Miksi nykyään on niin paljon nepsylapsia? Millainen on yhteiskunnan tulevaisuus?

Diagnoosin saa kuka hyvänsä mistä itse haluaa. Sen turvin voikin sitten perseillä vapaasti...

Yhteiskunnan tulevaisuus on parempi. Ongelmien tunnistaminen ajoissa ja tukeminen sekä haasteiden kanssa luovimaan oppiminen ajoissa vähentää syrjäytymistä ja pienentää mahdollisuuta mielenterveysongelmiin. 

Vierailija kirjoitti:

Diagnoosin saa kuka hyvänsä mistä itse haluaa. Sen turvin voikin sitten perseillä vapaasti...

Ei todellakaan saa! Se vaatii useita tutkimuksia.

Sosiaaliset taidot ainakin katoaa

Vierailija kirjoitti:

Sosiaaliset taidot ainakin katoaa

Se nyt ei johdu meistä vaan digitalisaatiosta.

Nepsy = uniikki lumihiutale syndrooma

Ei nepsyjen määrä ole lisääntynyt. Samoja ihmisiä on vaan aikaisemmin ollut tapana sanoa hyypiöiksi tai pölvästeiksi ja niitä on ollut jokaisen työpaikalla, suvussa ja taloyhtiön hallituksessa siinä missä nytkin. 

En tiedä. Mutta kouluissa on paha tilanne, kun erkat sählää normiluokissa ja kukaan ei ehdi oppimaan mitään.

koska diagnooseja jaetaan kuin karkkia

nykyään on trendaavaa diagnosoida itsensä tiktokien perusteella

Nepsyistä saa käsittääkseni vammaistukea. Diagnoosi siksi vaikka väkisin. Toki on myös oikeasti nepsyjä mutta uskallan väittää, että on myös turhia diagnooseja.

Aina niitä on ollut. Nyt vaan diagnosoidaan enemmän. 

Mä käyttäydyn huonosti koska mulla on AD/HD! Uskokaa nyt en voi sille mitään.

Johtuu surkeista vanhemmista.

Oikeanlaisella tuella niistä nepsylapsistakin kasvaa toimeliaita aikuisia. Oman lapseni luokalla on yksi ADHD-tapaus, joka aiheutti alkuluokilla kovasti hämminkiä. Oli harva se päivä tappelemassa muiden lasten kanssa, häiritsi tunteja jne. Nyt vitosluokkalaisina tuo lapsi on kaikista lapseni kavereista kohteliain ja huomaavaisin. Muut saattavat yrittää uhmata sanaani, mutta tuo lapsi ei ikinä. Pitkään ei edelleenkään jaksa keskittyä mihinkään, mutta itse näen sen jokseenkin positiivisena. Ei nimittäin jaksa pelatakaan kovin kauaa putkeen vaan kaipaa sitten jotain toiminnallisempaa tekemistä.

Itse olin lapsena ja nuorena useissa kouluissa jossa oli paljon oppilaita. Kaikki olivat aikalailla samaa massaa. Nykyään muka puolet on jotain nepsyjä. Mitä on tapahtunut?

Vierailija kirjoitti:

Ei nepsyjen määrä ole lisääntynyt. Samoja ihmisiä on vaan aikaisemmin ollut tapana sanoa hyypiöiksi tai pölvästeiksi ja niitä on ollut jokaisen työpaikalla, suvussa ja taloyhtiön hallituksessa siinä missä nytkin. 

Neuropsykiatriset haasteet diagnosoidaan kyselykaavakkeilla ja haastattelulla. Yhtä tieteellistä olisi tutkia vaikkapa poliittista suuntausta neurologisen häiriönä, kunhan oireilu alkaa riittävän varhain. Lapsen tunnesäätely ja impulssikontrolli kehittyvät vähitellen, ja tässä kehityksessä on luonnollista vaihtelua. Myös temperamenttipiirteet eroavat ja se, miten eri kasvuolosuhteet vaikuttavat eri taipumuksia omaavien lasten normatiivisen psykologiseen kehitykseen.

Aivokuvantamistutkimuksissa saati molelyyligeneettisissä tutkimuksissa ei ole löydetty mitään sellaista merkittävää korrelaatioita oireiden pohjalta diagnosoitavien häiriöiden ja biologisten poikkeamien kanssa, että niillä olisi mitään merkitystä diagnoosin asettamisen ja määrittämisen näkökulmasta. Välineet ovat edelleen jutustelu ja kyselylomakkeet, oikeasti näiden lasten aivoissa ei ole mitään tunnistettavaa poikkeavuutta. Totta kai tällaiset diagnoosit lisääntyvät, jos luonnollinen vaihtelu ja tavanomaiset kehityshaasteet medikalisoidaan rutiininomaisesti ja niistä tulee esim pakollisia, jotta saa erityistä tukea koulussa

Aikakausittain kaikenlaista, ei se ole merkki jatkuvasta kehityksestä. Jokainen lapsi tulee ottaa yksilönä huomioon. Lapset kasvavat sekä kehittyvät ja luotan siihen että meillä riittää osaavia kasvattajia ja kun huolehdimme lapsistamme niin heistä kasvaa onnellisia omanlaisia lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Nepsyistä saa käsittääkseni vammaistukea. Diagnoosi siksi vaikka väkisin. Toki on myös oikeasti nepsyjä mutta uskallan väittää, että on myös turhia diagnooseja.

Ei saa pelkällä diagnoosilla yhtään mitään. Riippuu ihan toimintakyvystä, hoidollisuudesta jne. Ja se on satasen kuussa. Ns. normaaliin lapseen verrattuna maksaisin vaikka 500 euroa kuussa itse, ettei lapsella olisi haasteita. 

Ja vastauksena kysymykseen; riippuu tuesta. Oikeilla tukitoimilla monet nepsyt pärjäävät hyvin. Itse en pärjännyt teininä enkä varhaisaikuisena. Nyt tienaan enemmän kuin todennäköisesti moni tähän ketjuun kirjoittaneista :)

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnan tulevaisuus on parempi. Ongelmien tunnistaminen ajoissa ja tukeminen sekä haasteiden kanssa luovimaan oppiminen ajoissa vähentää syrjäytymistä ja pienentää mahdollisuuta mielenterveysongelmiin. 

Täysin totta! Pienten lasten haasteet voivat helpottaa merkittävästi kun he kasvavat ja heitä tuetaan oikealla rakkaudellisella tavalla. Terveellä tavalla.