Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtui nykynuorison uupuminen?
15.02.2024 |
En halua olla tökerö mutta olen syntynyt kasarilla. Töitä on painettu 13 vuotiaasta saakka ja kun kävin lukion 2005 niin ei sillon kukaan puhunut uupumuksesta. Siis sillä tavalla että "olen uupunut opiskeluun". Nyt päälle kolmikymppisenä tuon kaiken härdellin kokeneena ja aina töitä kovasti paiskineena tunnen ensi kertaa uupumusta oikeasti.
En tahdo vähätellä mutta tuntuu ettei minun tuntemani nuoret tee muuta kuin elä elämäänsä niinkuin kuuluukiin mutta kaikista opinnoista väsähdetään totaalisesti niin että tarvii hermoloman. En aivan ymmärrä...
Veikkaan, että osatekijä on some, jossa kaltaiseni entiset nuoret ovat influenssereita ja joka toinen burnoutissa. Niinpä nuortenkin pitää olla. En tiedä kuvittelenko mutta tältä tuntuu?
Kommentit (92)
Mäki ymmärrän että ME vähän vanhemmat "kovia kokeneet" väsymmekin tällä tahdilla mutta nuorilta tämä elämänkokemus usein puuttuu ja silti ollaan niin böörnaut ettäh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja aina väitetään että kokoajan vaaditaan enemmän niin siksi. Ja p*skat sanon minä!
Nykyään on läppärit ja tekoäly, tietokone kääntää kielen ku kielen ja kirjatki jumankekka kuunnellaan (vaikkapa sitten samalla kun nukutaan) 😆
Olin lukiossa 2003-2006 ja kyllä meillä masennus, ahdistus, uupumus ja syömishäiriöt olivat ihan arkipäivää.
No väsyyhän siinä, jos joku ei ole koko ajan tekemässä puolestasi kaikkea.
Naurettavia vässyköitä. Luojan kiitos on vielä normaaleitakin kasvamassa.
Tulevaisuus on heillä superepävarma, tietävät että kilpailu työpaikoista on kovaa. Sinä olet saanut ahkeruudella "jalan oven väliin", nykyään se ei riitä vielä mihinkään. Harha-askeleisiin ei enää ole varaa, yksikin väärä valinta ja olet helposti ulkona. Päälle aivan järkyttävät ulkonäköpaineet ja some. En yhtään ihmettele että uupuvat. Monella on lisäksi traumoja joiden kanssa oli ennen vähän helpompi pärjätä kun ei vaadittu olemaan niin täydellinen ja tehokas. Tämä on ihan erilaista aikaa kasvaa aikuiseksi kuin meidän ikäluokalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon syntynyt 1982 ja elämä ollut burnoutia burnoutin perään ja pari boreouttia välissä.
Ymmärrän kyllä nuoria. Vauhti vaan kiihtyy ja pitää olla sitä tätä ja vaikka mitä ja paras että kelpaa ja pärjää kilpailussa. Vain huippusuorituksella on väliä.
Paljon on muuttunut ja koulutuksessa juuri helpompaan suuntaan niin että tietoa on saatavilla kun vain osaa sitä etsiä. Helpottavia keinojakin on tullut huimasti lisää sitten omien nuoruusvuosien. Onko se sitten juuri tuo mielekkyyden puute, kun kaikki on helposti saatavilla niin helposti tylsistytään myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvaminen kaikenlaisen perhe väki vallan keskellä jätti jälkensä, jotka vyöryivät päälle, kun pääsi kotoa pois opiskelemaan. Siinä sitten yrität opiskella ja kuntoutua samaan aikaan, jotta opinnot eivät venyisi tuhottomasti. Töissäkin pitäisi luonnollisesti käydä tuon päälle, jotta olisi jotain ansioluettelossa. Lopulta en enää jaksanut mitään noista pitkään aikaan. Tutkinnolla ja cvllä en tule tekemään yhtään mitään, kun jossain vaiheessa valmistun. Paremmalta näyttäisi melkein pelkkä tyhjä aukko kuin vuosien räpistelyt.
Vierailija kirjoitti:
Ja aina väitetään että kokoajan vaaditaan enemmän niin siksi. Ja p*skat sanon minä!
Nykyään on läppärit ja tekoäly, tietokone kääntää kielen ku kielen ja kirjatki jumankekka kuunnellaan (vaikkapa sitten samalla kun nukutaan) 😆
Mitä teet työksesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulevaisuus on heillä superepävarma, tietävät että kilpailu työpaikoista on kovaa. Sinä olet saanut ahkeruudella "jalan oven väliin", nykyään se ei riitä vielä mihinkään. Harha-askeleisiin ei enää ole varaa, yksikin väärä valinta ja olet helposti ulkona. Päälle aivan järkyttävät ulkonäköpaineet ja some. En yhtään ihmettele että uupuvat. Monella on lisäksi traumoja joiden kanssa oli ennen vähän helpompi pärjätä kun ei vaadittu olemaan niin täydellinen ja tehokas. Tämä on ihan erilaista aikaa kasvaa aikuiseksi kuin meidän ikäluokalla.
Työvälineet, tiedonsaanti ja tukiverkot ovat nykypäivänä aivan eri tasolla. painotukset asioissa hiema eritavalla, mutta kokonaisuus ei silti sen vaikeampaa ole kuin silloinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon ilmeisesti itse sitten pääpunasena paahtanu vissiin menemään kun ei tulloin väsyttänyt. Ja ANTEEKSI NYT VAAN MUTTA kyllä tuolloinkin on ulkonäköpaineet! Katsokaapa varsin tämä linkki:
Kommentti: Muistatko, kun näitä julkkiksia pidettiin lihavina? Nyt kuvien katsominen saa tajuamaan 3 asiaa
https://www.is.fi/menaiset/ilmiot/art-2000009910669.html
Ton näköiset on nykyään enemmän kuin normaali! Lisäksi ennen saatiin katsoa Music TV'ltä kauniita Hollywood tähtiä jotka olivat ehkä laittaneet silarit ja silottaneet naamaansa. Tuollaisia vaihtoehtoja ei edes ollut silloin Suomen nuorisolla! Nyt joka toisella on ankkahuulet, silarit ja on ihan normia oikoa ryppyjään jo +20.
Voi, että 🤣
Uupuneita on ollut jo kauan ennen Ap:n syntymää. Oisko aika kullannut muistot vai elitkö vain omassa kuplassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon ilmeisesti itse sitten pääpunasena paahtanu vissiin menemään kun ei tulloin väsyttänyt. Ja ANTEEKSI NYT VAAN MUTTA kyllä tuolloinkin on ulkonäköpaineet! Katsokaapa varsin tämä linkki:
Kommentti: Muistatko, kun näitä julkkiksia pidettiin lihavina? Nyt kuvien katsominen saa tajuamaan 3 asiaa
https://www.is.fi/menaiset/ilmiot/art-2000009910669.htmlTon näköiset on nykyään enemmän kuin normaali! Lisäksi ennen saatiin katsoa Music TV'ltä kauniita Hollywood tähtiä jotka olivat ehkä laittaneet silarit ja silottaneet naamaansa. Tuollaisia vaihtoehtoja ei edes ollut silloin Suomen nuorisolla! Nyt joka toisella on ankkahuulet, silarit ja on ihan normia oikoa ryppyjään jo +20.
Voi, että 🤣
TÄMÄ.
Vierailija kirjoitti:
Olin lukiossa 2003-2006 ja kyllä meillä masennus, ahdistus, uupumus ja syömishäiriöt olivat ihan arkipäivää.
No oli, niistä ei vaan paljoa puhuttu mediassa tai missään muuallakaan. Kiusaamista paljon, siitäkään ei puhuttu. Junan allekin meni oman lukioajan aikana kaksi rinnakkaisluokilta. 😬
Olen aloittaja ja minullakin oli perheessämme väkivaltaa ja todella paljon traumoja mutta en minä niissä tuolloin vellonnut.. ehkä ne sitten nyt tulevat myttynä kaikki kerralla kuka tietää.
Tämä Kanadalainen touhukas tyttö ei ainakaan vaikuta uupuneelta, korjailee, rakentelee ja värkkäilee kaikenlaista eikä vaan istu puhelin kourassa päivät pitkät kuvailemassa takamustaan: Konkreettinen tekeminen ja työkalut pysyy käsissä, saa aikaan valmista, on selvästi järjestelmällinen ja järkevä tyyppi. Missä vastaavanlaiset suomitytöt?
Vierailija kirjoitti:
Olen aloittaja ja minullakin oli perheessämme väkivaltaa ja todella paljon traumoja mutta en minä niissä tuolloin vellonnut.. ehkä ne sitten nyt tulevat myttynä kaikki kerralla kuka tietää.
Tarve nostaa itseä muiden kustannuksella on ainakin selkeä.
Uupuneita ny on ollukki varmaan aina mutta nyt räjähdysmäisesti (tyyliin koko nuoriso) esim koska lukion kirjoitukset. Vähän sama ilmiö kuin nepsy lapset.
Ja jos se some luo paineita nii helvetti@kö sinne tunkea naamaansa ihan itse? Ei kyllä säälitä pätkääkään tuollainen ite aiheutettu paine..
Ja aloittajan ikäiset on juuri niiden sota-aikojen lapsenlapsia. Trauma periytyy myös sieltä. Nyt ennemminki on niin että "eihän sinua 18 vuotias mussukkani vaan satu istua siellä kouluss tuolilla? Tulee äiti istumaan alle ettet vaan satuta ittees mussupossu"... huoh.
Mielekkyyden puute. Olen itsekin ollut energinen silloin kun tekeminen on ollut jollain tavalla mielekästä. Burnout on teknisesti masennus joka johtuu siitä ettei koe tekemistään mielekkääksi ja/tai hedelmälliseksi.