Miksi ikävöin niin paljon vanhoja aikoja?
Olen selaillut vanhoja valokuvia. Näen, kuinka onnellinen olen lapsuuskuvissa äidin ja isän sylissä. Harmittelee, että vanhempani erosivat. Mielestäni ero oli silloin tabu. Olin luokaltani ainoa ala-asteella, jonka vanhemmat olivat eronneet. Voiko 30 kriisi oireilla näin? Jokin selittämätön alakulo riivaa ja haikailu menneeseen...
Kommentit (29)
Pääasia, että muistot ovat hyviä. Kyllähän se haikeus tulee, kun on kivaa elämää elänyt.
45v. Koen että silloin oli jonkinlainen taloudellinen turva, nyt ei ole kaikilla. Lisäksi silloin ikkunamalli ei ollut vetävä ja sai säätää itse patteria, nyt asunnot viileitä. On lisätty monia turvattomuutta aiheuttavia tekijöitä. Ehkä lapsuudessa oli enemmän aurinkoisia päiviä, joskin liika kuumuus ei kiva. Lapsuudessakin osa oli turvattomia osittain ja ei sekään helppoa ollut usein. Aikuisena tuurilla osaa järkeillä.
Mulla tulee välillä enemmänkin 15-20 ikävuosiin ikävä, ei niin lapsuuteen.. Just tuli kun olin kaupungilla laitamilla ja näin nuorien lähtevän innoissaan keskustaan päin. Ite tylsimyksenä kauppaan päin ja kotiin. Nuoruusvuodet ja se ensimmäinen rakkaus yms. Olen itsekin ylittänyt 30v
Sitä huomaa itse vanhenevansa. Joutuu olemaan omillaan. Turva lapsuudessa?
Olisko siksi, että nykyään elämme dystopiassa?
Joku kirjoitti Aika kultaa muistot samaan aikaan kun minä.
Vuodet 1997-2009 oli parasta aikaa👍
Itse haikailen sitä aikaa n. 1998-2005. Se tuntui ikuiselta kesältä. Voih..... nyt olen 29v
Vierailija kirjoitti:
Itse haikailen sitä aikaa n. 1998-2005. Se tuntui ikuiselta kesältä. Voih..... nyt olen 29v
Siis sama!! Olen saman ikäinen ja samoja vuosia haikailen...
Aika voi tosiaan kultaa muistot. Huonoja aikoja oli teini-ajat kun oli sen verran hulluu aikaa. Kaipaan ehkä ikäkautta 4-12v asiat oli hyvin. Maailma oli erilainen. Somesta ja kännyköistä ei tietoakaan. No ehkä jonkun verran muttei kiinnostanut. Mielestäni emme elä hyviä aikoja. Ei mitään yksityisyyttä. Jos johonkin jotain erehtyy sanomaa niin tulee soittoja tyrkytyksiä osta sitä tai tätä. Jossain vaiheessa meinaan palata takaisin menneisyyteen tietyissä asioissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse haikailen sitä aikaa n. 1998-2005. Se tuntui ikuiselta kesältä. Voih..... nyt olen 29v
Siis sama!! Olen saman ikäinen ja samoja vuosia haikailen...
Kaipaan sitä lapsuuden valoa, iloa, puhtautta, viattomuutta, innostusta, aitoa elämänhalua.... ehkä sen olon vielä pystyy saavuttamaan :)
Minä olen 37-vuotias ja kaipaan kovasti 99-2007 vuosiin. Se oli aikaa ennen kuin some ja elämän esittäminen vei ihmiset. Aikaa ennen kuin internet vei kaiken. Katselen mielelläni sarjoja tuolta ajalta ja muistelen omaa nuoruutta. Varmaan joku ikäkriisikin on, mutta olen rehellisesti sitä mieltä, että tämä nykyaika nyt on melkoisen sairas.
Vierailija kirjoitti:
C'est la vie - Carpe diem
Carppe v*tun diem! "Saanko esitellä herra täräyksen" :D
Kyllä se aika yleistä on. Sen takia vintage ja retro on suosiossa. Nostalgian kaipuu seuraa kyllä vielä vanhempanakin jos on sellaiseen taipuvainen. Itselläkin huomaan samoja piirteitä