Lue keskustelun säännöt.
Ystävystymisen vaikeudesta
21.02.2024 |
Olen huomannut, että minun on hirveän vaikea tutustua ja ystävystyä naisten kanssa. Olen siis nainen itsekin. Lapsena minulla oli ystäviä, mutta teiniajoista lähtien tutustuminen muihin naispuolisiin on ollut vaikeaa.
Minusta tuntuu, että on olemassa jokin naisten keskinäinen koodisto tai käyttäytymisnormisto, jota en vain tajua. Koen itseni ulkopuoliseksi ja vääränlaiseksi.
Esimerkiksi työpaikalla uusiin ihmisiin tutustuessa ensimmäinen kysymys on, onko minulla lapsia. Kun vastaan, ettei ole, keskustelu tyrehtyy sitten siihen. Jotkut ovat selvästi vähän yllättyneitä ja pettyneitäkin. Ilmeisesti naisten tapa bondata on jutella joko omasta tai muiden lapsista?
Osaisiko joku samaistua tähän? Tarvitsen neuvoja.
Kommentit (130)
Mitä tarkoitat koodistolla? Anna jotain esimerkkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla sama. Onko sinulla autistisia, eristäytyviä tai muuten jotenkin outoja perheenjäseniä tai lähisukulaisia? Olen epäillyt itselläni jotain erittäin lievää autismia tms.
Olen itse sitä "koodistoa" opiskellut koko elämäni, miten olla ihmisten kanssa toimivasti yhteydessä. Tämä on netistä lukemani mukaan yleistä autistisille ihmisille ja sellainen perustava ulkopuolisuuden tunne.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat koodistolla? Anna jotain esimerkkejä.
En tiedä itsekään. Minulla on nuoruudesta paljon sellaisia kokemuksia, että muut tytöt jättivät minut ulkopuolelle. Minua kiusattiin mm. ulkonäön, vaatteiden ja hyvien arvosanojen takia. Tuo omituinen ulkopuolisuuden tunne on jatkunut näihin päiviin saakka, enkä osaa jutella naisten kanssa luontevasti ainakaan henkilökohtaisista asioistani.
Ihan aikuisiältäkin on sellaisia kokemuksia, että minut jätetään ulkopuolelle, muut vaihtavat keskenään merkitseviä katseita ja tirskuvat. Olin tuolloin päälle parikymppinen, ja tuon kokemuksen jälkeen en enää siihen porukkaan hakeutunut. Olemukseni on kai jotenkin koominen.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Minulla sama. Onko sinulla autistisia, eristäytyviä tai muuten jotenkin outoja perheenjäseniä tai lähisukulaisia? Olen epäillyt itselläni jotain erittäin lievää autismia tms.
Olen itse sitä "koodistoa" opiskellut koko elämäni, miten olla ihmisten kanssa toimivasti yhteydessä. Tämä on netistä lukemani mukaan yleistä autistisille ihmisille ja sellainen perustava ulkopuolisuuden tunne.
Autismista en tiedä, mutta isän suvussa on kai jotain pakko-oireisuutta tms. Minullakin on noita oireita. Mummoni oli kuulemma "erikoinen ihminen", mutta hän kuoli ollessani pieni, joten tiedän hänestä melko vähän.
Jonkinlaista neurokirjon ongelmaa olen minäkin itselläni epäillyt.
- ap
Mietin tuota koodistoa. Nämä ovat hyvin satunnaisia havaintoja, mutta yritän selittää.
Olen törmännyt usein siihen, että naisen pitää olla jonkinlainen sosiaalinen ilopilleri. Naisen täytyy siis pitää yllä hyvää ilmapiiriä perheessä, parisuhteessa ja työpaikalla. Vähän hiljaisempi naisihminen joutuu hyljeksityksi. Toisaalta sitten Suomessa liian puheliaistakaan ei pidetä, joten vaikeaa on.
Ystävyyssuhteissa moni korostaa luottamuksen merkitystä, kuten sitä, että ystävä ei kerro toisen henkilökohtaisia asioita eteenpäin. Kuitenkin olen itse törmännyt usein siihen, että minulle juorutaan muiden hyvinkin henkilökohtaisia asioita. Tämä saa minut pitämään suuni visusti kiinni. Jos joku ihminen kertoo minulle muiden asioita, on hyvin mahdollista, että hän kertoo minunkin asiani muille.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäksi olen huomannut, että naisvaltaisilla työpaikoilla syntyy helposti jonkinlainen hierarkia tai nokkimisjärjestys. On kai melko tavallista, että joku henkilö ottaa työyhteisössä epävirallisen pomon roolin ja määrää puheenaiheet ja soveliaan käyttäytymisen. Nämä "pomot" siis ohjailevat koko työpaikan sosiaalista elämää. Itse en oikein istu noihin kuvioihin, joten minua oudoksutaan.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ollut sama ongelma. Vasta nyt vanhemmalla iällä olen löytänyt kavereiksi muita samanhenkisiä naisia netin kautta. Työelämässä ja koulumaailmassa olen ollut aina outolintu.
Vierailija kirjoitti:
Oletko joku pick me?
En kyllä mielestäni ole.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla ollut sama ongelma. Vasta nyt vanhemmalla iällä olen löytänyt kavereiksi muita samanhenkisiä naisia netin kautta. Työelämässä ja koulumaailmassa olen ollut aina outolintu.
Koitko sinäkin ulkopuolelle jättämistä?
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ollut sama ongelma. Vasta nyt vanhemmalla iällä olen löytänyt kavereiksi muita samanhenkisiä naisia netin kautta. Työelämässä ja koulumaailmassa olen ollut aina outolintu.
Koitko sinäkin ulkopuolelle jättämistä?
- ap
Kyllä. Ja paheksuntaa ym silmien pyörittelyä. Milloin olin liian sitä, milloin liian tätä ja kiinnostunut vääristä asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi olen huomannut, että naisvaltaisilla työpaikoilla syntyy helposti jonkinlainen hierarkia tai nokkimisjärjestys. On kai melko tavallista, että joku henkilö ottaa työyhteisössä epävirallisen pomon roolin ja määrää puheenaiheet ja soveliaan käyttäytymisen. Nämä "pomot" siis ohjailevat koko työpaikan sosiaalista elämää. Itse en oikein istu noihin kuvioihin, joten minua oudoksutaan.
- ap
Olisi mukava olla joskus ryhmän jäsen yllä kuvatun kaltaisesti ajattelevien naisten kanssa. Ehkä löytyisi niitä ystäviäkin =)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ollut sama ongelma. Vasta nyt vanhemmalla iällä olen löytänyt kavereiksi muita samanhenkisiä naisia netin kautta. Työelämässä ja koulumaailmassa olen ollut aina outolintu.
Koitko sinäkin ulkopuolelle jättämistä?
- ap
Kyllä. Ja paheksuntaa ym silmien pyörittelyä. Milloin olin liian sitä, milloin liian tätä ja kiinnostunut vääristä asioista.
Samanlaisia kokemuksia minullakin.
Lapsesta saakka olen kokenut sitä, että muut tytöt/naiset ovat jotenkin yrittäneet "ojentaa" minua tai ovat yrittäneet osoittaa minulle paikkani. Minäkin olen kuullut olevani kiinnostunut vääränlaisista asioista.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiassa on myös se puoli, mihin itse olet halukas ja mitä toivot. Itse koen, että minut on otettu työpaikoilla pääasiassa hyvin vastaan, mutta oman sosiaalisuuteni laatu on usein johtanut siihen, että olen jäänyt vapaaehtoisesti etäämmälle. Olen myös lapseton, en ole nepsy-erityinen, olen yleensä korkeimmin koulutettu ja eri tavoin äidinkieltäni suomea puhuva kuin enemmistö. Mitään riitaa ei tule, minulle on vain raskaampaa sopeutua ryhmäsosiaalisuuteen kuin hoitaa työpäivä enemmälti itsekseni.
Joo ihan samoja kokemuksia naisista. Ja ennen kuin kukaan tulee pick me:tä huutelemaan, miehet oudoksuvat minua vähintään yhtä paljon.
Vastikään kuulin yhden noin 30-vuotiaan naisen paheksuvan meikkaamattomia naisia. Siis ihan käsittämätöntä ja teinimäistä käytöstä aikuiselta pienten tyttölasten äidiltä. Ja jos itse kerran on "kaunein ja laitetuin", olisi sitten tyytyväinen omaan erinomaisuuteensa. (Huom. Ei meikkaamisessa mitään väärää ole, mutta se on jokaisen oma asia.)
Mulla olisi varmaan AP vastaavia ongelmia kuin sulla,jos yrittäisin tutustua sen tyyppisiin naisiin kuin mitä kuvaat. Vaan kun olen iän myötä todennut, ettei ole mitään syytä yrittää ystävystyä liian erilaisten kanssa.Riittää, että tulee heidän kanssaan toimeen pakollisissa yhteyksissä.
Elämä on paljon kivempaa,kun ystävät on oma henkisiä.Niitä ei ehkä löydä niin monta,mutta laatu korvaa määrän.
Vierailija kirjoitti:
Mulla olisi varmaan AP vastaavia ongelmia kuin sulla,jos yrittäisin tutustua sen tyyppisiin naisiin kuin mitä kuvaat. Vaan kun olen iän myötä todennut, ettei ole mitään syytä yrittää ystävystyä liian erilaisten kanssa.Riittää, että tulee heidän kanssaan toimeen pakollisissa yhteyksissä.
Elämä on paljon kivempaa,kun ystävät on oma henkisiä.Niitä ei ehkä löydä niin monta,mutta laatu korvaa määrän.
Tämä on varmaan totta. Toisaalta en tiedä, mistä löytäisin samanhenkisiä ihmisiä. Onko niitä edes, vai olenko itse vain tullut ylivarovaiseksi.
- ap
Minulla samanlaisia kokemuksia. Aikoinaan työelämässä olin lapsettomana ja pitkään sinkkuna jollain lailla ulkopuolinen. Jo lapsesta saakka olin ulkopuolinen tyttöjen porukoissa. Olen pitänyt syynä, että minulla ei ollut tyttökavereita kodin lähistöllä. Kaverit lähistöllä olivat poikia ja veljieni kavereita. Tyttöjen mailma jäi vieraaksi. Ehkä siitä johtuu, että tällä hetkellä minulla on ainoastaan yksi naispuolinen ystävä, ja hänkin vakavasti sairas, voi olla että pian ei häntäkään.
Mutta tulen erinomaisesti toimeen miesten kanssa, minulla tällä hetkellä muutama miesystävä, yksi tosin intiimimpi, mutta muut ihan kavereita. Ja heidän kanssaan tulen erittäin hyvin toimeen.
Minäkin työskentelen naisvaltaisessa työpaikassa. Mun mielestä mun työpaikan miehissä ja naisissa ei ole eroa sosiaalisissa koodistoissa. Koen ulkopuolisuutta, koska en osaa sitä tietynlaista keveää hauskanpitoa, mitä siellä ylläpidetään. Mun työkaverit on kivoja eivätkä jätä minua tarkoituksella ulkopuolelle, mutta koen itse etten oikein osaa. Tutustun helposti uusiin ihmisiin, mutta tuttavuuden syventäminen ystävyydeksi on minulle vaikeaa. Olen ollut teini-iässä koulukiusattu ja siitä on jäänyt jäljet, en pääse varautuneisuudestani eroon varmaan ikinä. Siitä tämäkin ulkopuolisuuden tunne johtuu. Lapsena minulla oli paljon kavereita ja olin suosittu leikkikaveri, joten en usko olevani autismin kirjolla.
Lapseton nainen olen ja minulla on paljon naispuolisia ystäviä. Olen kaikille ystävällinen, en puhu pahaa ja kuuntelen.