" en osta, mutta en suostu pihistelemään ruoasta tai kulkemaan esim. nuhjuisissa vaatteissa. 

Mikä tämän aloituksen tarkoitus on? Kehujen kalastelu? Minä en ainakaan kehu sellaista ihmistä, jonka lapset joutuvat kituuttamaan..

Vierailija kirjoitti:

Jos kuluttaa enemmän kuin tienaa, niin sellaista tulotasoa ei ole olemassakaan, jossa rahat riittäisi kaikkeen mitä haluaa.

Nimittäin siinä vaiheessa kun perustarpeet on tyydytetty, niin harva hilloaa rahojaan pankkitilillä, vaan niille keksitään jotain käyttöä.  

Jos joku onnistuu saamaat isot tulot, niin yleensä se ei tule mistään taikaiskusta.  Niiden tulojen eteen on ehkä opiskeltu  vähän enemmän ja raadettu kovasti töitä.  Kun se kova panostus sitten tuottaa tulosta, niin koetaan, että nyt pitää jotenkin palkita itseä siitä hyvästä.  Ostetaan ehkä liian kallis auto, tai asunto, tai molemmat. 

Ennen pitkää isotkin tulot voi olla sidottu vaikkapa suuren asuntolainan hoitokuluihin vuosikymmeniksi eteenpäin.  Ja näin myös isotuloisella voi olla rahat aika vähissä.  Vaikka pienituloisemmat ei sitä voi ymmärtääkään.

Juuri tämän takia - ihan tulotasosta riipp

 Oman elämän hallinta. Ne on ne taikasanat, jotka mua ajaa säästämään ja pihistelemään. En kestä ajatusta siitä, että elämäni olisi jonkun muun hyvän tahdon varassa. Että joutuisin miettimään, että saanko syödäkseni ensi viikolla, että lainaisiko joku rahaa. Stressaantuisin sellaisesta. Ehkä se ei ole kaikille niin hankalaa. Itse olen mahdollistanut sellaista käytöstä lainaamalla rahaa, mutta lopetin sen kokonaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mitali?

Sitä tässä ilmeisesti kalastellaan.

Työkaveri on tuhlailija. Joka päivä syö suklaata ja energiajuomia ja lounaaksi syö jotain ylikalliiksi brändättyä ruokaa. Ruuan lisäksi nettishoppailee ahkerasti. Todennäköisesti paikkaa materialla todella huonoa lapsuuttaan, vaikkei sitä itse tiedosta.

Itsekurittomuus ja ettei olla aikuisia. Ei välitetä yhtään mistään, välinpitämättömyys. Ei osata ottaa vastuuta mistään. Ei osata hallita itseä eikä omaa elämää mitenkään. Tää on aika tuttua kauraa työssäkäyvienkin osalta, monet vanhemmat jopa lainaavat omilta lapsiltaan rahaa, mikä on mun mielestä todella ällöttävää. 

Vierailija kirjoitti:

Mitali?

Kiitos, otan vastaan.

Ylikuluttaminen on sisältään tyhjien, pinnallisten ja epäluovien ihmisten yleispiirre. 

Ei tajuta budjetoinnin tärkeyttä, eikä lasketa, paljonko sitä "ylimääräistä" rahaa jää pakollisten menojen jälkeen. 

No jos edes sanot paljonko per kuukausi saat fyrkkaa.

Huono olematonta verrata mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Työkaveri on tuhlailija. Joka päivä syö suklaata ja energiajuomia ja lounaaksi syö jotain ylikalliiksi brändättyä ruokaa. Ruuan lisäksi nettishoppailee ahkerasti. Todennäköisesti paikkaa materialla todella huonoa lapsuuttaan, vaikkei sitä itse tiedosta.

Mun työkaverilla samat. Tulot ukkonsa kanssa yli kymppitonnin/kk. Merkkivaatetta ja kallista sisustusta tarttee saada ja lomien jälkeen luottokortit tapissa ja niistä sitten vouhottaa.