Lue keskustelun säännöt.
Miksi toisilla on aina rahat loppu. Olen pienituloinen ja silti en ole rahapulassa
03.03.2024 |
Käytännössä ikinä ei ole sellaista tilannetta, että rahat olisivat totaalisesti loppu ja joutuisin lainaamaan. Olen ollut kuntoutustuella kymmenen vuotta, olen kahden lapset totaali-yh, mutta silti pystynyt pitämään asiani järjestyksessä. Moni tuttu ja tuttava on koko ajan pyytämässä rahaa lainaan. Tosin lopetin lainaamisen, koska eihän siitä loppua tullut. Heillä ei tilanne parantunut, vaikka tulot paranivat.
Vaatimattomasti toki eletään. Lapsetkin ovat oppineet pihistelemään ja niinpä heillä on ihan hyvät säästöt opintoja ajatellen, eikä heidän tarvitse ottaa opintolainaa.
Mikä ihme ihmisen ajaa tuhlaamaan kaikki rahat, varsinkin jos tiedossa on, että tilanne ei parane. Ei se parane silläkään, että kaikki laitetaan aina heti sileäksi. Itse en nauti ostelemisesta enää ollenkaan, harmittaa vain rahanmeno, kun jotain on joskus pakko ostaa.
Kommentit (107)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ylikuluttaminen on sisältään tyhjien, pinnallisten ja epäluovien ihmisten yleispiirre.
Noin se menee. Moni kuluttaa sellaiseen mitä ei ihan oikeasti edes tarvitse. Kaveri saa palkan, niin se ostelee jotain pieniä koreja ikkunalaudalle. Sen rahat menee tollaseen ja on koko aika ruinaamassa lainaa. Rahat menee oikeastaan tiimarikrääsään jne jne. Sit ne on kohta kellarissa jossain pahvilaatikossa ja uutta roinaa pitää saada.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en halua elää vaatimattomasti enkä varsinkaan laittaa lapsiani pihistelemään. En toki elä yli varojeni, mutta säästöönkään ei juuri jää. Mitään "turhaa" en osta, mutta en suostu pihistelemään ruoasta tai kulkemaan esim. nuhjuisissa vaatteissa.
Mikä tämän aloituksen tarkoitus on? Kehujen kalastelu? Minä en ainakaan kehu sellaista ihmistä, jonka lapset joutuvat kituuttamaan..
Kaikki on suhteellista. Mä pihistelen ruoasta tekemällä kaiken itse. Sillä keinoin säästää paljon ja on varaa herkkuihinkin. Lapset ovat hintatietoisia ja ymmärtävät rahan arvon. En osaa sitä pitää huonona asiana. Heillä on varaa harrastaa, eivätkä kulje nuhjuisessa vaatteissa, kirpparit on täynnä hyvää tavaraa ja kauppojen alerekit ovat tulleet tutuiksi. Merkkivaatteita meillä ei käytä kukaan, mutta jos sellainen olisi
Kauanko ajattelit, että ruoanlaitto kestää, jos sinulla ei ole aikaa laittaa kotona ruokia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auto ja suoratoistopalvelut on hyvä keino pitää itsensä tyhjätaskuna.
Autosta olen samaa mieltä, mutta suoratoistopalvelut eivät niin paljon maksa, että kukaan menisi niiden takia vararikkoon
Kuulemma niitäkin voi ihmisellä olla kymmeniä jolloin kulut nousee useihin satoihin euroihin
Usein nämä on vain valintoja ja rahaa menee aivan älyttömyyksiin. Esim. "En käytä alkoholia, joten saa mullakin jotain nautintoja ja iloja olla". Voi olla, että tuolloin sen lauantain saunaoluen sijaan haetaan pitsaa tai tilataan noutoruokaa limppareineen, joihin menee huomattavasti enemmän rahaa.
Tuo ei ehkä paras esimerkki, mutta tuon suuntaisia "köyhiä" on tosi paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaverin lapsella on adhd ja raha-asiat ovat aina huonosti. Luulen, että monella on impulsiivista rahankäyttöä ihan siksi, että on jotain nepsy-piirteitä. Kaveri sitten huolehtii, että lapsen laskut tulevat maksetuksi ja rahat riittävät.
Olen kyllä pienituloinen, mutta se ei tee minusta tyhjätaskua, eikä myöskään omat menoni. Minun rahani menevät opiskelevien lasteni tukemiseen. En pystu heille perintöjä jättämään, mutta olen päättänyt, ettei yhdenkään tarvitse opintolainoja ottaa. Se on "perintöni" heille. Toki käyvät itsekin töissä mahdollisuuksien mukaan, mutta kun töitä ei aina ole tai on vain vähän tunteja tullut, silloin jeesaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en halua elää vaatimattomasti enkä varsinkaan laittaa lapsiani pihistelemään. En toki elä yli varojeni, mutta säästöönkään ei juuri jää. Mitään "turhaa" en osta, mutta en suostu pihistelemään ruoasta tai kulkemaan esim. nuhjuisissa vaatteissa.
Mikä tämän aloituksen tarkoitus on? Kehujen kalastelu? Minä en ainakaan kehu sellaista ihmistä, jonka lapset joutuvat kituuttamaan..
Kaikki on suhteellista. Mä pihistelen ruoasta tekemällä kaiken itse. Sillä keinoin säästää paljon ja on varaa herkkuihinkin. Lapset ovat hintatietoisia ja ymmärtävät rahan arvon. En osaa sitä pitää huonona asiana. Heillä on varaa harrastaa, eivätkä kulje nuhjuisessa vaatteissa, kirpparit on täynnä hyvää tavaraa ja kauppojen alerekit ovat tulleet tutuiksi. Merkkivaatteita meillä ei käytä kukaan, mutta jos sellainen olisi
Minä olen töissäkäyvä eläkeläinen ja teen kaikki ruoat itse sekä satun aina löytämään punaisia hintoja.Eileenkin ostin mansikkoja 2 euroa isompi laatikko , vadelmia 1 euro, sieniä 0.60 euroissa ,
Ja mitä muuta.Näin minulla jää varaa vaikka mihin extroihin. Matkustelemiseen, spontaaniostoksiin. En tarvi mitään .Lapsena ei ollut mitään joten tämä turvallisuus on hyvä nyt aikuisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auto ja suoratoistopalvelut on hyvä keino pitää itsensä tyhjätaskuna.
Autosta olen samaa mieltä, mutta suoratoistopalvelut eivät niin paljon maksa, että kukaan menisi niiden takia vararikkoon
Kuulemma niitäkin voi ihmisellä olla kymmeniä jolloin kulut nousee useihin satoihin euroihin
Kymmeniä? Ei kai niitä edes ole niin paljon?
Itse maksan kahdesta, enkä kyllä luovu niistä ihan helpolla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama minulla. Tulo olleet aina alle 2000 euroa kk ja pitkään 10 vuotta alle 1300 euroa. Rahaa minulla silti on enkä ole lainannut rahaa mistään. En ole ottanut vippejäkään. Aina on kaikkee ollut kuten ruokaa ja harrastuksia enkä koe että olisin köyhä. Pätkätöitä lähinnä olen tehnyt eikä niistä tienaa kovin paljon. Työttömänä olen ollut 3 vuotta nyt. tosin en matkustele enkä käy ravintoloissa tai maksullisissa tapahtumissa. En polta enkä juo alkoholiakaan usein. Käytän rahaa järkevästi ja yritän aina säästää.
Itse tulen toimeen omilani varsin mainiosti ja säästöön jää joka kukausi. Elän yksin ja hallitsen yksin rahankäyttöni.
En todellakaan osta mitään turhaa. Vaatteet ostan laadukkaita ja saa maksaa hieman enemmän, säästän siinä kun ei joka kuukausi tarvitse olla jotain uutta hankkimassa. Laatu kestää enkä juokse muotioikkujen perässä. Sama kenkien ja kaiken muun kotiin liittyvän kanssa.
En käytä alkoholia enkä siis käy baareissa. Krääsää en tilaile nettikaupoista. Ulkomaan matkoja teen silloin tällöin, sen "luksyksen" itselleni suon.
On minullakin yksi tuttu, Kelan rahoilla elää ja tilailee jatkuvasti kaikkea uskomatonta roskaa netistä kuten jotain muoviroskaa lastenlapsille, sellaista euron kappal maksavaa jpka taitaa mennä roskiin ekan käytön jälkeen. Itseleen muovisia koruja, niitä on yksi seinä täynnä. Kaikkea mikä vain on halpaa ja täytyy saada. Se halpa kun äkkiä tulee kalliiksi kun niitä jatkuvasti tilaa.
Velkaa on asunnosta, auto maksettu. Turhia velkoja en ota. Laskut maksan heti jotta pysyn ajan tasalla rahatilanteestani.
Ja nyt, minullekin se mitali! Hienoa jos osaat arvostaa toimintaani, siitä voi vapaasti ottaa mallia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paljonko on ap.:n tulot kk?
Ei hän kehtaa kertoa, kun kaikille selviäisi kuinka paljon nämä "pienet tulot" oikeasti on.
Eksällä oli selvästi sellainen ajatus, että hänelle kuuluu tietty elintaso, joka kavereillakin on. Tietynlainen auto, aina uusin puhelin, merkkivaatteet, parturikäynnit kaksi kertaa kuussa, pari ulkomaanmatkaa vuodessa jne. Hän oli aina rahaton ja veloissaan (kuten osa niistä kavereistakin), vaikka palkka oli ihan kohtuullinen ja isompi kuin minulla. Itselläni taas oli aina rahaa, koska elin todellisten tulojeni mukaan, mistä hän oli sitten salaa katkera, ja vaati minua paremmin toimeentulevana (?) maksamaan yhteisistä kuluista isomman osan.
Tällainen ajattelu tuntuu olevan aika yleistä, jossa tavallaan hahmotellaan se oma elintaso ja kulutus sen mukaan, mitä muilla on, eikä sen mukaan, mihin oikeasti on varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun kaveri ostelee ihan holtittomasti kaikkea, kun on pakko saada sitä tai tätä. Nytkin on ottanut vuoden mittaan useampia tatuointeja. Sitten ihmettelee, kun rahat on loppu ja sosiaalituet on mukamas ihan liian pieniä. Joskus kyllä pienipalkkaisena suoraan sanottuna vi*uttaa. Hällä ei tosin ole lapsia ja mulla taas on, joten kulurakenne on ihan eri. Oon miettiny samaa, että mikä ajaa ihmisen tuhlaamaan. Kai se raha sitten vain polttelee taskussa niin paljon. Ymmärrän nuoria tässä asiassa, mutta kun aikuinen ihminen ei osaa hillitä itseään, niin se on kummallista.
Mielestäni pitäisi näyttää kuitit kaikesta jos elää tukien avulla. Nuo tatuoinnit ei kuulu veronmaksajien piikkiin. Joskus on vaan hyvä tehdä nimetön ilmoitus sosiaalille.
Tyttöystävää harmitti ettei ole varaa käydä ravintolassa mutta parturiin meni 80 euroa. Sanoin sille että se tukkasi näyttää ihan samalta kun ennen kuin kävi parturissa ja voit itse kampaa hiuksesi. En kuulemma vaan ymmärrä miksi naiset törsää parturiin.
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä pienituloinen, mutta se ei tee minusta tyhjätaskua, eikä myöskään omat menoni. Minun rahani menevät opiskelevien lasteni tukemiseen. En pystu heille perintöjä jättämään, mutta olen päättänyt, ettei yhdenkään tarvitse opintolainoja ottaa. Se on "perintöni" heille. Toki käyvät itsekin töissä mahdollisuuksien mukaan, mutta kun töitä ei aina ole tai on vain vähän tunteja tullut, silloin jeesaan.
Olet ihana ihminen! Hyvää sunnuntaita!
Puhu rahasta niiden sun tuttujen kanssa, jotka on pa., niin sillä se selviää.
Valinnat, elämä on valintoja ja jotkut valitsee toistuvasti päin v*ttua, koska *keksi tähän oma tekosyy*. Yleisimmin syytetään yhteiskuntaa ja ongelma on, että ei ymmärretä sitä, ettei se yhteiskunta ole mitään velkaa näille aina persaukisille vaan kyse on heidän omista epäonnistuneista valinnoistaan.
Miksi sitten tehdään taloudellisesti kestämättömiä valintoja? Koska ei ole opeteltu rahataitoja. Taas peiliin katsomisen paikka mutta siltikin useimmat haluavat syyttää tässäkin yhteiskuntaa.
Meillä joka kuukausi, 2 pienipalkkaista duunaria ja 3 lasta.
Meillä oli joskus reilusti isommat tulot (huippuduuni jossa oltiin molemmat töissä, sikahyvä palkka, mutta yritys muutti toiselle puolen suomea eikä me muutettu mukana). Nykyiset työpaikat ovat pienipalkkaiset ja vaikeaa tulla toimeen kun kuitenkin halutaan pitää yllä sitä tasoa jolla aiemmin oltiin, tiedostetaan ettei se niin toimi.
Alkukuusta eletään kuin kroisekset ja loppukuusta kuin roopeankat. En tajua miten sen kierteen sais katkaistua, ollaan yritetty kaikki kikkakolmoset. Eitoimi.
Saa toki olla iloja elämässä, mutta sitten kun haluaa hemmotella itseään lainarahalla, niin tulee kyllä mieleen, että oliko se viidestoista tatuointi tai rakennekynnet järkevä ratkaisu.