Köyhä, miten elämäsi muuttuisi, jos tienaisit vaikka 3500 - 4500€/kk?

Ei sen kummoisemmin. En saa materiasta mitään mielihyvää, joten ei tulisi shoppailtua mitään. Enkä halua ostaa asuntoa yms, koska olen stressiherkkä. Ruokakaupassa voisi ehkä ostaa kalliimpia merkkejä.

Jatkuva rahastressi poistuisi ja mieli olisi virkeämpi, nyt jatkuva rahan riittävyyden miettiminen vie hirveän määrän energiaa. 

Ja kyllä, käyn töissä. 

Riippuu kai se vähän siitäkin, MITEN sen fyrkan tienaisi. Jos sen vain saisi niin kai sitä olisi sitten enemmän fyrkkaa mutta muuttaneisiko mitään - en muista duunissa ollessani olleeni mitenkään "eri tavalla" elävä.

Toisaalta kunhan kok pääsee vauhtiin saattaa moinen raha merkitä pääsyä pois kadulta pahvilaatikossa asumasta.

Vierailija kirjoitti:

Wow. Maksaisin kolmessa kuukaudessa ulosottoni 😳

Sit en tiedä. Varmaan eläisin kuten ennenkin ja säästäisin minkä kykenen.

Sama juttu. Konkurssin mukana mennyttä kotiani en saisi takaisin, mutta viimeiset tuhatlappuset voisin maksaa pois ja saisin takaisin ainakin osan maineestani. Voisin katsastuttaa autoni ja päästä taas liikkumaan, mikä on ollut pitkään täysin mahdotonta. Voisin ostaa tarpeellisia tavaroita joutumatta nipistämään vastaavaa summaa jostain muualta. Ostaisin sitä ruokaa, mitä mieleni tekee. Voisin määrätä omista asioistani sen sijaan, että TE-toimisto, Kela ja sosiaaliviranomaiset ovat kieltämässä ja käskemässä. Voisin jättää mielestäni jatkuvan paniikin siitä, millainen loppuelämäni on, kun menee vielä toiset kahdeksan vuotta niin, ettei eläke kerry ollenkaan.

Palaisin siis siihen elämään, mitä elin vielä kymmenen vuotta sitten aavistamatta, miten huonosti ihmisen voi käydä, kun työt loppuvat.

Tienaan vajaat 3200 € bruttona ja sitä ennen vuosikausia sain peruspalkkaa n. 2100 € ja lisillä muutamat satkut lisää. No kun vaihdoin duunia ja palkka alkoi uudessa mukavasti nousemaan, niin sitten tuli asuntolaina ja inflaatio ja ne pilasivat palkannousun hyödyn. Ja olen siis säästäväistä tyyppiä. Elikä hyödyin siitä suuremmasta palkasta n. 2 vuoden ajan, jolloin siis aluksi palkka ei edes ollut läheskään tuo 3200 €. Silloin oli varaa hieman sijoitella enemmän ja käyttää myös huvituksiin enemmän kuin aiemmin. Mutta nykyään elän tosi nuukasti. Onneksi osingot hieman helpottavat elämistä...

Jos tuossa puhutaan netosta, niin on sitten heittämällä Suomen parhaiten 10 % tienaavien joukossa. Eli ei ihan normaalin jampan palkkatulo.

Vierailija kirjoitti:

Aikamoisia kuvitelmia siitä mitä tuollaisella keskivertopalkalla voi muka tehdä. Ei ole rahaa yksityislääkäreihin, silmäleikkauksiin, matkusteluihin ja muuhun luksukseen.

Paremmim riittäisi, jos työn verotusta saataisiin alas ja tukia samalla leikkattaisiin.

Minä tienaan keskiveropalkan verran ja todellakin riittää rahat yksityislääkäriin, matkusteluun ja muuhunkin humputteluun. Riittäisi myös silmäleikkaukseen, jos sellaista tarvitsisin.

Nuorempana elin vuosia niin, että rahaa ruokaan ym. pakollisiin menoihin oli joitakin satasia kuussa. Kauas olen tullut niistä ajoista. Silloin ajattelin, että osaanpa sitten olla kiitollinen, kun ei enää tarvitse venyttää senttiä koko aikaa. Kiitollinen olen kyllä ollutkin, mutta kyllähän tähän tietyllä tapaa tottuu. Ei tule ajateltua ihan jatkuvasti, miten helppoa ja mukavaa on, kun ei tarvitse murehtia koko aikaa rahan riittämisestä.

Eläisin 500€ ja loput säästöön. Nooot.

ton tienaaminen vaatii jo vähän koulutusta ja taitojakin, ei ihan riitä että vain ilmestyy töihin. Eli stressi seuraa myös kylkiäisenä isompien tulojen kanssa. Ja todellakin turha kuvitella, että sillä elää kroisoksena  kaupoissa hintoja katsomatta ja matkustelee jatkuvasti. Tosta jää nettona n. 2500-3000e. Ara-vuokra-asuntoja et saa, mitään tukia ei lisäksi tule eli pelkästä asumisesta saa kustantaa päälle tonnin jos havittelee asuntoa enemmän kuin yhdelle hengelle. 

Muuttuisin varmaan samanlaiseksi paskakasaksi kuin suurinosa rikkaista ja pilkkaisin köyhiä

Vierailija kirjoitti:

Muistan, kun olin työttömänä valmistumisen jälkeen. Opiskeluajan harjoittelupalkasta laskettu ansiosidonnainen riitti juuri ruokaan, koska en saanut mitään tukia avovaimoni tulojen takia. Se ei tasa-arvon airueena kuitenkaan suostunut minua elättämään. En ostanut vaatteita, enkä mitään muutakaan ylimääräistä.

Kun sitten pääsin töihin tuota summaa vastaavalla palkalla aikoinaan, maksoin vuodessa opintolainani. Sitten säästin asp-tilin kahdessa vuodessa. Elämä ei siis kovin paljon muuttunut, kun kaikki ylimääräinen meni säästöön.

Vasta useamman vuoden jälkeen aloin käymään kerran vuoteen etelässä, ostin auton jne. Nykyisin voi jo vähän humputellakin.

No kai se avovaimo sentään on ex ?

Voisin tehdä vähemmän töitä. Teen nyt kahta työtä pienellä palkalla ja yritän säästää, jos joskus pystyisi ostaa oman asunnon. Teen tosi pitkiä päiviä ja välillä meinaa voimat loppua. 3500e/kk voisin jättää iltatyön pois ja panostaa enemmän omaan hyvinvointiin. En ole köyhä, koska teen niin paljon töitä. Pelkkä yhden työn päivätyön palkka tekisi minusta köyhän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi varaa kunnolliseen ruokaan ja hoitoon (menisin yksityiselle), kävisin fysioterapiassa ja harrastaisin mm. laulua kansalaisopistossa. Kävisin ystävieni luona, jotka muuttivat etelään työn perässä, en ole nähnyt heitä vuosiin.

Etkö saa kansalaisopiston kursseista nyt alennusta? Meilläpäin saavat esim. työttömät -50 % kurssimaksuista, jolloin laulukurssille jää hintaa 20 euroa per lukukausi. 

Kaikki musiikkiin liittyvät kurssit ovat ainakin täällä kalliita, yli 100, eli ei niihin ole köyhällä varaa alennuksen jälkeenkään.

Eipä se muuttanut elämääni mitenkään kun voitin 250000 lotosta joskus.

Voisi hoitaa sairauksiaan (huono näkö, syöpälääkkeen haitat), voisi ostaa hyvät silmälasit, ei tarvitsisi stressata lämpökustannuksia tai läheisten lääkkeiden riittävyyttä. 

Saisin säästöön ap:n tuloista 900-1500 e kuussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan, kun olin työttömänä valmistumisen jälkeen. Opiskeluajan harjoittelupalkasta laskettu ansiosidonnainen riitti juuri ruokaan, koska en saanut mitään tukia avovaimoni tulojen takia. Se ei tasa-arvon airueena kuitenkaan suostunut minua elättämään. En ostanut vaatteita, enkä mitään muutakaan ylimääräistä.

Kun sitten pääsin töihin tuota summaa vastaavalla palkalla aikoinaan, maksoin vuodessa opintolainani. Sitten säästin asp-tilin kahdessa vuodessa. Elämä ei siis kovin paljon muuttunut, kun kaikki ylimääräinen meni säästöön.

Vasta useamman vuoden jälkeen aloin käymään kerran vuoteen etelässä, ostin auton jne. Nykyisin voi jo vähän humputellakin.

No kai se avovaimo sentään on ex ?

On se, tosin ei taloudellisista syistä. Kaiken huipuksi se työllistyttyäni keksi, että suhteemme on seitsemän vuoden jälkeen niin vakiintunut, että voisimme siirytä yhteistalouteen. Arvaa vaan suostuinko, kun ansaitsin puolta enemmän kuin se.

Tuloni osuvat tuohon väliin: haen leipis- ja hävipussit, seuraan tarkkaan pörssisähkön hintaa, kilpailutan kaikki sopimukset, seuraan torin / facebookin ilmaispalstoja. Ja tämä kaikki, jotta selviän mukavasti arjessa.. ei tuolla tulotasolla leveillä

Alkaisin syödä monipuolisesti ja terveellisesti, hoidattaisin hampaat kerralla kuntoon, hommaisin ajokortin ja auton, muuttaisin korpeen pieneen omakotitaloon, perustaisin yrityksen josta olen haaveillut pitkään ja sitten kun se yritys alkaisi pyöriä kunnolla, irtisanoutuisin siitä 3500-4000e työstä.

Vaihtaisin auton ja kävisin kolmen matkan sijaan varmaan neljästi matkoilla vuodessa ja saisin osakesäästötilille enemmän säästöön. Ehkä vaihtaisin lomarahat vapaiksi.

Olisi se kiva, jos saisi 3500€/kk. Vähän paremmin menisi taloudellisesti kuin tällä hetkellä. Jäisi tilille jotain vuokran ja laskujen jälkeen.