Paljonko lahjoitat hyväntekeväisyyteen euroja vuodessa?

Ei ole tarvetta tulla tänne kiillottamaan sädekehää...

eli kun annan, en ajattele asiaa sen jälkeen.

eiköhän siitä mene aika paljon hyväntekeväisyyteen tavalla tai toisella.

Pojan kummilapselle (ja samalla lapsen kyläyhteisön tukeen) menee 25,-/kk. Ja luonnonkatastrofien uhreille menee vuosittain useasta kympistä ylöspäin rahaa.

siksi juuri kysyn nimettömänä täällä palstalla, etten tulisi "kiillottaneeksi sädekehää". En ole edes miehelleni jutellut lahjoituksista.



En maksa kirkollisveroa, ja tuo 120 euroa on noin puolet siitä, mitä maksaisin, jos kuuluisin kirkkoon.



ap

menivät hyväntekeväisyyteen, lisäksi olen osallistunut pienemmillä summilla keräyksiin vuoden mittaan, eli yhteissumma on varmaan noin 250 euroa.

lisäksi joulun aikaan 10-20e Pelastusarmeijalle, jonne aina keräyksen nähdessäni, esim. Stokkalla ovat aina välillä, n 10e/kerta. Eli varmaan n 300e/vuosi.

(Lisäksi maksamme kirkolliveroa kummatkin. Ja veroja aika pajon enemmän per nenä kuin tuo 22000 e maksava. Mutta näitä en laske mitenkään hyväntekeväisyydeksi, vaikka maksajan puolelle taidetaan jäädä, vaikka onkin kaksi lasta päivähoidossa. Mikä on varmaan perheessämme suurin tulonsiirto meille päin.)

Unicefille on mennyt kymppi kuussa jo vuosia. Opiskelijana se oli paljon, töissä ollessa enemmänkin voisi antaa. Mulla on suoraveloitussopimus ja kerran Unicefilta soitettiin ja ehdotettiin korotusta. Mun tulot vaihtelee paljon ja silloin oli pakko kieltäytyä.



Isoissa katastrofeissa olen lahjoittanut isohkojakin summia; tsunami ja Haiti tulevat mieleen. Omat ja miehen vaarit olivat kaikki sotaveteraaneja, joten veteraanikeräykseen lahjoitetaan aina 50-100 euroa. Pelastusarmeijan Joulupataan laitetaan lahjoitus myös, joskus lelu , joskus rahaa.

+ erilaisiin keräyksiin, olisiko yhteissumma joku 300e

menee 25€/kk Plan-kummilapselle. Satunnaisesti sitten lahjoitan muihin keräyksiin.

En osaa yhtän laskea. Meiltä lähtee tavaraa hyväntekeväisyyteen ja sitten jotain osallistumisia epäsäännöllisesti keräyksiin, esim. nälkäpäivä tai Unisef. Sitten voin ostaa jotain joulukortteja ja pehmoleluja, joista menee sitten hyväntekeväisyyteen rahaa osittain. Loppusummaa en siis tarkalleen ottaen tiedä eikä meiltä mene mitään säännöllisesti hyväntekeväisyyteen.

Sen mitä ne siellä saa,varmaan 200 € vuodessa ;)

Käyn itse avustamassa esim. vähävaraisten joulujuhlassa niin tiedän avun varmasti menevän perille

Sisältää Veikkauksen pelit (en ole voittanut mitään), SPR:n keräykset ja Pelastusarmeijan joulupadan.

kauppojen pelikoneiden välityksellä.



joo,tiedän,aika surkeata....

Joskus jonkun kolikon keräyslippaaseen saatan laittaa. Olen myös lahjoittanut hyväkuntoisia vanhoja huonekaluja, vaatteita, leluja jne. järjestöille.



Mieluiten auttaisin suoraan, että tietäisi avun menevän oikeasti perille. Kaikenlaisiin järjestöihin on usko mennyt, suuri osa rahoista menee organisaation pyörittämiseen ja erilaisiin välikäsiin. Toki jokunen euro varmasti menee tarvitsevillekin.

MInulla on kaksi kummilasta, toinen Etiopiassa ja toinen Ugandassa. Tarkoitus oli hankkia vain yksi, mutta pienen väärinkäsityksen takia niitä tulikin kaksi, enkä ole raaskinut jättää kumpaakaan maksamatta.



Kenellekään muulle en ole tunnustanut 'pulmaani' ;-)

mutta katkaisin sen nyt, kun jäin äitiyslomalle. Tarvitsen itse joka ikisen pennosen.



Mun mielestä Suomessa on niin korkeat verot, ettei hyväntekeväisyydelle ole oikeastaan tarvetta. Sosiaaliturva huolehtii omista köyhistä, kehitysmaatyö muiden köyhistä. Hyväntekeväisyys on sitten vähän sellaista ekstraa, kohteisiin jotka itse kokee jostain syystä tärkeiksi.

En koskaan julkisesti puhu tästä, nyt netin kautta anonyyminä voin sen sanoa.



Jatkuvasti mietimme mieheni kanssa, kuinka auttaa. Haluamme tehdä hyviä asioista tässä maailmassa ja antaa hyvän kiertää.

Noihin yhteensä menee 32 euroa joka kuukausi. Usein tulee kyllä annettua muutamia euroja lipaskerääjillekin eri tarkoituksiin. Ja jouluisin osallistun joko joulupuu-keräykseen tai johonkin vastaavaan. Näin olen toiminut jo kymmenen vuotta, ikää on nyt 34 vuotta. Tuona aikana olen ollut opiskeli, työtön kuin työssäkäyväkin, eikä koskaan ole käynyt mielessä että lopettaisin. Olen ajatellut asian niin, että jos minulla riittää rahaa ostaa ostaa silloin tällöin olutta tai herkkuja, niin kyllä sitä riittää siihenkin, että jonkun oikeasti heikoilla olevan elämä vähän paranisi. Minä olen kuitenkin saanut elämältä paljon hyvää, kyllä siitä riittää muillekin. Mistään sädekehän kiillotuksesta ei ole kyse, sillä miestäni lukuun ottamatta kukaan ei edes tiedä kummiuksistani.