Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ikävöin niin paljon vanhoja aikoja?
01.03.2024 |
Olen selaillut vanhoja valokuvia. Näen, kuinka onnellinen olen lapsuuskuvissa äidin ja isän sylissä. Harmittelee, että vanhempani erosivat. Mielestäni ero oli silloin tabu. Olin luokaltani ainoa ala-asteella, jonka vanhemmat olivat eronneet. Voiko 30 kriisi oireilla näin? Jokin selittämätön alakulo riivaa ja haikailu menneeseen...
Kommentit (29)
Mielestäni ennen oli vain niin erilaista...Muistan elävästi kun vaihtui vuosi 2000.. millenium... Sen hohto... Kävelimme veljen kanssa mummolasta kotiin ja löysimme suuren vuoren päältä lasit joissa 2000... Hopea glitter ... Edelleen tallessa... Olin 5 vuotias ja veljeni 8
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saahan sitä vanhoja aikoja kaivata.
Ihmiset jakavat kyllä nykyään kaiken nettiin/Suomeen mutta, ennen oltiin silti enemmän läsnä
Koen, että oma lapsuus oli tietyllä tavalla parempi kuin omien. Kesälomat vietettiin läsnä kavereiden kanssa.. pyöräiltiin paikasta toiseen, hengailtiin. Käytiin pimpottamassa ovelle voiko joku olla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle tulee niin paljon hyviä muistoja lapsuudesta, vaikka koin joskus, että lapsuuteni olisi ollut huono. Kun katson valokuvia, näytän onnelliselta lapselta. Uskon, että elin sittenkin onnellisen lapsuuden, vaikka äitini olikin hieman masentunut.
Se on sitä nostalgiaa. Paluuta ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ikinä oikein ymmärtänyt, miksi kukaan kaipaa lapsuus- tai nuoruusaikoja. Vaikka ne minullakin oli ihan onnelliset, niin minua ahdistaa suunnattomasti ajatus siitä, kuinka silloin ei (tietenkään) saanut päättää itse asioistaan ja elää sellaista elämää kuin olisi halunnut. Vanhemmat ja yhteiskunta päättivät lähes kaikista merkityksellisistä asioista: kuinka ja missä asut, mitä opiskelet, syöt, matkustat jne.
Alue: Aihe vapaa
Ikävöin menneiden vuosikymmenien yksinkertaisuutta ja askeettisuutta.
Ei ollut paljon materiaa, mutta oli paljon enemmän kaikkea muuta, ystäviä, vapaa-aikaa, mielekästä tekemistä, luovuutta yms.
Pienetkin asiat oli ennen paljon merkityksellisempiä, kun mikään nyt yltäkylläisyyden aikana. Silloin yksi limupullo oli taivas. Yksi ja sama lelu oli kaikilla, joka yhdisti ihmisiä. Kesälomamatka ihan vain naapurikaupunkiin oli elämys. Kioskilta ostettu jäätelöpallo maistui taivaalliselta. Kesäsateessa pyöräily ja nurmikolla avojaloin kävely ystävän kanssa. Mökkeily kaikessa rauhassa, ei tarvinnut tehdä mitään ihmeellistä.
Nykyään elektroniset laitteet vie kaiken ajan, käytön lisäksi jokainen huutaa jatkuvasti päivitystä, deadlinet paukkuu ja elämää suorittaa väsyneenä zombina eteenpäin.