Voi kamala, näin äsken ostoskeskuksessa itkevän nuoren äidin......

Mulle tulisi mieleen että vauvalla on jokin vialla.

ja usin olin tosi rikki ja uupunut, kun huuto alkoi milloin missäkin ja lohduttaminen ei auttanut.

Silloin ajattelin ,että pitäis alkaa käyttää jotain " SAA AUTTAA" rintamerkkiä. Muistan että vain kahdesti vastaavassa tilanteesa tuntematon pydähtyi viereeni ja tarjosi apuaan. Kyllä lohduti nuo hetket.

Itse kyllä yitän tarjota apuani, aina ei voi tilanetta korjata mutta lohduttaa kyllä. Sillakin riksillä olisin ap tilanteessa mennyt kysymään voinko auttaa, vaikka vastassa olisi voinut olla joku moukka.

Miten joku tuntematon konkreettisesti olisi auttanut?

Kysyä vaikkapa, että voinko olla jotenkin?

Joskus vauvat itkevät lujaa, on itsellänikin kokemusta vastaavasta, itku meinasi itsellänikin tulla silmään kun kaksi mummoa alkoi jupista, että mitäs lähti kaupungille pienen vauvan kans kovaan ääneen. Ja vauva oli tuolloin 4kk ;)

Nykyisin jo reipas 6-v. ja äitikin sen verran tomerampi nyt kuin ensimmäisen lapsen kanssa, että osaisin jättää omaan arvooni moisten mummeleiden paheksumiset.

Ja paljon itkinkin koko ensimmäisen vauvavuoden. Jokaisen lapsen kohdalla vaikka kokemuskin kasvoi. Itkin tiettyjä laulun kappaleita kuullessani, nähdessäni joitain mainoksia. Itkin, kun oli joulukeräys jossain tai uutisoitiin jotain surullista. Itkin, kun maitopurkki oli tyhjä kotona, kun keitin kahvia vieraille. Itkin itkin ja itkin. Ja kyllä minua hävetti että itkin. Kyllähän minä sen, aikuinen ihminen, tajusin ettei syytä itkuun ole. Mutta hormonit tuossa kai jylläs. Ja varsinkin silloin itkin, kun vauva itki. Voi että minä itkin. Itkin yöt ja päivät. Itkettiin vauvan kanssa yhdessä myötätuntoitkua ja jos satuttiin olemaan puistossa tai kaupassa, niin varmasti oli surullinen näky, vaikka kyseessä ois pohjimmiltaan ollut vain märkä vaippa.



Ja kyllä, jos vauvani olisi tukehtumassa ja sininen, niin olisi huutanut kurkkusuorana apua, soittanut lanssit ja palokunnat paikalle ja hätäillyt kuin viimeistä päivää. Ei siinä ois ohikulkijoitten tarvinnu tarkkana olla ja tarjoilla apuaan, kun olisin sitä kaikilta kyllä itsekin vaatinut. :D

Siskollani on 4v kaksoset. Ap

äiti tosin istui kahvilassa kirkuvan lapsen kanssa eikä saanut syötyä ja oli jo aika epätoivoisen oloinen.

Sain vauvan syliin ja rauhoittui siihen, äiti sai ruokansa syötyä ja ehkä uskaltautui toistekin kahvilaan :)

tai hengitys vaikeuksia? mikset mennyt kysymään tai tarjoomaan apuasi

Vauvan kanssa. Äiti istui penkillä vauvan kanssa, vauvalla oli kasvot aivan siniset ja itki täyttä kurkkua. Äiti toisteli itku kurkussa voi pieni kulta raasu älä itke ei mitään hätää ja pussaili itkevää vauvaa. Olikohan vauva paleltunut pahoin vai mikähän sillä oli? Teki ihan pahaa itselläkin.

Ja päättely jatkuu siten, että nuori äitihän lapsensa palelluttaa, kun ei osaa hoitaa oikein eikö vain?

Siinä tapauksessa huutanut apua.

tai hengitys vaikeuksia? mikset mennyt kysymään tai tarjoomaan apuasi

Vauvan kanssa. Äiti istui penkillä vauvan kanssa, vauvalla oli kasvot aivan siniset ja itki täyttä kurkkua. Äiti toisteli itku kurkussa voi pieni kulta raasu älä itke ei mitään hätää ja pussaili itkevää vauvaa. Olikohan vauva paleltunut pahoin vai mikähän sillä oli? Teki ihan pahaa itselläkin.

Ja päättely jatkuu siten, että nuori äitihän lapsensa palelluttaa, kun ei osaa hoitaa oikein eikö vain?

ns. sininen sydänvika. Silloin ovat kasvoiltaan hyvinkin sinisiä ja itkeminen pahentaa asiaa...

Mihinkähän huostaanottoja tarvittaisiin, jos "kyllä äiti hoitaa aina lapsensa" tai "kyllä apua pyydetään jos tarvitaan". Kukaan nyt tarkoitakaan että jokaista pitäisi mennä auttamaan, mutta tuossa olisi voinut kysyä.

Kysymään että onko joku hätänä mutta olin siskoni kanssa ja sisko sanoi että älä mene ja ettei vauvalla ole hätää. :-P

Voi elämän kevät ihmisten välinpitämättömyyttä.

Teki pahaa, mutta mitä teit? Menit kotiin ja tulit kertomaan asian av.lle.

toiset vauvat vaan on itkuisia ja itkevät itsensä siniseksi ja äänensä käheäksi. Ei siihen mitään paleltumisia tarvita!



Rankkaa sille äidille. Toivottavasti joku toinen ohikulkija kävi kyselemässä olisiko voinut olla avuksi...

kun lähdin ensimmäisiä kertoja vauvan kanssa jonnekin ja vauva heräsikin kesken unien ja hätääntyi, kun imetystilanne ei ollut samanlainen kuin kotona. Tai ehkä vauva aisti minun epävarmuuteni julkisesta imetyksestä tms. Oli kyllä maailman huonoin äiti -fiilis silloin, en osaa omaa vauvaani hoitaa :( Kaikki vielä itsellekin uutta ja ihmeellistä. Siitäpä se vähitellen lähti sujumaan.

Mikset mennyt kysymään tai istumaan viereen? :O Oli syy mikä tahansa, äidille olisi varmasti tehnyt hyvää joku pieni tuen sana ja avunanto. Aika harvoin on niin kiire, ettei viittä minuuttia ehdi pysähtyä. :/

ja äiti on väsynyt. Tunnen tunteen, työnsin itsekin huutavaa vauvaani kadulla yöllä ja itkin väsymystä.

Samaa myös ihmettelen. Mikset hyvä ihminen mennyt ja kysynyt myötätuntoisesti, oliko kaikki kunnossa ja olisitko voinut tehdä jotakin? Tuollainen pieni kädenojennus ja arkipäivän empatia on sitä todellista joulun sanomaa! Auttakaa ihmiset toisianne, ei avun tarjoaminen mitään maksa!!