Miksi nykyään on niin paljon nepsylapsia? Millainen on yhteiskunnan tulevaisuus?

Tietysti kaikki eivät työllisty, eikä ennenkään työllistynyt, mutta nykyään monet avustavat työt hoideitaan teknologian avulla, eikä niihin töihin palkata vähemmän työkykyisiä, kuten vielä 80-90-luvulle saakka. Silloin saattoi työllistyä, vaikka ei osannut lukea tai oli muuten rajoitteinen, kuten näkövamma. 

Mutta sivistynyt yhteiskunta pitäisi hoitaa heidätkin, maksamalla työkyvyttömyyseläkettä. 

Aina niitä nepsulapsia on ollut, mutta nykyään heillä on julkisuudessa annettu kasvot ja ovat keskuudesamme. Ja hyvä niin. 

Ennen he olivat laitoksissa, 

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat hakevat liikaakin näitä diagnooseja, pillerit nokkaan. Pitäisi myös muistaa kasvattaa lapsi ja muistaa ystävällisyyskin. Lääkäri ei ole aina ratkaisu jos ei osaa kasvattaa. Kodin ei pitäisi olla levoton, viinakoti ja meluisa. Lapselle omaa tilaa ja ymmärrystä, leikkiä. Pii.kit ja vaivat? Tarha ja koulu saattaa olla liian vaativia. 

Eihän vanhemmat hae niitä diagnooseja, vaan suositus tulee päiväkodista tai koulusta, jotta yhteiskunta voi tarjota tukea ja siihen tarvitaan lääkärintodistus ja diagnoosi. Sama jos lapsi allerginen, näkörajoitteinen tai heikkokuuloinen, jotta lapsi saa apua. 

Ennen nämä hyväksyttiin ilman lääkärintodistusta ja diagnoosia. Riitti kun vanhemmat kertoivat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat hakevat liikaakin näitä diagnooseja, pillerit nokkaan. Pitäisi myös muistaa kasvattaa lapsi ja muistaa ystävällisyyskin. Lääkäri ei ole aina ratkaisu jos ei osaa kasvattaa. Kodin ei pitäisi olla levoton, viinakoti ja meluisa. Lapselle omaa tilaa ja ymmärrystä, leikkiä. Pii.kit ja vaivat? Tarha ja koulu saattaa olla liian vaativia. 

Eihän vanhemmat hae niitä diagnooseja, vaan suositus tulee päiväkodista tai koulusta, jotta yhteiskunta voi tarjota tukea ja siihen tarvitaan lääkärintodistus ja diagnoosi. Sama jos lapsi allerginen, näkörajoitteinen tai heikkokuuloinen, jotta lapsi saa apua. 

Ennen nämä hyväksyttiin ilman lääkärintodistusta ja diagnoosia. Riitti kun vanhemmat kertoivat. 

 

Tämä. Mulla kaksi nepsylasta, ja aloitteet tutkimuksiin on tulleet päiväkodista ja myohemmin koulusta. Käytännössä ollut pakko hakea diagnoosi, jotta pääsee erityisen tuen piiriin ja kuntoutukseen. Ei se riitä että vanhemmat kertovat tai että opettaja kertoo näiden tarpeesta. 

Nykyään:

- Maailma on täynnä lyhytjännitteistä somea (TikTokia yms). Lapset oppivat siihen, että "palkinto" tulee muutamassa sekunnissa sen kummemmin keskittymättä ja yrittämättä.

- Vanhemmat siirtävät vastuun kaikista valinnoista lapselle. Lasten pitää nykyään päättää itse mitä syövät, mitä vaatteita heille puetaan, ja jopa sen mitä sukupuolta he ovat. Vähemmästäkin vastuusta lapsen pää sekoaa. Kasvatus olisi vanhempien tehtävä.

- Lapsille ei aseteta selkeitä rajoja sen suhteen mitä se saavat tehdä. Vanhemmat pelkäävät konflikteja eivätkä ole enää minkäänlainen auktoriteetti lapselle.

Missä laitoksissa olivat ennen?

Nepsyjä on ollut aina koko ihmiskunnan ajan, mutta mahdollisuudet kaventuneet ihmiskunnan kehityksen myötä. Kaikkia on tarvittu kaikessa olipa se veden hakemista kaivosta tai puun kaatamista. Nyt kaikkien pitäisi täyttää perussivityksen kriteerit ja ahtautua lokeroon, johon ei välttämättä sopisi. Lokerikon ulkopuolelle jääneet diagnosoidaan, ehkä lääkitään ns normaaleimmiksi ja rakennetaan tehoton tukiyksikkö tunkemaan lasta yhä samaan lokerikkoon. Puhutaan yksilöistä ja miten mahdollistetaan tukitoimilla samat kuin muillekin ns normaaleille, mutta tuottaako se niin laajasti hyviä tuloksia kuin uskotaan?



Jos kerron olevani adhd uusien tuttavuuksien käytös muuttuu hetkessä varautuneeksi ja jotenkin alentuvaksi. MInusta ei uskoisi, he sanovat, ja sen jälkeen kärkevimmät tyypit kommentoivat puheitani ja tekojani adhd-lasit päässään teinpä mitä tahansa. Joskus niille kommenteille ei voi kuin nauraa hyväntahtoisesti ja todeta, että pienipä on hänen maailmansa. Mietin siksi surulla nepsy-lapsia, joilta nitistetään myös omaa, arvokasta persoonaa ja identiteettiä ennakkoluulojen myötä. 

Vierailija kirjoitti:

Diagnoosin saa kuka hyvänsä mistä itse haluaa. Sen turvin voikin sitten perseillä vapaasti...

tämä on tosi loukkaavaa. Minulla on 20+ v add-poika, ja sen tunnollisempaa ja pikkutarkempaa ihmistä saa hakea. Hän opiskelee kemiaa, jossa hän pystyy toteuttamaan omaa luontaista pikkutarkkuuttaan.

 

Mutta se ei olisi onnistunut ilman lääkitystä. Keskittymiskyky ja aloitekyky  ilman niitä on nolla.  Peruskoulun pääsi tahmaisesti läpi. Matikka varsinkin oli vaikeaa. Mutta oikeassa hoidossa hän vetää kiitettäviä matikasta. 

 

hoitamaton nepsyporukka aiheuttaa yhteiskunnalle valtavasti kuluja. 

Nykyään lapset viedään päiväkotiin, vielä 70/80-luvuillakaan näin ei ollut vaan lapset olivat kotihoidossa koulun alkamiseen asti.

Meneehän lapset sekaisin tuollaisessa ympäristössä!

Adhd voi liittyä digiin ainakin joissain tapauksissa. Myös tyyliin energiajuomien liikakäyttöön tms. 

No minä olen ainakin oman autismini perinyt vanhemmaltani, ja periyttänyt omille lapsilleni. Ei tämä mistään nykyajasta meidän suvussa johdu, vaan genetiikasta. Ennen tälle vaan ei ole ollut nimeä, ne tyypit on olleet vaan niitä omituisia tiedemiehiä. 

Hyvä että diagnosoidaan. Ennen ei diagnosoitu eikä annettu tukitoimia. Näistä tuli sitten usein rikollisia, päihteidenkäyttäjiä, syrjäytyneitä mt-ongelmaisia ym. En oikeasti usko, että juuri kukaan pitkän linjan mt-ongelmainen on neuronormaali. Ja päihteillä yritetään aina "hoitaa" jotain ongelmaa. Jotain päänsisäistä kaaosta. 

Kyllähän tässä on ylidiagnosoimistakin, kun arvioitu adhdn ilmaantuvuus väestössä 5% ja joissain kunnissa 20% lapsista diagnosoitu. 

Minulla on kaksi lievästi aikuista nepsyä. Toinen hakeutui itse täysi-ikäisenä tutkimuksiin, mutta toinen ei ole nähnyt tarvetta, vaikka on enemmän sählä. 

 

vasta sitten, kun oma lapsi sai diagnoosin, niin tajusin, että sitähän on suvussani. Edesmennyt isäni oli varsinainen duracellpupu, ja koulussa se rasavilli. Veljeni 60 v on täysin omituinen tapaus, erakko älykkö, ja hän varmaan saisi asperger-diagnoosin. Veljelläni on kolme lasta, joista yksi tuntuu normaalilta.

Ennen ei vain tajuttu.

Sina on ollut outoja peräkamarin poikia ja ylivilkkaita lapsia. Ennen vaan oli kansalaiskoulun, maalla lapset houdettiin kotona, vuoteen 1986 asti koulusta sai jopa vapautuksen. Minunkin luojalla oli useita jotka tänä päivänä saisivat diagnoosin, myös kaksi tyttöä. Paras kaverini tekee vlelä kuusikymppisenä tautofoniaa. Koulussa hän sai tukiopetusta ja muutama muu. Isäni koulussa yksi poika vuonna 1940 oli vammauttanut tytön eliniäksi lyömällä halolla päähän. 

Se on muotia olla erilainen. Tyttäreni lapsuudessa oli vielä ns. erityisluokka eli pienryhmäopetusta näille. Sanottiin hullujen luokaksi.

Mieti miten omituisia vanhuksiakin löytyy lähipiiristäsi ja ymmärrät, että nepsyjä on kaikkialla ja paljon. Sitä päivää odotellessa, kun todellinen määrä tunnustetaan ja yhteiskunta alkaa pyörimään enemmän nepsyjen ehdoilla 🙂

Diagnosointi on parantunut.

Lisäksi eikös siitä ole jotain tutkimustakin, että vanhempien (siis kummankin vanhemman) ylipaino ja/tai diabetes kaksinkertaistaa autismin riskiä lapsella? Siihen vielä päälle se, että erityisesti vanhat isät aiheuttavat huonolaatuisemmilla sukusoluillaan syntyville lapsille neurologisia häiriöitä. Eli vauvojen raaka-aineiden laatu on ihmisten elintapojen vuoksi heikentynyt.

Eli ei todellakaan ihme, että about joka toinen lapsi on nykypäivänä jonkin sortin nepsy.

k

Nykyään kun kaikkien pitää päästä sinne lääkikseen tms. niin on hyvä jos on lääkkeet jo ennen lukiota hankittu, niin pystyy olemaan katsomatta älypuhelinta kun opiskelee niiden voimalla.