Miten esikoislestadiolaiset ja vanhoillislestadiolaiset suhtautuvat ns. kirkkouskoviin
tai muista herätysliikkeistä oleviin??
Nyt, kun täällä on noin hienoa ja rauhaisaa keskustelua meneillään, niin kysäisenpäs minäkin. Tiedän oikeastaan vanhoillisten yleisen tavan suhtautua muihin, mutta kiva olisi asiasta jutella. Ja el:en tavasta en edes tiedä. Eli uskotteko, el:ät, että vain ja ainoastaan teidän piirissänne olevat pelastuvat tai että vain lestadiolaiset pelastuvat? Osinhan tähän on tullut tuossa toisessa keskustelussakin vastauksia.
Mitä ajattelette luterilaisista uskovista, jotka eivät kuulu mihinkään herätysliikkeeseen? Eiväthän kaikki ole syntyneet uskoviin perheisiin. Tämä on itselleni osin kipeä aihe ja tiedän muidenkin kipuilevan sen kanssa, että ainakaan vanhoillisten puolelta meitä ei ajatella uskoviksi. Mietin tässä, että onkohan niin, että vanhoillisuudessa tai esikoisuudessa ajatellaan, että kirkkouskovaiset tai muihin herätysliikkeisiin kuuluvat eivät jotenkin ole niin uskossa tai ota uskon asioita tosissaan? Mulle joskus eräs vl sanoi sitä, että kun kirkkouskovaiset ryyppäävät yms. Oli kyllä melkoinen yleistys. En tiedä, onko tässä juuri se, että kun suurin osa suomalaisista kuuluu ev lut kirkkoon, niin ajatellaanko niin, että kirkkouskovainen=ev lut kirkon jäsen. Osa ev luteistahan kuuluu kirkkoon suurinpiirtein vain toimitusten (kaste, häät, hautajaiset)vuoksi, mutta kyllä sinne sekaan mahtuu muitakin.
Tuota toista keskustelua seuratessa on monta kertaa käynyt mielessä, että olisipa kiva kommentoida, mutta koska en edusta mitään lestadiolaissuuntaa, niin olen jättänyt väliin. Laki ja evankeliumi kohdasta kuitenkin sen verran, että olen ymmärtänyt niin, että laki on tarkoitettu myös uskoville osoittamaan synti, sillä kyllähän me kaikki teemme joka päivä syntiä.
Niin, ja tästä tulikin mieleen, että miellättekö itsenne enemmän luterilaisiksi vai lestadiolaisiksi?
Kommentit (47)
Olen ajatellutkin, että olisi mielenkiintoista keskustella näistäkin asioista muidenkin kuin lestadiolaisten kanssa! On hyvä saada asioihin aina monia näkökulmia!
Piti ihan istahtaa ja miettiä vastauksia noihin kysymyksiisi. Lähden siitä, että me esikoislestadiolaiset olemme kyllä aika sisäänpäin kääntynyt porukka - valitettavasti. Tämä ei minun mielestäni ole mikään hyve esikoislestadiolaisuudessa ja toivon, että asia ajan kanssa korjaantuisi. On se kuitenkin jonkin verran jo vuosikymmenien aikana edistynyt, koska käsittääkseni alunperin oli esikoisissakin hyvin voimakkaana se ajatus, että me olemme Se Ainoa Oikea seurakunta. En oikeastaan tiedä, mistä tämä ajatus on lähtöisin, koska Lestadius (seurakunnan perustaja) ei tällaista oppia opettanut. Luulen sen olevan peruja näistä lestadiolaisten hajaantumisista jotka johtuivat opillisista näkemyseroista.
Nykyisin voisinko sanoa seuraunnan " virallinen" linja asiaan on, että tämä on se seurakunta, jossa me pelastumme. Mutta jos joku pelastuu muualla, sehän on vain hyvä asia.
Tästäkin löytyy seurakuntamme sisältä hiukan toisistaan eroavia näkemyksiä. Eli jos joku törmää esikoislestadiolaiseen joka sanoo että vain esikoiset pelastuvat, niin se ei ole koko seurakunnan näkemys asiasta.
Minä itse henk. koht. pidän itseäni ensisijaisesti evankelisluterilaisena. Miksi en pitäisi? Olenhan luterilaisen kirkon jäsen ja siellä kastettu ja konfirmoitu, ja allekirjoitan Lutherin opin täysin. Lestadiuskin opetti aivan samaa oppia kuin Luther. Seuroissamme on joskus saarnattukin, että Luther on oppi-isämme, Lestadius opetus-isämme. En kuitenkaan allekirjoita kaikki nykypäivän evankelisluterilaisen kirkon opetuksia, mitä tulee esim. naispappeuteen tai lasten taivaskelpoisuuteen.
Esikoislestadiolainen seurakunta on rakas kotiseurakuntani, josta olen uskoni saanut ja saan edelleen voimia jatkaa taivaan tiellä.
Mitä tulee siihen, miten suhtaudumme luterilaisiin " kirkkouskoviin" ihmisenä, on sitten henkilökohtainen juttu. Minä en ainakaan halua eritellä, onko ihminen lestadiolainen, kirkkouskova, helluntailainen, tai mikä ikinä. Haluan ajatella, että Kristuksen seurakunta koostuu niistä, joiden sydämissä asuu elävä usko Jeesuksen sovitustyöhön - sydämistä, jotka tarvitsevat Vapahtajaa kun itsestä ei ole. Minä ajattelen, että kukaan ihminen ei voi lajitella ihmisen sydämentilaa, sen tietää yksin Jumala. Seurakunta ei ole pelastumisen perusta, se on vain avuksi meille taivaan tien matkalaisille, ja kukin kuuluu siihen seurakuntaan mistä kokee saavansa eniten apua uskolleen. Kristus ei ole jaettu, Kristus ei ole tuolla tai täällä. Kristus on niiden sydämissä jotka häntä tarvitsevat.
Tuosta laista ja evankeliumista haluaisin vielä sanoa oman näkemykseni. Minä ajattelen, että sille joka on saanut omistaa armon, ei ole enää lakia. Hänelle ei laki ilmoita syntiä, vaan Pyhä Henki joka asuu hänen sydämessään. Kristityn uskovan omaan tuntoon ja sydämeen ei enää laki kuulu - siellä on vain armoa. Ja siellä on myös Jumalan antama Pyhä Henki joka ohjaa hänen tekemisiään ja omaatuntoaan.
kiinnostaisi kuulla " kirkkouskovilta" (huono sana, mutta en keksi parempaakaan) ja toki minkä tahansa herätysliikkeen/seurakunnan edustajilta ajatuksia seuraavista asioista:
Alkoholi, tupakka, kulttuuri, elokuvat, tanssi, avoliitto, kristityn ulkoinen olemus, naispappeus.
Ja sitten kiinnostaisi kuulla ajatuksia opillisista kysymyksistä, kuten ripistä, laista ja evankeliumista kristityn sydämessä, kasteesta, kastamattomien lasten taivaskelpoisuudesta ja tietysti mistä tahansa, mikä nyt kutakin askarruttaa.
Tästä laista ja evankeliumista: olen käsittänyt niin, että laki on se, mikä osoittaa ihmiselle synnin. Laki osoittaa synnin niin uskosta osattomalle kuin uskovallekin. Hyvään saarnaan kuuluu lakia, joka ajaa syntisen ihmisen Jumalan luo. Häntä ei kuitenkaan saa jättää lain varaan, sillä laki ei pelasta, vaan syntinsä näkevä ihminen täytyy saada kuulla evankeliumin julistusta. Näin ollen myös me uskovat tarvitsemme lain julistamista, jotta aina ja yhä uudestaan palaisimme synteinemme Jeesuksen luo.
Mitä muuten tarkoitit lasten taivaskelpoisuudella? En tiedä, miten el ajattelevat, mutta luterilainen opetus asiasta on käsittääkseni se, että kaikki ihmiset, myös lapset, ovat perisynnin alaisia. Siksi lapsetkin täytyy kastaa ja heille täytyy opettaa kristinuskosta.
Katsastanpas tuon seuraavan viestisi ja hyppään sinne vastaamaan:).
Korjaankin heti asian. Eli tarkoitin nimenomaan kastamattomien vauvojen taivaskelpoisuutta. Voi kyllä olla että olen ymmärtänyt aivan väärin tai saanut väärää tietoa, mutta mulla on se käsitys että luterialainen kirkko opettaa, että jos vauvaa ei ehditä kastaa, hän joutuu helvettiin. Ja tosiaankin, oikaiskaa, jos olen väärässä. Etten antaisi väärää todistusta lähimmäisestä.
Ensinnäkin täytyy varmaan sanoa, että niin kuin tiedämme, ev lut kirkon sisään mahtuu vaikka minkälaisia käsityksiä eivätkä kaikki uskovat sen sisällä ajattele samoin. Taidan itse edustaa aika " tiukkaa" linjaa.
Alkoholi ei mielestäni kuulu uskovalle. Periaatteessa on mahdollista ottaa esim saunasiideri (älkää humaltuko, sillä siitä seuraa irstas meno), mutta en oikein pidä sitä hyvänä, sillä mielestäni se on helposti synnillä leikittelyä tai voi johtaa toisen uskovan kiusaukseen/lankeemukseen. Eli parhaimpana pidän, ettei alkoholia oteta lainkaan muuta kuin ehtoollisella.
Tupakka saastuttaa ihmisiä, Pyhän Hengen temppeliä. Tässä en ymmärrä lainkaan, miten ihmeessä ainakin vl:et tupakoivat. Miten se perustellaan, miksi se ei ole väärin? Niissä " piireissä" missä liikun, ei kukaan polta. Nyt kun näistä puhun, niin en tarkoita, että ihminen pelastuu tekemällä tekoja, elämällä " oikein" . Ihminen pelastuu vain ja ainoastaan siksi, että Jeesus on sovittanut kaikki meidän syntimme.
Kulttuuri varmaan tiettyyn rajaan asti on ok, eli kunhan se ei vie poispäin Jumalasta. Tämä raja on varmaan aika vaikea vetää ja ehkä tapauskohtaista. Tarkoittaa, että esim. joku valokuvanäyttely voi olla ihan ok, joku toinen ei. Raamatussa sanotaan, että käyttäkää oikein jokainen hetki, sillä tämä aika on paha. Mielestäni tämä asettaa aikalailla suuntia ajankäytöllemme - ja varmasti myös osoittaa syntisyyttämme.
Oma kantani elokuviin tai tv:oon ylipäänsä on tiukentunut ajan myötä. Meillä on kotona tv, mutta viimeaikoina olen alkanut kyseenalaistamaan sen tarpeellisuutta. Enpä juuri sitä katso, mutta toisinaan katson ja kyllä sieltä paljon pahaa tulee. Väkivallan viihteellistäminen, porno yms. ovat mielestäni syntiä ja kun ihminen tarpeeksi näkee niitä, ei se ole hyvästä. Vaikka tuntuisi, että tämä on vain elokuvaa, niin uskon, että omalla tavallaan tuollainen vaikuttaa ihmiseen. Eli itse laite ei paha, mutta sisältö hyvin suuressa määrin on. No, monet dokumentit ihan ok.
Tanssi on mielenkiintoinen kysymys. Juuri tänään juteltiin siitä miehen kanssa, kun lapset herkästi alkavat musiikkia kuullessaan tanssia. Ja Raamatussakinhan ylistetään Jumalaa tanssien ja soittaen. Ajattelisin, että tanssi sinällään ei paha, mutta sitten taas jotkut baarit ym. eivät ole soveliaita paikkoja ja tanssi johtaa herkästi haluihin, jotka kohdistuvat muuhun kuin omaan puolisoon.
Vastailen nyt aika lyhkäisesti, kun asioita monta ja tästähän sitä sitten päästään tarkemmin juttelemaan, mikäli joku kohta kaipaa selvennystä. Ja edelleenkin tiedostan, että monetkaan eivät varmasti ajattele näin jyrkästi. Tässä tulee esiin se, että ev lut kirkossa paljon " nimellisiä" jäseniä, joille usko ei välttämättä tärkeä. Ja niille, joille usko tärkeä, voivat asiat näyttäytyä eri tavoilla. Elikkäs tähän asti olen esitellyt yhden ev lut jäsenen näkemyksiä. Oon kyllä myös sitä mieltä, että nykyisin kirkossa on turhan liberaali linja. Syntiä ei saarnata synniksi ja kaikki pyritään hyväksymään. Ei ok.
Avoliitto ei missään tapauksessa ok, koska vastoin Raamatun opetusta.
Raamatun mukaan paimenvirka kuuluu miehelle ja näin ollen naispappeus ei ok.Vl-papit suostuvat yhteistyöhön naispappien kanssa, mutta miten el-papit? Meneekö samoin? Miten naispappeus nähdään ja kuinka iso kysymys se on? Mitä ajattelette nykyisistä piispojen ajatuksista asiasta? Käyttekö ikinä jumalanpalveluksissa, missä naispappi?
Mikä muuten on jumalanpalveluksen ja ehtoollisen merkitys uskonelämässänne? Ovatko seurat tärkeämmät?
Vielä lyhyesti kristityn ulkonaisesta olemuksesta ja sitten iltapalalle. Kristityn ulkonainen olemus pitäisi olla sellainen siisti ja turhia provosointeja välttävä. Ei liian tiukkoja ja avokaulaisia vaatteita. Ulkonainen kaunistautuminen ei saa olla liian tärkeää.
Raamattu on korkein auktoriteetti ja sen mukaan kaikissa asioissa tulisi toimia. Mikäli Raamattu nimeää jonkin asian synniksi, joka itselle olisi kovin mieluisa, on se silti syntiä ja sen mukaisesti tulisi pyrkiä toimimaan.
Siunausta! Ja jatketaan keskustelua!
Täsmennän vielä vähän, mitä tarkoitin.
Kun ihminen on saanut uskon, eli vastaanottaa Jeesuksen sovintotyön, hänestä tulee uusi, puhdas ja täydellinen ihminen Jumalan edessä. Mutta niin kauan kun hän on tässä kuolevassa ihmisruumissa, hänessä asuu myös vanha ihminen eli liha, jota vastaan uudella ihmisellä eli Hengellä on jatkuva taistelu. Tämä vanha ihminen tarvitsee lakia, ja sitä täytyy kuolettaa joka päivä taistelemalla sitä vastaan. Ja on totta, että kaksiteräisellä saarnalla, joka sisältää sekä lakia että evankeliumia, kuoletetaan tätä vanhaa ihmistä ja ajetaan ihmistä uudelleen ja uudelleen Kristuksen luokse. Eli oikeastaan olen ihan samaa mieltä asiasta kanssasi.
Tarkoitin sillä ettei uskovan omatunto ole enää lailla sidottu sitä, että uskova ei tarvitse lakia siinä mielessä, että hän sitä noudattamalla ansaitsisi mitään tai olisi yhtään parempi Jumalan silmissä.
No, mehän ollaan kumpikin meikämami ev lut kirkon jäseniä, mutta taitaa olla meille molemmille vähän epäselvä kirkon virallinen kanta asiaan.
Eli kaste on ehdottoman tärkeä, mutta siihen, mitä tapahtuu kastamattomina kuolleille lapsille, en tiedä vastausta. Joskus olen kuullut, että ei niinkään kastamattomuus kuin kasteen halveksunta, kadottaisi. En sitten tiedä, miten on. Itse haluaisin tässäkin asiassa luottaa Jumalan hyvyyteen ja oikeamielisyyteen. Nyt jos ajattelen, että joutuisimme kohtaamaan sellaisen asian, niin luulen, että haluaisin käydä sielunhoidollisia keskusteluja. Mutta kyllä itsellä nousee päällimmäiseksi se, että kaikki on Jumalan käsissä ja Jumala tietää kaiken ja johtaa kaiken parhaaksi näkemällään tavalla.
Ja eikös se ole niin, että taivaaseen pääsee kahdella tavalla: joko noudattamalla lakia TÄYDELLISESTI tai Jeesuksen sovitustyön perusteella. Eli ihminen ei ikinä koskaan milloinkaan voi omin töin päästä taivaaseen.
Tarkoitin sillä ettei uskovan omatunto ole enää lailla sidottu sitä, että uskova ei tarvitse lakia siinä mielessä, että hän sitä noudattamalla ansaitsisi mitään tai olisi yhtään parempi Jumalan silmissä.
[/quote]
Tai yhdestä olen kyllä kuullut. Eli esikoislestadiolaisuudessa papin virka on hyvin harvinaista. Miksikähän näin muuten on...
Minulla itselläni ei ole mitään henkilökohtaista naispappeja vastaan, mutta olen kyllä ymmärtänyt Raamatun kannan asiaan kielteiseksi. Eli itse kokisin tekeväni vastoin Jumalan tahtoa, jos lukisin papiksi. Minulle ei ole kuitenkaan mikään ongelma mennä kirkkoon tai ehtoolliselle, vaikka sitä toimittaisi naispappi. Pikemminkin kokisin tekeväni väärin, jos jättäisin Jumalan pyhän aterian väliin. Luther muistaakseni on jossakin kirjassaan sanonut, että uskova voi ja saa mennä Herran pöytään, vaikka jakajana olisi piru. Koska eihän se jakaja ehtoollista lahjoita, vaan Jumala. Miten sinä, miuku, tämän koet kun käyt enimmäkseen ev.lut.kirkon jumalanpaveluksissa, mutta et koe naispappeutta oikeaksi?
El:issä on tästä(kin) asiasta tosi paljon erilaisia näkemyksiä. On niitäkin, jotka eivät ehtoolliselle tai jumalanpalvelukseen mene, jos sitä toimittaa naispappi.
El:t käyvät minusta valitettavan vähän tavallisissa jumalanpalveluksissa. Itselläkin olisi paljon parannettavan varaa. Seuroissa siis käydään enimmäkseen, mutta kyllä ehtoollistakin pidetään todella tärkeänä. Eri paikkaunnilla pidetään n. 4-6 kertaa vuodessa isommat valtakunnalliset seurat, ja näiden yhteydessä on aina ehtoollisjumalanpalvelus kirkossa. Näitä jumalanpalveluksia toimittavat aina miespapit.
miuku77:
Ja eikös se ole niin, että taivaaseen pääsee kahdella tavalla: joko noudattamalla lakia TÄYDELLISESTI tai Jeesuksen sovitustyön perusteella. Eli ihminen ei ikinä koskaan milloinkaan voi omin töin päästä taivaaseen.näinpä juuri! Täytyykin ottaa selkoa tuosta, mikä on luterilaisen kirkon virallinen kanta tuohon kastamattomien lasten taivaskelpoisuuteen. Minä uskon, että pieni vastasyntynyt - vaikka hänessä onkin peristynti kuten meissä kaikissa - on Jumalan lapsi. Hän ei ole ehtinyt tehdä vielä yhtään syntiä, joka häntä ajaisi epäuskoon eli kauemmas Kristuksesta.
Mutta jatketaan keskustelua ja toivotaan että muutkin kertovat ajatuksiaan. Nyt iltasuihkuun ja sitten nukkumaan. Siunausta ja öitä! :)
Minäkään en tiedä ev.lut kirkon " virallista" kantaa kastamattomien lasten taivaskelpoisuuteen. Mutta minusta olisi " järjetöntä" , jos kastamattomat lapset eivät pääsisi taivaaseen. Tämähän tarkoittaisi sitä, että esim. muslimien tai juutalaisten lapset eivät pääsisi taivaaseen. Eli lasten taivaaseenpääsy riippuisi vanhemmista ja olisi vanhempien " vallassa" . Mitä tulee tuohon kasteen halveksumiseen, niin miten vauva voi halveksua kastetta (tai ylipäätänsä mitään muutakaan)? Itse uskon ehdottomasti, että kaikki lapset pääsevät taivaaseen, olivat heidän vanhempansa mitä uskoa hyvänsä.
En ehdi nyt vastailla muihin kysymyksiin, vaikka ovat mielenkiintoisia aiheita.
Minäkin olen ev.lut. kirkon jäsen, joten varmaan voin vastata tähän ;)
Kyllä kirkon _virallinen_ opetus kuuluu että kastamaton lapsi joutuu kadotukseen. Sen takia käytössä on esim. hätäkasteet. Vl:t uskvoat toisin, ja varmaan monet monet muut ev lut kirkkoon kuuluvat ihmiset.
pääsevät taivaaseen Raamatun opetuksen mukaan. Jumalahan pyhitti lapsen omakseen jo äidin kohdussa.
En tosiaan tiedä luterilaisen kirkon virallista oppia kastamattomista lapsista, mutta Raamatussa Jeesus sanoi: Sallikaa lasten tulla minun tyköni, sillä SEN KALTAISTEN ON TAIVASTEN VALTAKUNTA. Kysymys oli kastamattomista lapsista. Jeesus siunasi lapset.
Jos todella kastamaton lapsi päätyisi helvettiin, kysymyksessä olisi mitä suurin vääryys. miten vanhempien valinta voisi vaikuttaa siihen, pääseekö lapsi taivaaseen vai ei. Silloinhan kyseessä olisi ihmisteko.
Mun mielipide on, että jos jossain kirkko on mennyt harhaan, niin justä tässä kasteasiassa.
Sitä paitsi Raamatussa sanotaan. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu. Miten pieni lapsi voi uskoa? Sanotaan,että joka uskoo ja kastetaan. Ei joka kastetaan ja uskoo. Eli ensin usko, sitten kaste. Raamattu puhuu myös parannuksen kasteesta. En usko, että sylivauva tajuaa kovin paljon parannuksenteosta.
en nimittäin haluaisi loukata mitenkään.
Mun tuntemat " kirkkouskovaiset" on sellasia ettei se uskovaisuus välttämättä näy mitenkään elämässä. Siis elämäntavat on ihan samanlaisia kuin ei-uskovilla ihmisillä. Kaikki on ok, tanssi, alkoholi ja sen semmoset asiat, en nyt tarkoita mitään pettämisiä tai muuta sellasta, jotka ei ole yleisen moraalikäsityksenkään mukaan ok-juttuja. Siksi olikin aika mielenkiintoista lukea miukun ajatuksia, kun en elävässä elämässä ole koskaan törmännyt noin " tiukkikseen" kirkkouskovaiseen.
Tupakasta sen verran, että se ei kyllä ole un mielestä ok, mutta ei syntiä sen kummemmin kuin muutkaan epäterveelliset elämäntavat. Ei tupaanpolton seurauksena yleensä häviä estot, ei aleta riehumaan tai sorruta pettämään tai hakkaamaan (vrt alkoholi).
Mitä ajattelette luterilaisista uskovista, jotka eivät kuulu mihinkään herätysliikkeeseen? Eiväthän kaikki ole syntyneet uskoviin perheisiin.
Mitä tarkoitat tällä? Ajatteletko että kaikki herätysliikkeisiin kuuluvat ovat kuuluneet niihin lapsuudesta saakka? Tämä ei kyllä pidä paikkaansa, ainakaan vl:ien joukossa on paljon ihmisiä jotka ovat tehneet parannuksen ja siis alkaneet vl:ksi vasta aikuisena, ilman mitään aikaisempaa herätysliiketaustaa.
Eikä me ajatella että ns " kirkkouskovaiset" eivät ottaisi asioita tosissaan, varmasti on paljon eri tavoilla uskovia ihmisiä jotka ovat hyvin hyvin tosissaan ja vakavissaan. Mutta meille on tärkeää uskonyhteyden kokemiseksi samanlainen henki ja uskonkäsitys.
Niin, ja tästä tulikin mieleen, että miellättekö itsenne enemmän luterilaisiksi vai lestadiolaisiksi?
Miellän itseni uskovaiseksi. Ulkopuolisille tarkemmin määriteltäessä olen lestadiolainen eli perusluterilainen.
Hei, ev.lut. kirkko ei todellakaan opeta, että kastamattomat lapset joutuisivat helvettiin!
Kastamattomien lasten pelastuminen ja esimerkiksi niiden pelastuminen, jotka eivät ole evankeliumia kuulleet, on tällainen mysteeri, johon ei Raamatusta löydy selkeää vastausta. Luterilaiset uskovat perisyntiin, mutta tosiaan lasten kaltaisten on taivasten valtakunta jne... Ota siitä sitten selvää..=)
Olennaista ei kuitenkaan ole tämä, vaan se, että Jumala on oikeudenmukaisuus ja rakkaus, joten tämän asian voi jättää huoletta Jumalan käsiin, sillä Hän ei tee virheitä. Helpottavaa, eikö? Näin itse ev.luttina ajattelen asian ja näin olen kuullut opetettavan.
Sitten toiseen kysymykseen.
Kuulun ev.lut. kirkkoon ja erääseen sen herätysliikkeeseen.
Ajattelen näin:
-Alkoholi: Huono isäntä eikä kovin hyvä renkikään. Humaltuminen on syntiä, mutta itse silti heikkona ihmisenä siemailen joskus lasin viiniä. En suosittele kenellekään, enkä edes haluaisi oikeastaan juoda itsekään, mutta olen tapojeni orja ja helposti addiktoituvaa sorttia.
- Tanssi: Ei mitään pahaa, jos ei itse tee siitä pahaa. Tanssi on hyvää liikuntaa! Kaikesta saa kyllä syntiä aikaiseksi eli ihan itsestä kiinni.
- Tupakka -yök! Syntiä,jos siitä sellaista tekee. Onhan kaikki mässäily syntiä! Epäterveellistä ja maistuu pahalta...
- Mitä tarkoitit sanalla kulttuuri? Vähän laaja käsite... Edelleen kaikesta saa itselleen syntiä, mutta minusta kirjallisuus, kuvataide, teatteri jne. ovat parhaimmillaan ihania Jumalan lahjoja. Riippuu taas niin paljon kohteesta ja kokijasta...
-Sama juttu elokuvista. Hyviä on paljon, huonoja myös!
Kristityn pitäisi osata suodattaa tätä maailmaa niin, ettei kaikki vaikuttaisi häneen. Vaikeaa...
-Avoliitto on selkeästi syntiä. Avioliitto on Jumalan meille tarkoittama paras ratkaisu.
-Ulkoinen olemus. Tulisi kunnioittaa muita ihmisiä ja paikallista kulttuuria. En pidä meikkiä ym. syntinä. Mun mies myös pitää meikistäni ym.
-Naispappeuteen suhtaudun kielteisesti. Tämä ei ole tasa-arvoasia vaan raamattuasia eli Raamatun arvovallasta on kyse. Mies ja nainen ovat täysin samanarvoisia, sitä ei kukaan kiistä.
Aika laajoja juttuja kyselet.. Kysy vaikka yhtä asiaa kerrallaan, niin on helpompi heittää ajatuksiaan... No, näin minä, nuori, akateeminen kaupunkilaisnainen ajattelen.
kastamaton lapsi joutuisi helvettiin.
Ihminenhän ei toisen loppusijoituspaikkaa voi tietää, joten mahdollista tietenkin on helvettiin joutuminen, mutta automaattisesti ei minusta voi paikkaa osoittaa.
niihin on vaikea alkaa tyhjentävästi vastailemaan. Mutta toisaalta, pakkohan tämä keskustelu oli jotenkin saada alkuun ;) Ja noista asioista ainakin jotkut kiinnostavat....
Tosi kiva muuten, kun monien eri heräsytliikkeiden ja seurakuntien ihmiset vastailevat, tämä avaushan oli kai tarkoitettu kaikille kristityille?
No, käsitelläänpä sitten aihe kerrallaan :) Tuosta kasteesta vielä vähän... Minä olen ymmärtänyt, että kaikki lapset ovat Jumalan lapsia, ja jos on Jumalan lapsi, eikö silloin omista lapsen uskonkin? Ja silloin voidaan kastaa. Aikuiskastetta sinänsä en pidä pahana, mutta jos uusisin lapsena saadun kasteeni, niin en mielestäni kunnioittaisi tätä kastetta ja lupausta, jonka Jumala on sen yhteydessä antanut - eli pelastusta. Näin mä siis olen asian käsittänyt. Mielenkiinnosta kysyn, miten helluntailaiset suhtautuvat kasteen uusimiseen? Eli jos ihminen on kastettu vauvana, ja hän myöhemmin " rupeaa" helluntailaiseksi, antaako hän kastaa itsensä uudestaan?
että olen Majel täysin samoilla linjoilla noista asioista, mitä viestissäsi käsittelit.
tarkoitan sillä ev lut uskovia, jotka eivät kuulu mihinkään herätysliikkeeseen. Ja koko kysymys siis koski " kirkkouskovien" lisäksi muitakin herätysliikkeitä.