Köyhä, miten elämäsi muuttuisi, jos tienaisit vaikka 3500 - 4500€/kk?

Laskut ei menisi enää perintään, voisi ostaa kunnon ruokaa, vois ostaa uudet vaatteet jne.

Wow. Maksaisin kolmessa kuukaudessa ulosottoni 😳

Sit en tiedä. Varmaan eläisin kuten ennenkin ja säästäisin minkä kykenen.

Elämä normalisoituisi. Tulisi mahdollisuuksia asumiseen, hammaslääkäriin ja yksityiselle lääkärille pääsyyn. Ehkä näkisi maisemia enemmän joskus tai sitten ei. Se toisi turvallisuutta jos voisi asua turvallisemman oloisessa kohdassa, vaikka turvallisuus koostuu muistakin elementeistä joista pitää pitää itse huoli. Se mahdollistaisi ehkä yrittämisen tai toisten auttamisen myös jossain määrin. Epätoivo vähenisi tai poistuisi. Mutta kipeillä se olisi vaikeaa pitää yllä "ansaitsemista", koska jotkut ovat usein kivuissa, jäykkiä tai kipeänä. Jos se siis olisi vain siitä kiinni.

Pystyisin tapaamaan kaukana asuvia sukulaisia, soittamaan heille pitkiäkin puheluita ilman että tarvii olla pelko puserossa, voisin käydä kavereiden kanssa kahvilla ja pullalla, ostamaan paksupohjaiset talvikengät nastoilla  jottei aina täytyisi olla jalat kipeinä, viettämään semmoista harrastuselämää josta pystyisi kertomaan työssä kayvillekin ystäville eikä pitäisi olla aina hiljaa. 

Voisin mennä silmien taittovirheen korjausleikkaukseen ja hankkia tarvitsemiani lääkkeitä, myös käsikaupan puolelta, ilman että normaalielämäni kiristyy ja muuttuu mahdottoman niukaksi (työtön, mutta osa-aikatyössä).

Voisin viettää syntymäpäiviä ja vaikkapa joulua normisti. 

Tulin surulliseksi näistä vastauksista. Se mikä on monelle normaalia on toisille vain unelmaa :(

Ei pelottaisi avata sähkö- yms laskuja, voisi syödä monipuolisemmin, tili ei tyhjenisi joka kuukausi vaan voisi säästääkin.. matkustelu tuntuu kaukaiselta mutta sitäkin voisi ehkä joskus harrastaa. Käydä silloin tällöin ravintolassa, teatterissa yms. Henkisesti helpottaisi eniten koska taloudellinen ahdinko poistuisi ja iso stressi siitä miten selviää.

Pöljä! Eihän sitä sitten enää olis köyhä.

Vierailija kirjoitti:

Tulin surulliseksi näistä vastauksista. Se mikä on monelle normaalia on toisille vain unelmaa :(

Niinpä. Ja kuitenkin jotkut ovat sitä mieltä että tuet ovat liian suuria ja alle 2000 bruttopalkka kokoaikatyöstä melkein liikaa.

voisin matkustaa tapaan siskoani :)

Muistan, kun olin työttömänä valmistumisen jälkeen. Opiskeluajan harjoittelupalkasta laskettu ansiosidonnainen riitti juuri ruokaan, koska en saanut mitään tukia avovaimoni tulojen takia. Se ei tasa-arvon airueena kuitenkaan suostunut minua elättämään. En ostanut vaatteita, enkä mitään muutakaan ylimääräistä.

Kun sitten pääsin töihin tuota summaa vastaavalla palkalla aikoinaan, maksoin vuodessa opintolainani. Sitten säästin asp-tilin kahdessa vuodessa. Elämä ei siis kovin paljon muuttunut, kun kaikki ylimääräinen meni säästöön.

Vasta useamman vuoden jälkeen aloin käymään kerran vuoteen etelässä, ostin auton jne. Nykyisin voi jo vähän humputellakin.

Minä tunnen itseni köyhäksi vaikka käteen jää noin 3600 euroa kuukaudessa. 

Toki jos tähän saisi sen 1000euro kuukaudessa lisää, voisin elää vähän leveämmin.

ps. Minulla ei ole velkoja, eikö osamaksuja.

Pss. Vuokra vie noin 2000 euroa/kk ja kesäpaikan ylläpito noin 800 euroa/kk.

psss. Avustan joka kuukausi noin 300-400 eurolla rahallisesti sukulaisia.

Olisi varaa kunnolliseen ruokaan ja hoitoon (menisin yksityiselle), kävisin fysioterapiassa ja harrastaisin mm. laulua kansalaisopistossa. Kävisin ystävieni luona, jotka muuttivat etelään työn perässä, en ole nähnyt heitä vuosiin.

En todellakaan tiedä, mihin kaiken sen rahan lapioisin. Ehkä maksaisin lasten opintolainat pois. Ei näytä siltä, että he itse koskaan pääsevät normaaliin elämään kiinni noiden velkojensa ja tämän hallituksen kanssa.

Aikamoisia kuvitelmia siitä mitä tuollaisella keskivertopalkalla voi muka tehdä. Ei ole rahaa yksityislääkäreihin, silmäleikkauksiin, matkusteluihin ja muuhun luksukseen.

Paremmim riittäisi, jos työn verotusta saataisiin alas ja tukia samalla leikkattaisiin.

Sillä summalla voisi jo melkein elää sellaista normaalia ihmisen elämää eikä niinkään semmoista 1800-luvun puuvillapelto orjan vastaavaa.

Vierailija kirjoitti:

Pöljä! Eihän sitä sitten enää olis köyhä.

Sinä tässä täysi idiootti olet, jos et ymmärrä tulojen ja omaisuuden eroa. Hyvätuloinenkin voi olla köyhä ja vaikka ulosotossa. Toisaalta tuloton voi olla miljonääri.

Sitä minäkin toivoisin, että pääsisin tapaamaan kauempana asuvia sukulaisia ja perhettä. Se olisi varmaan aivan ensimmäinen juttu. 

Surullisia vastauksia. Normaalit asiat on monelle haave. Itse elin vaiheen, kun oli tiukkaa kaikesta. Se mistä mä haaveilin, oli se, ettei aina tarvitsisi huolehtia rahasta. Sen olen saavuttanut, vaikken aloituksen summaa tienaakaan. Aivan paras tunne,  kun ei tarvitse herätä keskellä yötä huolehtimaan laskuja. Voimia kaikille pienituloisille!

Vierailija kirjoitti:

Olisi varaa kunnolliseen ruokaan ja hoitoon (menisin yksityiselle), kävisin fysioterapiassa ja harrastaisin mm. laulua kansalaisopistossa. Kävisin ystävieni luona, jotka muuttivat etelään työn perässä, en ole nähnyt heitä vuosiin.

Etkö saa kansalaisopiston kursseista nyt alennusta? Meilläpäin saavat esim. työttömät -50 % kurssimaksuista, jolloin laulukurssille jää hintaa 20 euroa per lukukausi. 

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan tiedä, mihin kaiken sen rahan lapioisin. Ehkä maksaisin lasten opintolainat pois. Ei näytä siltä, että he itse koskaan pääsevät normaaliin elämään kiinni noiden velkojensa ja tämän hallituksen kanssa.

Tienaan nyt noin 1300 kuussa asumistuki mukaanlukien. Se on sama kuin tienasin käteen maksimissaan töissä ollessa ennenkuin sairastuin. Siitä on aikaa 20 vuotta. Mä olen aina ollut köyhä, mutta en koskaan maksuhäiriöinen. Mieluummin olen ollut nälässä kuin jättänyt laskut maksamatta.

Tosiaan haluaisin auttaa lapsiani, joille olen osittain periyttänyt tämän sairauden. Heidän isäänsä kun ei kiinnosta. Isä on tietotekniikkatyyppi, joka tuskin koskaan on tienannut alle 5000 kuussa. Silloinkin kun olimme yhdessä, hän käytti rahat itseensä. Teki viininmaistelumatkoja parin kuukauden välein pitkin Eurooppaa. Mä laskinpennosia ja itkin, kun ei jäänyt sähkölaskun jälkeen tilille ruokarahoja. No, hän sitten kylmästi lämäsi pöytään kaksikymppiä, että eläkäähän perhe tuolla.