Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Iski valtaisa vitutus

Vierailija
07.12.2010 |

Sanokaa ettei kestä loppuaikaa, pliis!

Nyt rv37 ja ihan hillitön kiukutus ihan kaikesta iski päälle, ihan niinku pms. Mikään, ei niin mikään lohduta tai auta. Paiskoisin säkkiä jos kykenisin ja omistaisin sellaisen. Tämä kiukutus alkoi eilen illalla ja jatkuu tänään eikä ole tässä mitassa ollut sitten aikoihin (joskus ennen raskautta, hetkeä ennen menkkoja).

Tiedän ja tiedostan olevani typerä, mutta en saa itseäni nyt rauhoittumaankaan. Mitään kamalaa ei ole tapahtunut tmv. kunnon syytä tälle. En keksi kun hormonit tai jotain?





Muilla ollut raskausaikana vastaavaa?





Kommentit (8)

Vierailija
1/8 |
07.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

LUPAA olla kuin perseeseen ammuttu karhu. Lopeta sinäkin. Ei raskaus = lupa olla millainen raivopää tahansa.



Eli aika paljon tuohon vaikuttaa se, mitä uskot olevan normaalia raskaudessa ja mitä ei.



Tätä tietenkään ET halunnut kuulla, mutta sanonpa silti.



Voisitko lievittää vitutusta tekemällä jotain poikkeavaa? Menemällä kävelylle metsään/uimaan? Käymällä vaikka konsertissa kuuntelemassa klassista musiikkia (rauhottaa kummasti hermoja)?



Tuo menee kyllä ohi, kun sanot tiukasti itsellesi, että tuohon et rupea...

Vierailija
2/8 |
07.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla eka raskaus meni täysin ilman mielen heilahteluja. Toisen raskauden lopussa olin kuin ilmestyskirjan peto.



Nyt kun viimeisimmästä raskaudesta on kolmatta vuotta, niin voin kertoa että tämä ei taida mennä ohi.



Olen viikon verran kuukaudesta hallitsematon punasilmäinen vinopää. Pms oireet ovat niin kovat että harkitsen jo hormonihoitoa suoraan suoneen.



Ja iloiset terveiset sille joka "ei usko moisiin hömpötyksiin", onneksi olet niiltä välttynyt. Niille ei mahda mitään, vaikka kuinka haluaisi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/8 |
07.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mieliala vaihteli laidasta laitaan. Välillä teki mieli paiskoa tavaroita pitkin seiniä. En kuitenkaan niin tehnyt :D

Vierailija
4/8 |
07.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja raskaus- ja imetyshormonien aikaansaamia mielialan heilahduksia kutakuinkin kaupunkilegendaksi - kunnes osui omalle kohdalle... o_O



Teki mieli painella johonkin erämaakämppään keskelle eimitään yksinään, kun tuntui välillä, että voisin kuristaa jokatoisen vastaantulijan ihan vaikka siksi, kun joku söi kaapista vikan näkkärin... Aivan järkkyä. Eikä oikeasti paljon autanut, kun "ei antanut itselleen lupaa"...

Vierailija
5/8 |
07.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Totta kai mieliala heilahtelee. Mutta vaikka kuinka vituttaisi, ei tarvitse huutaa ja melskata muille. Menet vaikka ulos ja potkit hetken lunta.



Oikeesti, ei se pms tai raskaus oikeuta mitä vaan.

Vierailija
6/8 |
07.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

HormooniHirviö :D



Ja tiedostan sen itsekkin. Kaikki suututtaa, itkettää ja raivostuttaa samaan aikaan. Sitten kun esimerkiksi mies pyytää anteeksi käytöstään (missä ei oikeasti ollut edes mitään loukkaavaa) niin anteeksipyyntökään ei ole tarpeeksi hyvä tai kunnollinen :D



Onneksi nämä mielialanvaihtelut menevät nopeasti ohi ja aivan hetki raivoamisen jälkeen pillitänkin jo ja siitä vielä hetki niin jo nauran :D



Onneksi mulla on niin ymmärtäväinen ja kärsivällinen mies, että on jaksanut mua :)

Nyt mennään viikoilla 37+5 ja toivotaan että pääsis pian punnertamaan tän pienen pihalle :D



Onnekas olet, kun sulla tuo alkoi vasta nyt :D



Kaikesta ärsyttävintä tästä tekee se, että itsekkin tiedostaa käyttäytyvänsä ihan naurettavasti, raivoaminen saattaa alkaa ihan nanosekunnissa ja itkuaan ei pysty mitenkään hallitsemaan.



Koita jaksaa



T.Kohtalotoveri

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/8 |
07.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä en ole raivonnut juurikaan muille eli hillitä olen yrittänyt itseni, vaikka en silti ajattele, että sellainen tekisi kenestäkään sen huonompaa ihmistä.Tietty jos jatkuu kauan ja siitä kärsii muut ja itse niin tottakai apua kannattaa koittaa hakea (vaikkei aina pilleripurkista, mutta kokeilla jotain kivaa tmv.). Kukaan ei ole yli-ihminen.



Lähinnä kiukkuni on luokkaa MIKÄÄN ei auta ja siis sulkeudun jonnekin itkemään kun sapettaa niin ettei kykene puhumaan. Kaikilla siis omat keinonsa purkaa ja olla kiukun keskellä, mutta se ei aina ole hillitön huutaminen.



Tuo oliskin ihan parasta olla usein ulkona ja lähteä itsekseen kävelylle, mutta mulla on hankalaakin hankalampi olo eikä kävelystä meinaa tulla mitään (mulla on nivelrikko kummassakin lonkassa jne). Yritän silti päivittäin ja niin kävin tänäänkin kävelyllä, vaikkakin melko lyhyellä. Tietty nuo kivutkin on asia mikä mielialaan vaikuttaa.





Toivottavasti pian helpottaisi niin kivut kuin kiukutuskin. Joulun jälkeen on sovittu keisarinleikkaus, joten... ehkä viimeistään silloin.





Kaikille muillekin ketutuksen kanssa taisteleville tsemppiä!



AP

Vierailija
8/8 |
07.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

kun huomasin että olet raskaana. Joten; älä huoli, tuo menee nopeasti ohi. Raskautesi on jo niin pitkällä, ettei tarvitse kuukausia enää kärvistellä.



Terveisiä vaan täältä, jota vituttaa vaikka raskaana ei olekaan. Ja koska "syytä" en tiedä, niin epäilen tämän kestävän koko loppu elämän.