Lue keskustelun säännöt.
Syyllinen olo olla kotona toisten lasten kanssa kun esikoinen eskarissa
14.02.2024 |
Meillä on kolme lasta, joista esikoinen eskarissa. Ennen toisiksi vanhin oli myös päiväkodissa, mutta nyt vauvan synnyttyä hän jäi kotiin. Minulla on kauhean syyllinen olo siitä, että nämä nuoremmat saavat nauttia kotona olosta ja isompi joutuu olemaan eskarissa, varsinkin kun tiedän että hänkin nauttisi todella paljon kotona olosta. Sitten yritän olla päivät vain kotona ja tekemättä mitään "kivaa" ettei esikoiselle tule vielä kurjempi olo siitä ettei pääse mukaan esim kirjastoreissuille, perhekerhoihin jne. Toisaalta tylsäksi tulee itselle jos ei ikinä voi mennä mihinkään sen takia ettei pahoittaisi yhden lapsen mieltä, ja olisihan se toisille kiva päästä jossain käymään.
Vaikea tilanne, kun ennen kun oli nämä kaksi ja molemmat olivat saman verran päiväkodissa, oli niin helppoa olla tasapuolinen eikä tarvinnut kokea syyllisyyttä. Miten tästä syyllisyydestä pääsisi eroon, kun eihän se minun vikani kuitenkaan ole että siellä eskarissa on käytävä? Vai pitäisikö vaan olla sitten kotona oman ja nuorempien kustannuksella?
Kommentit (31)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin inhosin eskarin pakollisuutta, kun itse olen saanut viettää kotilapsuutta vuoden kauemmin, ja omien lasten kotilapsuus loppui jo 6-vuotiaana. Voit lohduttautua sillä, että vuoden päästä alkaa koulu, jolloin se kotoa pois oleminen on ollut edessä kaikilla jo sukupolvien ajan.
Mites ensi vuonna, meinaatko potea syyllisyyttä kun esikoinen joutuu mennä kouluun?
On sitten siellä eskarissa vain sen pakollisen ajan eli ei nyt varsinaisesti ole päiväkodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, meillä armeijapoikakin vielä harmitteli, kun muu perhe saa välipalaksi äidin leivonnaisia, ja hän jää niistä paitsi, kun on armeijassa. Toki häntäkin sitten lohduteltiin, että kyllä ne leipomispäivät painottuvat perjantaihin ja viikonloppuun, kun hänkin on kotona. Joten ei hän todellisuudessa jää niin paljosta paitsi.
Ja tuokin harmi jopa unohtuu ajoittain, kun hän on nyt armeijassa mieleisissä tehtävissä, joka kaiken lisäksi sisältää ajoittain varsin herkut murkinat.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin inhosin eskarin pakollisuutta, kun itse olen saanut viettää kotilapsuutta vuoden kauemmin, ja omien lasten kotilapsuus loppui jo 6-vuotiaana. Voit lohduttautua sillä, että vuoden päästä alkaa koulu, jolloin se kotoa pois oleminen on ollut edessä kaikilla jo sukupolvien ajan.
Niin, ehkä tämä johtuu myös vähän siitä että itse sain olla lapsena kotona koulun alkuun asti, ja nautin ihan äärettömästi kun sain olla päivät kaksin äidin kanssa, minusta olisi tuntunut tosi pahalta jos olisin joutunut muualle ja äiti olisi jäänyt kotiin sisarusten kanssa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuodesta 2015 alkaen esiopetukseen osallistuminen on ollut velvoittavaa, eli kaikkien Suomessa asuvien esiopetusikäisten lasten on osallistuttava esiopetukseen tai muuhun esiopetuksen tavoitteet saavuttavaan toimintaan. Esiopetus on osa varhaiskasvatusta, mutta kuuluu perusopetuksen lainsäädännön piiriin.
Hallitus aloitti 24.6.2014 Pääministeri Alexander Stubb ja valtiovarainministeri, pääministerin sijainen Antti Rinne
Sinne voit osoittaaa kiitoksesi. (Katainen oli ennen tätä ennen pm)
Tästä sen näkee mitä nössöjä syntyy, jos on pitkään äidin helmoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap ei ole kypsä äidiksi.
Sinä et ole kypsä keskustelijaksi.
Minulla vähän sama tunne. Lapsi eskariin klo 9, siellä 30 min aamutuokio ja sitten ulkoilu, sisälle noin klo 11, käsienpesut jne. ja ruokailu, sen jälkeen hiljainen lepohetki ja lapsen saa hakea kotiin klo 13. En keksi, mikä tuossa on sitä eskaria ja pedagogista toimintaa, ulkoilu on siinä päiväkodin pihassa eikä mitään luistelua tai hiihtoa tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, meillä armeijapoikakin vielä harmitteli, kun muu perhe saa välipalaksi äidin leivonnaisia, ja hän jää niistä paitsi, kun on armeijassa. Toki häntäkin sitten lohduteltiin, että kyllä ne leipomispäivät painottuvat perjantaihin ja viikonloppuun, kun hänkin on kotona. Joten ei hän todellisuudessa jää niin paljosta paitsi.
Ja tuokin harmi jopa unohtuu ajoittain, kun hän on nyt armeijassa mieleisissä tehtävissä, joka kaiken lisäksi sisältää ajoittain varsin herkut murkinat.
Viitsit verrata pientä lasta aikuiseen.
Oon 33v työssä käyvä aikuinen, mutta kyllä mäkin välillä toivon että voisin olla vanhempien kanssa kotona. Olisi kiva lähteä eläkeläisten mukana reissuun tai keväisin tehdä vaikka puutarhatöitä heidän pihallaan, sen sijaan mätänen toimistossa. Mutta kyllä mä tän tunteen kestän, kaikkeen tottuu 😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hellanlettas. Menkää nyt vaikka sinne perhekerhoon. Miksi eskarilainen sinne vauvojen seuraan kaipaisi kun hänellä toivottavasti on jo omia leikkikavereita eskarissa? Laajenna maailmankuvaasi, eskarilaisella voi olla vaikka mitä uutta kivaa elämässä kun annat mahdollisuuden, etkä salaa surkuttele miten hän ei enää ole sun vauva.
Päiväkoti kasvatus ja eskari on parasta lapselle. Ehdottomasti. Muistatteko,esim.kuinka Mikkoset irvokkaasti tuomitsivat päiväkodissa olevia lapsia. Kyllä Mikkosen leskelläkin ääni muuttui kellossa, kun äijänsä kuoli. Perseaukinen hiljeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin inhosin eskarin pakollisuutta, kun itse olen saanut viettää kotilapsuutta vuoden kauemmin, ja omien lasten kotilapsuus loppui jo 6-vuotiaana. Voit lohduttautua sillä, että vuoden päästä alkaa koulu, jolloin se kotoa pois oleminen on ollut edessä kaikilla jo sukupolvien ajan.
Niin, ehkä tämä johtuu myös vähän siitä että itse sain olla lapsena kotona koulun alkuun asti, ja nautin ihan äärettömästi kun sain olla päivät kaksin äidin kanssa, minusta olisi tuntunut tosi pahalta jos olisin joutunut muualle ja äiti olisi jäänyt kotiin sisarusten kanssa. Ap
Eikö teidän suvussa ole tapana käydä töissä?
Vierailija kirjoitti:
Oon 33v työssä käyvä aikuinen, mutta kyllä mäkin välillä toivon että voisin olla vanhempien kanssa kotona. Olisi kiva lähteä eläkeläisten mukana reissuun tai keväisin tehdä vaikka puutarhatöitä heidän pihallaan, sen sijaan mätänen toimistossa. Mutta kyllä mä tän tunteen kestän, kaikkeen tottuu 😉
Voin sanoa omasta kokemuksestani sen, että se kun aikuinen ihminen joutuu olemaan kaikki päivät vanhempansa kanssa vanhempansa kotona ja asumaan tämän luona ei ole mukavaa. Toki vanhempani on vanha, sairas ja vihainen ja välimme ovat aina olleet huonot ja olen itse käytännössä kotiorjan ja omaishoitajan asemassa tahtomattani. Olen itse moniongelmainen työtön ja apua ei itselleni, eikä vanhemmalleni ole saatavilla, joten näin on pakko elää hamaan tappiin saakka. Tällainen elämä on todella kuormittavaa, eikä tätä voi suositella kenellekään.
Myös pienet voi sijoittaa varhaiskasvatusyksikköön, jolloin he pääsevät osallisiksi varhaiskasvattajien tuottamasta laadukkaasta varhaiskasvatuksesta.
Varhaiskasvatetuksi tuleminen on jokaisen lapsen oikeus. Varhaiskasvatus on kiinteä osa lapsen oppimispolkua samalla tavoin kuin esi- ja alkuopetus.
6-vuotiaalle on hyvin tärkeää tehdä asioita jo ilman vanhempia sekä leikkiä ikätovereiden kanssa. Olisit iloinen lapsen kasvusta ja kehityksestä.
Voisin kuvitella että eskarilaisesta on kuitenkin kivaa kun on toivottavasti kavereita siellä eskarissa, saman ikäistä seuraa. Pikkusisaruksista kun alkaa olla jo vähän haittaa tuon ikäisen leikeissä.