Lapseton ilmapiiriterroristi

loukkaantuvat kaikesta. Yritän olla mahdollisimman vähän tämäntyyppisten ihmisten kanssa ja välttelen.

lapsista, jos itsellä ei ole lapsia. Kyllä minä sen aina otan huomioon, kun on lapsettomia ystäviä läsnä.

ovat isovanhemmat, jotka puhuvat enimmäkseen lapsenlapsistaan. Ei jaksa kuunnella.



Eivätkö ihmiset voisi puhua enemmän itsestään.

Lapsettomuus, sen enempää kuin lapsetkaan ei voi olla ihmisen koko elämän sisältö.

Aivan. Tästä syystä en itse jaksa olla tekemisissä perus av-mammaa muistuttavien ex-ystävieni kanssa. Ystävyys on vapaaehtoista, herranjestas! Ei kukaan pakota olemaan tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, joiden jutut jatkuvasti tympii. Av-mammaa muistuttavat ex-ystävät ne vasta itsekeskeisiltä alkoivatkin vaikuttaa lapsia saatuaan: maailmaan ei enää mahtunut tasan mitään muuta kuin se lapsi sekä tietysti itse tämän merkillisen ihmeen äitinä, sekä valitus siitä miten raskasta lapsen kanssa on valivalivali ja miten kukaan ei auta eikä ymmärrä valivalivalivali. Ei jaksanut kauaa jutut kiinnostaa, joten moi moi.

Maailma on täynnä mukavia ihmisiä, joiden asiat eivät pyöri yhden aiheen ympärillä - oli se ainoa aihe sitten lapset tai lapsettomuus. Siitä vaan etsimään ja valitsemaan uusia ystäviä. Suosittelen. Vapauttaa hirveästi energiaa ja elämäniloa kun laskee irti tympeiksi käyneistä tuttavistaan. Jauhakoot keskenään pottajuttujaan ja miestensä saunailtoja. Jostakin syystä lapsien saaminen tekee osan naisista nimenomaan itsekkäiksi ja omaa napaa tuijottaviksi - ei ymmärretä että maailmaan mahtuu muutakin kuin oma pyhä pikku perhe ja että kaikkien mielestä ei ehkä ole paras ja ainoa puheenaihe ne jannica-peterin kurahanskat. Luojan kiitos ettei kaikille käy näin.

Kun jotain ei saa niin se muuttuu pakkomielteeksi.

Minusta paras ratkaisu voisi olla ns. laastarin repäisy irti nopeasti, sen sijaan että pitkittää ja pehmittelee kipua vuosikausia. Teillä on lapsia, piste. Hänellä ei ole, piste. Kieltäytykää peittelemästä lapsianne ja käärimästä aikuista ihmistä pumpuliin. Aluksi sattuu takuulla ja varmasti tulee riitaa ja sanomista ja välitkin menevät. Mutta sen jälkeen hänen on pakko herätä oikeaan elämään. Hän kärsii takuulla itsekin tuosta!

Vertaisin tätä alkoholistiin; alkoholisti ryyppää niin kauan kun läheiset peittelevät ja ymmärtävät, mutta kun läheiset opettelevat laittamaan omat rajansa on alkoholistin otettava itse vastuu elämästään.

Lapsettomuus pitää surra ja raivota pois, on sairasta pitkittää sitä vuosikausia. Olkaa tukena, mutta älkää tukeko sairastamista vaan tervehtymistä. Jos hän ei apuanne ota vastaan, se on hänen valintansa.

Näköjään saa myös muut kyllästymään ja ärtymään samalla tavalla.



Nuo adoption yms. ehdottamiset muuten eivät yleisestikään ole kovin hyvä tapa kommentoida. Hän ei todennäköisesti kaipaa ratkaisuehdotuksia vaan empatiaa. Kuvittele itse esim. kivusta avautuessasi ystäviesi sanovan "no ota buranaa". Ei varmaan hirveästi lämmitä, vaan tulee enemmän sellainen tunne, että muut haluavat vain saada asian lakaistua maton alle ja päästä seuraavaan aiheeseen.



Sinuna ehkä tosiaan välttäisin tuon ystävän seuraa, jos tulee korvista ulos.

teidän molempien kannalta. Mielestäni sinun pitäisi sanoa ystävällesi suoraan, ettei hänenlaisen henkilön kanssa voi yksinkertaisesti olla tekemisissä, jos kerran noin käyttäytyy. Ja kannattaisi käskeä miettimään jatkossa puheitaan, mikäli haluaa ystäväänsä vielä tavata.



Ymmärrän jotenkin ystäväsi tunteita, mutta jossain sen rajan on mentävä. Kyllä hänenkin pitää ymmärtää, että tuskin kukaan hänen kiusakseen on lapsia tehnyt- eikä se ole toisten vika jos hän ei saa lapsia. Yrittäisi leikkiä iloista, että muilla on, eikä näin, että toivoo toisille huonoa onnea lasten saannissa, kun kerran itselläkin on..

Pitäiskö sun ehdottaa jotain vertaistukiryhmää? Jos sellasta on, tai kai hänellä on muita lapsettomia kavereita, joille kirota?





Itselläni oli kerran kaveri, joka sai keskenmenon ja minä olin samaan aikaan raskaana. Hänhän pisti välit poikki, myös yhteisiin ystäviimme, koska he eivät suostuneet hänen pyyntöönsä olla olematta kanssani tekemisissä. Ja tämä siis siksi, ettei kestänyt nähdä/kuulla raskaana olevista. Nykyään hänellä on 2 lasta, ja jossain vaiheessa kovasti yritti ottaa yhteyttä, mutta enpä minä tollasta kaveria enää tahdo lähelleni, kun yritti aikoinaan käännyttää kaikki muutkin minua vastaan.

oppii aidosti laittamaan itsensä ja omat tarpeensa tärkeysjärjestyksessä toiseksi.

Minusta paras ratkaisu voisi olla ns. laastarin repäisy irti nopeasti, sen sijaan että pitkittää ja pehmittelee kipua vuosikausia.

....

Lapsettomuus pitää surra ja raivota pois, on sairasta pitkittää sitä vuosikausia. Olkaa tukena, mutta älkää tukeko sairastamista vaan tervehtymistä. Jos hän ei apuanne ota vastaan, se on hänen valintansa.

Ajattelin, että auttaako tämä myötäily tätä ihmistä ollenkaan. Ehkä vaan pahentaa, kun ei tälle tule loppua. Kohta ei saa kissaa enää sanoa, ettei siitä tule vauvat mieleen. Me emme kuitenkaan muutu lapsettomiksi.

ap

Itselläni oli kerran kaveri, joka sai keskenmenon ja minä olin samaan aikaan raskaana. Hänhän pisti välit poikki, myös yhteisiin ystäviimme, koska he eivät suostuneet hänen pyyntöönsä olla olematta kanssani tekemisissä. Ja tämä siis siksi, ettei kestänyt nähdä/kuulla raskaana olevista. Nykyään hänellä on 2 lasta, ja jossain vaiheessa kovasti yritti ottaa yhteyttä, mutta enpä minä tollasta kaveria enää tahdo lähelleni, kun yritti aikoinaan käännyttää kaikki muutkin minua vastaan.

ja sille tuli keskenmeno niin se ei enää sen jälkeen halunnut olla mun kanssa tekemisissä.



Kun oltiin yhteisten kavereiden kanssa, niin ei puhunut mulle mitään (vaikka yritin), oli kylmäkiskoinen ja niin vähäsanainen kuin mahdollista. Ajattelin, että olkoon sitte ja annoin olla vaan.



Jälkeen päin haukkui mut kun en ollut tukenut häntä keskenmenon takia. Mitenköhän olisin voinut kun hän ei suostunut keskenmenonsa jälkeen enää puhumaan mulle.

Hän on kyllä itse lähes katkaissut välit, ei pidä juuri mitään yhteyttä eikä muistele kummiuttaan.



Itse en kyllä suostuisikaan olemaan ikään kuin ei lapsia olisi.

vasta lasten kanssa oppii aidosti laittamaan itsensä ja omat tarpeensa tärkeysjärjestyksessä toiseksi.

Tälläkin palstalla on jatkuvasti niitä, jotka vain vinkuvat sen perään, että lastensa isovanhemmat hoitaisivat lapsia enemmän, että pääsisi taas menemään kuin ennen lapsia.

etta elama jatkuu ja muilla on oikeus iloita lapsistaan. Lapset on niin iso osa elamaa etta ei heita voi vaan taikoa nakymattomiin (ja puhumattomiin) jossain tietyssa seurassa. Ystavaseurassa on tukala olla jos on joku tietty aihe josta ei saa missaan nimessa puhua.



Kaverillasi on ongelma, jonka kanssa hanen on opittava toimimaan. Muuten hanesta tulee paitsi lapseton niin myos yksinainen.

Nainen on koukussa lapsettomuuteensa, saa tai uskoo saavansa sitä kautta kaipaamaansa huomiota ja myötätuntoa, haluaa sääliä jne. Tahaton lapsettomuus ON tragedia, mutta siinä ei loputon voivottelu auta. Lapsettomuus, sen enempää kuin lapsetkaan ei voi olla ihmisen koko elämän sisältö.