Lue keskustelun säännöt.
Miksi erot on minulle todella vaikeita? Menen ihan sekaisin. Olenko huono ihminen?
19.02.2024 |
Erot, suhteista etenkin joissa on ollut väkivaltaa, niin on minulle todella vaikeita. Siis jos kumppani on ollut esimerkiksi päissään todella ilkeä ja halveksuva minulle. Nämä ovat ristiriitaisia suhteita.
Sitten kun lopulta tulee ero, joka on hyvä asia. Niin menen aivan sekaisin. Masennun, en enää tiedä kuka olen ja saatan olla hyvin impulsiivinen omassa elämässäni. Esimerkiksi tuhlailla tai juoda liikaa.
Voin vielä vuodenkin päästä olla todella vihainen ja ahdistunut. Jopa välillä vielä surra ja kaivata toista. Jopa viestejä olen laittanut (tosin niin on exätkin).
Murrun totaalisesti aina eron koittaessa.
Minulla siis kaksi vakavaa suhdetta ollut, kymmenen vuotta sitten väkivaltainen alkoholisti, joka myös petti ja se toistui uudestaan.
On muita kevyempiä, toki ne ovat sattuneet mutta eivät olleet niin kipeitä, että olisi tuntunut koko identiteetin murskaantuvan.
Kommentit (26)
Läheisriippuvuutta noin vain mennä suhteeseen kenen tahansa kanssa. Kaikki vielä tuollaisia huonoja kumppaneita eli otat sen kuka huolii ja taas mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Läheisriippuvuutta noin vain mennä suhteeseen kenen tahansa kanssa. Kaikki vielä tuollaisia huonoja kumppaneita eli otat sen kuka huolii ja taas mennään.
No joo, ensimmäinen suhde oli etenkin sellainen. En ymmärtänyt omasta arvostani mitään. Sellaista ei ollut maailmassani olemassakaan.
Toisen suhteen olin kyllä hyvin itsenäinen, ollut pitkään yksin ja rakentanut elämäni todella hyvään kuntoon. Sitten rakastuin väärään ihmiseen ja taas mentiin. Se oli kova pala itselle ja valtava syyllisyys, että miten minulle voi taas käydä niin.
Pahimmasta olen päässyt mutta valitettavasti se sai elämäni ihan sekaisin. Murruin vain vaikka olisi pitänyt näin jälkiviisaana tietenkin vain nostaa pää pystyyn. En tiedä miten menen niin sekaisin, että sitten kaikki kaatuu päälle ja alan ruoskimaan itseäni turhan vahvasti. Ap
"Voin vielä vuodenkin päästä olla todella vihainen ja ahdistunut. Jopa välillä vielä surra ja kaivata toista. Jopa viestejä olen laittanut (tosin niin on exätkin). "
Mä oon edelleen suolainen exälle joka pisti tuosta vaan poikki ilman mitään näkyvää syytä tai ongelmia. Tästä on kolme vuotta. En todellakaan kaipaa vaan hänen tapansa hoitaa ero oli todella riman alitus.
Ja mitä tuohon itsensä menettämiseen tulee, väkivaltaiset suhteet juuri ovat niitä että se toinen ihan tiedostamattaankin pikkuhiljaa vaikuttaa ja lopulta murtaa psyykkeen ettei suhteen loputtua enää tiedä että kuka on ja pärjääkö edes yksin. Mulle (aiempaa edeltävä) väkivaltainen eksä sanoi suoraan esimerkiksi että "jos me ikinä erotaan niin sä et tule pärjäämään yksin". Sitten kun asiat vielä esitetään totena niin mielenterveys siinä menee.
Voin ilokseni sanoa että eksä oli väärässä, pärjään aivan hyvin yksinkin. Nykyään on mulla hyvä ja terve parisuhde.
Läheisriippuvuudelta kuulostaa, samaa kokenut itsekin. Lainaa kirjastosta kirja:: Taakkana läheisriippuvuus : kenen elämää elät? / Ben Malinen
Mutta kuulostaa jo siltä että alat ymmärtää omaa käytöstäsi. Ei kannata hakeutua uuteen suhteeseen ennen kuin osaat olla yksin itsesi kanssa, niin että tiedät pärjääväsi vaikka mitä tapahtuisi.
Mulla oli neljäs avioero jo helpompi. Kokemus karttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Homaa että monilla miehillä on sodista ja katovuosiista yli sukupolviien periytyneen öykkäri aivokemiat ja siiihen päälle vielä tiukkaa viinaa ja perhe lumihankeeen.
Vierailija kirjoitti:
Läheisriippuvuudelta kuulostaa, samaa kokenut itsekin. Lainaa kirjastosta kirja:: Taakkana läheisriippuvuus : kenen elämää elät? / Ben Malinen
Mutta kuulostaa jo siltä että alat ymmärtää omaa käytöstäsi. Ei kannata hakeutua uuteen suhteeseen ennen kuin osaat olla yksin itsesi kanssa, niin että tiedät pärjääväsi vaikka mitä tapahtuisi.
Toinen kirjasuositus kohtalotoverilta: Susanna Ruuhilahti: Koukuttavat suhteet.
Tsemppiä ap. Muutos ei ole helppo, mutta se on mahdollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erot? Montako takana? Minulla ei ole kokemusta.
Joillakin menee aivokemia sekaisin sekä rakastumisesta, että eroamisesta. Minkäs mahtaa, aika auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Homaa että monilla miehillä on sodista ja katovuosiista yli sukupolviien periytyneen öykkäri aivokemiat ja siiihen päälle vielä tiukkaa viinaa ja perhe lumihankeeen.
Seo häpeä puhuua tunteista joten ne patoutuu sisään ja on kuiin tikittävä passiviisagressiivinen aikapommi.
Terapia tulisi kyllä todella tarpeeseen. Ehkä johtuu, että elin alkoholistien vanhempien kanssa, siellä sitten oli mukana niitä ikäviä oheisvaikutuksia, kuten hylkäämistä, väkivaltaa jne.
No mutta nyt kun olen pahimman vaiheen elänyt ja elämäni on taas täysin pommin jäljiltä. Eli kaikki sekaisin niin on helpompi hengittää kun ei ole enää mitään jäljellä mitä rikkoa. Tämä oli sellainen oman itsensä rikkominen palasiksi uudestaan ja elämän.
Kun ajattelen selvemmin niin en voi olla edes vihainen itselleni. Enhän minä ole ymmärtänyt omaa käytöstäni, toki siitä vastuun otan ja olen rehellinen mutta turhaa enää inhoan. Sillä opin vielä. Opin vielä käsittelemään tunteitani rakentavammin.
Nyt pitäisi alkaa rakennustöihin..
Koko elämä solmussa talousongelmia ja terveyttä myöten. Uusi sivu alkaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa kun täällä on ihmisiä jotka ymmärtävät, kiitos suosituksista. Läheisriippuvuus on aivan varmasti yksi iso hallitseva asia. Olen nuo kirjat tallentanutkin omaan "hyllyyni". :) Ap
Itse asiassa lukuehdotuksena niille joilla on ollut väkivaltaisia suhteita, "Miksei se vaan lähde - Riina-Maria Metso". Kirjaan on koottu useamman eri henkilön kertomuksia väkivaltaisessa suhteessa olosta. Rankkaa luettavaa mutta jollain lailla myös anteeksiantavaa jos itse on siinä tilanteessa että syyttää kaikesta vaan itseään, tulee ihan uutta perspektiiviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin just tulossa kirjoittamaan, että noiden lisäksi suhde vanhempiisi on ollut väkivaltainen. Silla on vähintään CPTSD ja ehkä paljon muutakin.
Tutustu edellä vinkattujen lisäksi traumasiteeseen ja narsistien uhreihin sekä alkoholistien aikuisiin lapsiin. YouTubessa Patrick Teahan, Tim Fletcher, Crappy Childhood fairy. Suomeksi Nasisti vs Minä ja Ritva Huusko. Lue Juha Klaavun kirja Lapsuuden kehityksellinen trauma.
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa lukuehdotuksena niille joilla on ollut väkivaltaisia suhteita, "Miksei se vaan lähde - Riina-Maria Metso". Kirjaan on koottu useamman eri henkilön kertomuksia väkivaltaisessa suhteessa olosta. Rankkaa luettavaa mutta jollain lailla myös anteeksiantavaa jos itse on siinä tilanteessa että syyttää kaikesta vaan itseään, tulee ihan uutta perspektiiviä.
Tätä olen kuunnellut muutamaan kertaan, etenkin silloin kun suhde oli vielä exään. Kun oli sitä eroamista ja takaisin paluuta, olin ihan uupunut ja käsittelin mitä tapahtuu. Sitten eron jälkeen olen yrittänyt kuunnella mutta en pysty. Se on liian samaistuttava kirja ja tunteet nousee pintaan.
Siellä oli kohtia aivan suoraan sen aikaisesta elämästäni.
Pahinta sitten on ollut, että ex on tehnyt minusta sen hullun ja mustamaalannut, väittänyt minun keksineen kaiken ja kertonut oman versionsa tapahtuneista, jotka eivät pidä paikkaansa.
Se sitten vielä lisäsi jotenkin sitä itsensä syyllistämistä ja häpeää, jopa vainoharhaisuutta, että olenko minä hullu ja keksinyt kaiken.
No, onneksi tuo vaihe on takana. Vaikea edes miettiä sitä aikaa. Nykyään muistan jopa hyvät asiat ja jopa kaipaan niitä hyviä hetkiä. Kauheimpia on vaikea edes muistella. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa lukuehdotuksena niille joilla on ollut väkivaltaisia suhteita, "Miksei se vaan lähde - Riina-Maria Metso". Kirjaan on koottu useamman eri henkilön kertomuksia väkivaltaisessa suhteessa olosta. Rankkaa luettavaa mutta jollain lailla myös anteeksiantavaa jos itse on siinä tilanteessa että syyttää kaikesta vaan itseään, tulee ihan uutta perspektiiviä.
Tätä olen kuunnellut muutamaan kertaan, etenkin silloin kun suhde oli vielä exään. Kun oli sitä eroamista ja takaisin paluuta, olin ihan uupunut ja käsittelin mitä tapahtuu. Sitten eron jälkeen olen yrittänyt kuunnella mutta en pysty. Se on liian samaistuttava kirja ja tunteet nousee pintaan.
Siellä oli kohtia aivan suoraan sen aikaisesta elämästäni.
Pahinta sitten on ollut, että ex on tehnyt minusta sen hullun ja mustamaalannut, väittänyt minun keksineen kaiken ja ke
Sinun kannaltasi parantavampia ovat kirjat, joissa keskitytään uhriin. Syihin ja seurauksiin. Toki nuo tekijä-kirjatkin, että oppisi kuviot. Simulla on hormonit kuitenkin niin sekaisin, että lähdet kemianarkkina hullun perään. Itselle auttaa Voxra tuomaan helpotuksen purkista, ei ehkä sovi sinulle, kun olet niin ahdistunut. En halua enää ikinä olla yhdenkään suhteen suhteen koukussa.
En oikein pidä sanasta "uhri". En ainakaan enää nykyään. Koska asiat ovat niin monisävyisiä ja sillä on helppo ottaa vastuu itseltään pois.
Yksi asia mitä minun tulisi mielestäni eniten käsitellä tässä elämässä on valtava juuriaan myöten kietoutunut häpeä. Häpeä itsestään, elämästään, se ulottuu kaikkeen ja määrittelee jokaista päivääni. Se saa pelkäämään ja lamaantumaan. Sen kanssa elämä ei ole "elämistä" vaan selviytymistä.
Jospa joskus häpeän kanssa oppisi elämään tai siitä irtaantumaan. Se on liian kahlitsevaa. Onkohan se jokin aivovamma? Kaikki mitä tuntee kokee häpeälliseksi. Sitä pyytelee anteeksi itseään ja viha on ollut valtava ja se sabotointi omaa elämää kohtaan. Kuin olisi pakko tuhota itsensä ja tottakai masennus kulkee käsikädessä.
Se pitäisi saada ratkaistua. Ap
Älä mene suhteisiin. Ellet tiedä että on kunnollinen mies ja kiinnostunut. Moni on ei kunnollinen. Silloin sinkkuna parempi. Rakastumisen tunnetta voi imitoida muuallakin. Suomessa moni juo, älä mene juovien kanssa kimppaan tai muuta käyttävien.
Vierailija kirjoitti:
Erot? Montako takana? Minulla ei ole kokemusta.
Ei minullakaan, en ole koskaan eronnut.
Terapiaan. Et näe itseäsi itsenäisenä ihmisenä, joka on vastuussa omasta onnestaan. Sun täytyisi rakentaa minäkuvasi uudestaan ihan alusta asti.