Miten esikoislestadiolaiset ja vanhoillislestadiolaiset suhtautuvat ns. kirkkouskoviin
tai muista herätysliikkeistä oleviin??
Nyt, kun täällä on noin hienoa ja rauhaisaa keskustelua meneillään, niin kysäisenpäs minäkin. Tiedän oikeastaan vanhoillisten yleisen tavan suhtautua muihin, mutta kiva olisi asiasta jutella. Ja el:en tavasta en edes tiedä. Eli uskotteko, el:ät, että vain ja ainoastaan teidän piirissänne olevat pelastuvat tai että vain lestadiolaiset pelastuvat? Osinhan tähän on tullut tuossa toisessa keskustelussakin vastauksia.
Mitä ajattelette luterilaisista uskovista, jotka eivät kuulu mihinkään herätysliikkeeseen? Eiväthän kaikki ole syntyneet uskoviin perheisiin. Tämä on itselleni osin kipeä aihe ja tiedän muidenkin kipuilevan sen kanssa, että ainakaan vanhoillisten puolelta meitä ei ajatella uskoviksi. Mietin tässä, että onkohan niin, että vanhoillisuudessa tai esikoisuudessa ajatellaan, että kirkkouskovaiset tai muihin herätysliikkeisiin kuuluvat eivät jotenkin ole niin uskossa tai ota uskon asioita tosissaan? Mulle joskus eräs vl sanoi sitä, että kun kirkkouskovaiset ryyppäävät yms. Oli kyllä melkoinen yleistys. En tiedä, onko tässä juuri se, että kun suurin osa suomalaisista kuuluu ev lut kirkkoon, niin ajatellaanko niin, että kirkkouskovainen=ev lut kirkon jäsen. Osa ev luteistahan kuuluu kirkkoon suurinpiirtein vain toimitusten (kaste, häät, hautajaiset)vuoksi, mutta kyllä sinne sekaan mahtuu muitakin.
Tuota toista keskustelua seuratessa on monta kertaa käynyt mielessä, että olisipa kiva kommentoida, mutta koska en edusta mitään lestadiolaissuuntaa, niin olen jättänyt väliin. Laki ja evankeliumi kohdasta kuitenkin sen verran, että olen ymmärtänyt niin, että laki on tarkoitettu myös uskoville osoittamaan synti, sillä kyllähän me kaikki teemme joka päivä syntiä.
Niin, ja tästä tulikin mieleen, että miellättekö itsenne enemmän luterilaisiksi vai lestadiolaisiksi?
Kommentit (47)
Onpas tänne tullut mukavan paljon vastauksia ja keskustelua! En varmaan muista kaikkiin kysyttyihin kohtiin kommentoida, mutta ainahan voi kysyä uudestaan, jos joku kiintoisa kohta jää kommentoimatta. Kysyit meikämami tuosta naispappeusasiasta ja messuissa käymisestä. Olen ratkaissut asian niin, että en käy jumalanpalveluksissa, joissa naispappi on liturgina tai avustamassa. En halua opettaa myöskään lapsilleni sellaista mallia, että nainen voisi toimia paimenen virassa. Joku täällä kirjoittikin, että kyseessä ei ole tasa-arvoasia vaan Raamattuasia. Samaa mieltä.
Rock kysyi, että miten vauva voi halveksia kastettaan. Tarkoitin kasteen halveksunnalle vanhempien asennetta kastetta kohtaan, sitä, että lasta ei edes haluta kastaa. Näen kasteen Jumalan tekona ihmiselle, en ihmisen tekona Jumalalle. Jumala kasteessa lahjoittaa lapselle uskon ja pelastuksen, siirtää hänet pimeyden valtakunnasta valon valtakuntaan. Tämä on todella vaikea kysymys enkä tiedä (mitenpä minä ihminen näitä tietäisin), miten tämä menee, koska Raamatussa ei ole tästä tyhjentävää vastausta. Tässä vain täytyy luottaa Jumalan hyvyyteen ja oikeudenmukaisuuteen.
Lestadiolaiset (kaikki suuntauksetko?) taitavat ajatella, että lapsi on synnitön (vai tekosynnitön?) ja pelastuu siksi. Olenko ymmärtänyt oikein? Tai ainakin niin, että vain tekosynnit kadottavat, ei perisynti? Lapsetkinhan alkavat jo hyvin pienenä muksimaan toisiaan, omimaan lelujaan yms. Eikö tämä kuitenkin ole syntiä? Eli mihin asti menee se lapsuuden " suojaava" raja? Tämä ei ole pahalla esitetty kysymys, vaan että oletteko ajatelleet tätä? Tämä ei ole ihan yksinkertainen asia, tämäkään. Raamatun mukaan kasteella on kuitenkin ihmisen pelastumiselle suuri merkitys.
Ksii, kiva kun tulit kuitenkin juttuun mukaan! Kyllähän nämä asiat ovat niin herkkiä, että näillä saattaa välillä tahtomattaankin loukata toisia. Mutta tuskinpa se tämän keskustelun tarkoitus on, joten eiköhän jutella? Niin, kyllä monet mun kaverit ja tutut ovat aika lailla samoilla linjoilla. Eli en ole mitenkään ainokainen näissä ajatuksissani, " tiukkuuksissani" . Ehkä siksi silloin aikoinaan tuntuikin niin karulta, kun kommentoitiin yleistäen, että kirkkouskovaiset ryyppää. No, mutta siis sivujuonne, eikä sinun kommenttisi.
Mitä ajattelette luterilaisista uskovista, jotka eivät kuulu mihinkään herätysliikkeeseen? Eiväthän kaikki ole syntyneet uskoviin perheisiin.
Mitä tarkoitat tällä? Ajatteletko että kaikki herätysliikkeisiin kuuluvat ovat kuuluneet niihin lapsuudesta saakka?
Eli rock, en tarkoita, että kaikki herätysliikkeisiin kuuluvat olisivat kuuluneet niihin lapsuudesta saakka. Tarkoitan, että se, että ei kuulu herätysliikkeeseen vaan on " kirkkouskovainen" ei välttämättä tarkoita sitä, että ei ole uskossa.
Meikämami kyseli, että oliko avaus kaikille kristityille. Lähinnä ajattelin juuri lestadiolaisia (vl ja el), mutta itseasiassa kyllähän keskusteluun tulee laajempia sävyjä, kun muutkin vastaavat. Mielelläni en kuitenkaan itse liittäisi tähän keskusteluun vapaiden suuntien edustajia, koska kastekysymys saa silloin ihan eri mittakaavan. Ja niitä kastekeskusteluväittelyitä olen ehtinyt nähdä niin tuhottomasti. Tavallaan olisi siis kiva keskustella luterilaisen kirkon eli oman kirkkomme sisällä olevista ajatuseroista. Tämä ei mitenkään pahalla vapaiden suuntien edustajia kohtaan. Heidän kanssaan vain kastekäsitys on niin eri, että keskustelu menee herkästi pelkäksi kastekeskusteluksi.
Kiitokset kaikille, kun olette tulleet mukaan! Jatketaanhan. Siunausta teille!
Eikös Raamatussa ole, että kaikki mikä orjuuttaa ihmistä, olisi syntiä? Ja toinen kohta, mitä ajattelisin, niin juuri se, että eikös siellä sanota myös jossain, että ruumis on Pyhän Hengen temppeli ja sitä ei tule saastuttaa? En vain ole varma, missä asiayhteydessä asiasta puhutaan. Voi kyllä olla jossain kohden, missä puhutaan haureudesta.
Miuku ottikin esiin tuon vaikean asian " missä iässä lapsi " osaa" tehdä syntiä" . Minäkin olen huomannut, että hyvinkin pieni lapsi " osaa" tehdä tietoisesti kiellettyjä asioita, esimerkiksi läpsiä pikkusisarusta. Hän siis tietää ettei saa läpsiä, mutta läpsii silti. Eri asia onkin, onko tämä läpsiminen synti. Mielestäni se on enemmänkin pikkulapsen kykenemättömyyttä hallita negatiivisia tunteitaan kuten mustasukkaisuutta. Aikuinenkin voi tietysti olla kykenemätön käsittelemään esimerkiksi vihan tunteita, mutta aikuiselta voi odottaa tunteiden käsittelytaitoa, kun taas pieneltä lapselta ei. Lapsen kuuluukin vasta opetella sitä taitoa.
Luin joskus tutkimuksesta, jossa tutkittiin, milloin lapsi oppii valehtelemaan. Tulos oli, että melko nuorena. En muista tarkkaan, mutta kuitenkin alle kouluikäisenä.
Mielestäni kuitenkin tärkeämpi asia tässä lapsen pelastumisasiassa on se, että lapsi ei kykene tekemään uskonratkaisuja. Hän ei kykene kyseenalaistamaan vanhempiensa ja ympäristönsä uskoon liittyviä asioita. Ajattelen niin, että lapsi uskoo siihen, mihin vanhemmatkin. Lapsen uskonto riippuu siis siitä, mihin perheeseen hän on syntynyt.
Sama asia koskee kyllä mielestäni myös osaa aikuisistakin, jos aikuinen on aina elänyt hyvin voimaakkaassa uskonnossa ja kulttuurissa ja tiedonsaanti mahdollisuudet tai kyvyt ovat rajalliset.
että lestadiolaiset (tai nyt voin oikeastaan vastata vain esikoislestadiolaisten puolesta, koska vanhoillisten oppia en tunne) EIVÄT ajattele vastasyntyneen olevan synnitön!! Pieni lapsi on perisynnin alla kuten kaikki me ihmiset. Mutta Jeesus sovitti perisynnin, ja Hänen kauttaan lapsi pelastuu. Minä ajattelen, että jos kaste asetettaisiin autuuden ehdoksi, siinä kyseenalaistettaisiin Kristuksen sovintotyön täydellisyys.
Tupakasta vielä. Nuo Raamatun kohdat jotka mainitsit, ovat kyllä ihan hyä peruste tupakoimattomuudelle. Mutta eivät ne kuitenkaan kiellä tupakointia suoraan. Eli kun itse koet nuo asiat synniksi, on hyvä ettet tupakoi, mutta et kuitenkaan voi sitoa toisen uskovan omaatuntoa sanomalla, ettei tämä voi uskoa koska polttaa. Vaikka tätähän et varmaankaan tarkoittanut!
Mulla on kyllä vahvasti se käsitys, että kirkon virallinen oppi kuuluu niin (kuten Miukukin sanoi), että kasteessa lapsi saa pelastuksen lahjan, vedetään pimeyden valtakunnasta valon valtakuntaan, eli ennen kastetta lapsi ei olisi taivaskelpoinen. Se on sitten eri asia kuinka moni tähän uskoo ja miten papit tästä saarnaavat. Yleisesti taidetaan asia " ratkaista" juuri noin, että sanotaan ettei tiedetä varmasti mitä lapselle tapahtuu jos kuolee ennenkuin on ehditty kastaa. Mutta ainakin täytyy olla vahva pelko siitä, että lapsi joutuu kadotukseen jos ei ole kastettu - ei kai muuten olisi niin kamala hätä kastaa hengenvaarassa oleva lapsi jo siellä synnärillä.
Vanhoillislestadiolaiset ajattelevat, että jokainen ihminen syntyy tähän maailmaan valmiiksi lunastettuna. Kaikki ihmiset ovat perisynnin alaisia, mutta se perisynti itsessään ei kadota. Tarvitaan niitä tekosyntejä, joita toki kaikki ihmiset tekevät, mutta siis vastasyntynyt vauva ei todellakaan osaa tehdä syntiä. Hän jos kuka, on taivaskelpoinen. Hänhän on täysin viaton.
Muutenkin olen vähän samaa mieltä kuin Rock, että ei ne lapsen normaalit lelujen omimiset ja muksimiset oikeastaan varsinaisesti syntiä ole - vaikka kyllä me opetetaan lapsia pyytämään toisiltaan anteeksi noita - mutta siis ei tuo lapsen normaali elämän perustaitojen harjoittelu voi häneltä lapsenuskoa viedä.
että nuo lasten muksimiset ja lelujen käsistä viemiset ovat nimeomaan tätä perisyntiä. Mutta minä uskon myös, että lapset ovat lunnostaan lunastettuja, eli he uskovat luonnostaan Kristuksen armoon ja pelastuvat tämän kautta. Perisyntihän nimittäin kyllä on ihan yhtä kadottavaa kuin tekosynnitkin, mutta pointti on se, että Jeesus on sovittanut nuo molemmat - hänen lunastustyönsä oli täydellinen.
No, nämä pohdinnathan nyt eivät ole mitenkään oleellisia kenenkään oman uskon kannalta, mutta on niitä silti ihan hauska pähkäillä :) Ja sinänsä tämä asia kyllä on varsin merkityksellinen, koska siinä tavallaan mitataan, mitä kaikkea Kristuksen sovintotyö pitää sisällään.
ja sain sen käsityksen että tarkoitit samaa kuin minä? Eli perisynti ei meitä kadota siksi, että se on sovitettu. Tekosynnitkään itsessään eivät meitä kadota, mutta ne ajavat ihmistä epäuskoon eli kauemmas Kristuksesta, ja tämä voi kadottaa.
löysin nettiraamattua selaillessani muutaman kohdan, josta ainakin selviää vanhoillisten käsitys asiasta. Vanhassa vuoden 1933/38 Kirkkoraamatussa teksti on näin
Job. 31:15
" Eikö sama, joka äidin kohdussa loi minut, luonut häntäkin, eikö sama meitä äidin sydämen alla valmistanut."
Jes. 44:2
" Näin sanoo Herra, sinun Luojasi, joka on valmistanut sinut hamasta äidin, joka sinua auttaa..."
Ps. 139:13
" Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa"
Kaikki minkä Jumala loi (ja edelleenkin joka hetki luo) on pyhää, niin eihän lapsi voi olla muuta kuin pyhä.Kokonaan Jumalan luoma jo äidin kohdussa.
meikämami:
ja sain sen käsityksen että tarkoitit samaa kuin minä? Eli perisynti ei meitä kadota siksi, että se on sovitettu. Tekosynnitkään itsessään eivät meitä kadota, mutta ne ajavat ihmistä epäuskoon eli kauemmas Kristuksesta, ja tämä voi kadottaa.
Ja mietin vähän tarkemmin tuota lasten muksimisasiaa - ja alkoi tuntua että onhan se tietenkin syntiä jos 5-vuotias lyö tahallaan 2-vuotiasta pikkuveljeään lapiolla päähän, ja siksi opetetaankin pyytämään anteeksi. Mutta lapsella on kuitenkin lapsen usko, joka säilyy sen lapsuuden joka tapauksessa.
Raamatussa on myöskin kohta jossa sanotaan näin. " Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun. "
Mainitsit hätäkasteesta ja halusin mainita pari seikkaa sen historiasta.
Historia kertoo, että hätäkaste on hyvin vanha asia. Tertullianus (160-225) oli ainoa kirkkoisä joka vastusti yleistä lapsikastetta(varhaiskristillisyydessä lapsikaste oli siis yleinen tapa)
Mutta hän hyväksyi rintalasten ja pientenlasten kasteen, jos pelättiin lapsen kuolevan. Hän kannatti siis hätäkastetta. Hengenvaarassa oleva lapsi oli kastettava välittömästi.
Totta lapset olivat kastamattomia, koska kristillinen kaste säädettiin vasta ylösnousemuksen jälkeen.
Jeesus ei kastanut vedellä ei lapsia eikä aikuisia, vaan Pyhällä Hengellä. Hän otti vastaan vauvat ja vaarit. Lapsikaste on uskovien kaste puhtaimmillaan.
Lapsikastetta ei voida hylätä väitämällä, että lapsi ei voi uskoa.
Jeesus opetti opetuslapsilleen, että pienessä lapsessa on se mikä uskossa on pääasia. Ei siis siten, että lapsen on tultava aikuiseksi vaan, että aikuisen on tultava lapseksi. Jeesus asetti lapsen pelastumisen esikuvaksi. ( lasten ja imeväisten suusta sinä olet hankkinut kiitoksesi). Kaste tuli ympärileikkauksen tilalle. Näin pääset osalliseksi armoliittoon. Ihminen ei voi kieltää lapsen pääsyä kasteen armoon. Jos hän niin tekee kieltää/hylkää hän Jeesuksen opetuksen.
Jeesus asetti lähetyskäskyn kastakaa ja opettakaa.
Karthagon piispan johdolla pidettiin kirkolliskokous V.253 Kokouksessa päätettiin yksimielisesti että lapset oli kastettava koska sillä oli apostolinen alkuperä. Lisäksi päätettiin että kaste suoritetaan heti syntymän jälkeen eikä 8-päivän kuluttua syntymästä.
Vasta 1100-luvulla tulivat ensimmäiset lapsikasteen hylkääjät ja vasta 1600-luvulla upotuskasteen vaatijat.
alan kallistua tuohon meikämamin kirjoittamaan asiaan, että lapsen läpsimiset johtuvat perisynnistä. :) Lapsihan toki harjoittelee siinä samalla sosiaalista kanssakäymistä ja tunteiden käsittelyä, mutta lapsi ei kykene toimimaan luonnostaan oikein, koska on perisynnin alainen.
Miten te muut ajattelette tuon lapsenuskon tai kuten meikämami sanoi lapsen luontaisen uskon Kristuksen sovitustyöhön? Minusta tämä lapsenusko on helppo mieltää lapsille, jotka elävät kristityssä perheessä. Mutta entäs muut lapset? Esimerkiksi vaikka Kiinan köyhässä maaseutukylässä asuva 4-vuotias, joka ei ole koskaan kuullutkaan Jeesuksesta. Uskooko hänkin luonnostaan, tiedostamattaan Jeesukseen?
Itse ajattelen pikemminkin niin, että hän on " automaattisesti" armon alla, mutta ei hän " automaattisesti" tiedostamattaan usko Jeesukseen.
Itse ajattelen pikemminkin niin, että hän on " automaattisesti" armon alla, mutta ei hän " automaattisesti" tiedostamattaan usko Jeesukseen.
[/quote]
Tuli mieleen, että oikeastaanhan nämä ovat yksi ja sama asia. Eli jos lapsi on automaattisesti armon alla, hän on Jeesuksen oma. Eihän välttämättä ev.lut. kirkkoon kuuluvatkaan vanhemmat sen kummemmin puhu lapselle uskonasioista, vaikka lapsi onkin kastettu. (jos nimittäin vanhemmat itse eivät ole uskossa). Eli ei lapsi tällaisessakaan tapauksessa välttämättä tiedosta omistavansa lapsenuskoa.
Aika jännä, miten suuria eroavaisuuksia kasteesta on luterilaisen kirkon sisällä.
No höh, enpäs ehtinytkään enempiä. Palailen:)
Toisen vuosisadan jälkipuoliskolle saakka uskon ja kasteen suhde oli seurakuntien opetuksessa ja käytännössä selkeä.: ensin uskoontuleminen ja sitten upotuskaste. Kirkkoisä Iranaeus (n. 130-202) opetti sylilasten pyhittyvän Jeesuksen läsnäolon, ei kasteen kautta. Kirkkoisä Klemens Aleksandrialainen (n. 150-230) opetti uskoontulleen upotuskasteesta: hänen mukaansa kaste pyhittää uskoontulleen. Tertullianuksen mukaan lapset voidaan kastaa vasta, kun he ovat kuulleet Jumalan sanan ja pyytäneet kastetta.
Varhaisten kirkkoisien selkeistä opetuksista huolimatta uskovien seurakunnan ja uskoontulleiden kasteen kannalla olevien vainot alkoivat vuonna 250.
Alunperin siis oli käytössä uskovien kaste. Vasta myöhemmin tuli lapsikaste.
Raamatussa on mielenkiintoinen kohta. Yksi ratkaiseva jae on poistettu. En tiedä miksi:
Apt: 8:36-38
Kertomus filippuksesta ja kandaken hoviherrasta:
36 Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen ja hoviherra sanoi: Katso tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?
jae 37 PUUTTUU: vapaasti suomennattuna englannista siinä lukee näin:
Filippus vastasi: jos sinä uskot koko sydämestäsi, ei mikään. hoviherra vastasi. Minä uskon että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.
38: Ja hän käski pysäyttää vaunut ja he astuivat kumpikin veteen.... ja Filippus kastoi hänet.
Tässäkin esimerkissä oli ratkaisevaa usko. Filippus ei kastanut, ennenkuin oli varmistunut, että hoviherra uskoi. Itse voin sanoa, että minä en uskonut sylivauvana mihinkään. Ei minulla ollut edes lapsen uskoa. Luterilaiset puhuvat armoliitosta. Minusta liiton tekemiseen tarvitaan aina kaksi osapuolta ja minulta ei vauvana kysytty mielipidettä, kun minut kastettiin. Siksi kun tulin myöhemmin uskoon, en pitänyt lapsikastetta " voimassa" . Eiväthän vanhempanikaan uskoneet mihinkään. Tavan vuoksi kastoivat. pietari sanoo Raamatussa: Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen... siis ensin parannus ja sitten kaste.
Mielestäni Raamattu opettaa selvästi, että kaste ei yksinään pelasta. Jos pelastaisi, niin silloinhan kaikki suomalaisetkin olisivat matkalla taivaaseen, vaikka eläisivät elämänsä ihan miten sattuu. Minusta on tuntunut kauhealta monissa hautajaisissa, kun pappi on sanonut, että vainaja saa kuoleman hetkellä turvata kasteen armoon. Eikä pappi todellakaan tiedä, että monet vainajista ovat olleet julkijumalattomia. Valitettavasti silloin ei kasteen armo auta.
mutta en malta olla ihan pikkuisen kommentoimatta.
Olen samaa mieltä, että se menee niin että ensin usko, sitten kaste, eikä kaste yksinään pelasta.
Mutta toisaalta Jeesus asetti uskon esikuvaksi lapsen uskon, joten en ymmärrä miksi lapsi ei olisi kelvollinen kastettavaksi. Ei Jeesus sanonut että täytyy tehdä tietoinen uskonratkaisu ennenkuin on oikeasti uskovainen. Vaan nimenomaan pitäisi uskoa lapsen lailla.
Kirkkohistoria osoittaa vahvasti että alkuseurakunnassa lapset kastettiin. Ne kirkonisät jotka olivat " pohdinnoissaan" tulleet erimielisyyksiin enemmistön kanssa oli vain kourallinen ei edes sitä. Mitä Tertulliukseen tulee ei hän epäillyt eikä kummonut apostolien tapaa kastaa lapsia. Hän opetti että kasteessa saadaan synnit anteeksi ja että lapsi on kastehetkeen saakka perisynnin saastuttama. Ehkäpä hän halusi uusia kasteen.
On täysin ymmärettävää että lapset kastettiin, sillä kastamaton oli pakana ja pakana perheessä olisi ollut häpeä ja suuri pelon ja kauhistuksen aiheuttaja.
Raamatussa ei kielletä lapsikastetta, tai minä en löydä sellaista kohtaa, päinvastoin. Aikuiskaste on selvä asia ettei siitä tarvitse edes väitellä, eikä luterilaisilla ole siihen vastaväitteitä. " Tämä on teille ja teidän lapsillenne"
Upotuskasteesta hiukan. Ihmisiä kastettiin tuolloin olosuhteiden mukaan. Ei ollut hienoja altaita upotusta varten. Kuivissa ja karuissa oloissa saattoi olla vain pieni puro johon ihminen astui kastettavaksi. Veden määrällä ei siis ollut merkitystä ihmiset olisivat jääneet kastamatta jos upotusta noissa olosuhteissa olisi vaadittu.
Kirjoititettä sinua kauhistuttaa luterilaisten pappien puheet hautajaisissa. Oletkohan käsittänyt papin sanoman väärin mitä kasteeseen tulee. Tässä Lutherin tekstiä mitä hän sanoo kasteesta.
" Monet esiintyvät, ikävä kyllä, niin kuin haluaisivat jäädä vanhaan mieleensä ja elää lihan himojen mukaan. He tekevät siten pyhästä kasteesta itselleen ainoastaan peitteen synnin harjoittamiselle, ikään kuin heidät sen tähden olisi kutsuttu armon valtakuntaan, että heillä olisi valta tehdä mitä tahansa. Samalla he kuitenkin voisivat luottaa siihen, että Jumala on armollinen. He puolustautuvat näin: " Minä olen heikko ihminen, mutta Jumala antaa kyllä minulle anteeksi." Ei, rakas veli, en minä ole opettanut sinulle, että kaste antaa sinulle vapauden tehdä syntiä. Ainoastaan Kristuksen veren tähden on sinun syntisi annettu anteeksi. Olet saanut armon, että nyt eläisit uutta elämää ja pidättäytyisit tekemästä syntiä. Kasteen armo ja synnin harjoittaminen eivät sovi yhteen. Kasteesi ei auta sinua, ellet pidä sitä pyhänä ja kunniassa. Sinulla on kyllä kristityn nimi, mutta sinä olet hylännyt Kristuksen eikä sinulla ole kristillisyydestä muuta jäljellä kuin varjo, jolla petät itsesi."
Näin siis uskonpuhdistaja Martti Luther. Samoin opettaa luterilaisuus.
Sitten tuosta vauvana olosta. Sanoit ettet ollut itse päättämässä asiasta. Luterilaisuuden mukaan kaste on Jumalan teko ihmiselle, eikä ihmisen teko Jumalalle. Ei Jeesuskaan voinut valita, kun hänet ympärileikattiin 8-päivän ikäisenä.
Raamattu sanoo kasteesta myöskin näin.
Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti, ja te olette täytetyt hänessä, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää, ja hänessä te myös olette ympärileikatut ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella: ollen haudattuina hänen kanssaan KASTEESSA, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala joka herätti hänet kuolleista.
elisheva:
Toisen vuosisadan jälkipuoliskolle saakka uskon ja kasteen suhde oli seurakuntien opetuksessa ja käytännössä selkeä.: ensin uskoontuleminen ja sitten upotuskaste. Kirkkoisä Iranaeus (n. 130-202) opetti sylilasten pyhittyvän Jeesuksen läsnäolon, ei kasteen kautta. Kirkkoisä Klemens Aleksandrialainen (n. 150-230) opetti uskoontulleen upotuskasteesta: hänen mukaansa kaste pyhittää uskoontulleen. Tertullianuksen mukaan lapset voidaan kastaa vasta, kun he ovat kuulleet Jumalan sanan ja pyytäneet kastetta.Varhaisten kirkkoisien selkeistä opetuksista huolimatta uskovien seurakunnan ja uskoontulleiden kasteen kannalla olevien vainot alkoivat vuonna 250.
Alunperin siis oli käytössä uskovien kaste. Vasta myöhemmin tuli lapsikaste.
Raamatussa on mielenkiintoinen kohta. Yksi ratkaiseva jae on poistettu. En tiedä miksi:
Apt: 8:36-38
Kertomus filippuksesta ja kandaken hoviherrasta:
36 Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen ja hoviherra sanoi: Katso tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?
jae 37 PUUTTUU: vapaasti suomennattuna englannista siinä lukee näin:
Filippus vastasi: jos sinä uskot koko sydämestäsi, ei mikään. hoviherra vastasi. Minä uskon että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.
38: Ja hän käski pysäyttää vaunut ja he astuivat kumpikin veteen.... ja Filippus kastoi hänet.Tässäkin esimerkissä oli ratkaisevaa usko. Filippus ei kastanut, ennenkuin oli varmistunut, että hoviherra uskoi. Itse voin sanoa, että minä en uskonut sylivauvana mihinkään. Ei minulla ollut edes lapsen uskoa. Luterilaiset puhuvat armoliitosta. Minusta liiton tekemiseen tarvitaan aina kaksi osapuolta ja minulta ei vauvana kysytty mielipidettä, kun minut kastettiin. Siksi kun tulin myöhemmin uskoon, en pitänyt lapsikastetta " voimassa" . Eiväthän vanhempanikaan uskoneet mihinkään. Tavan vuoksi kastoivat. pietari sanoo Raamatussa: Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen... siis ensin parannus ja sitten kaste.
Mielestäni Raamattu opettaa selvästi, että kaste ei yksinään pelasta. Jos pelastaisi, niin silloinhan kaikki suomalaisetkin olisivat matkalla taivaaseen, vaikka eläisivät elämänsä ihan miten sattuu. Minusta on tuntunut kauhealta monissa hautajaisissa, kun pappi on sanonut, että vainaja saa kuoleman hetkellä turvata kasteen armoon. Eikä pappi todellakaan tiedä, että monet vainajista ovat olleet julkijumalattomia. Valitettavasti silloin ei kasteen armo auta.
en tosiaan halua väitellä tästä aiheesta, kukin pysyköön siinä, minkä katsoo oikeaksi. Raamatussakin sanotaan, että älkää kiistelkö opin alkeista, mm. kasteesta.
Mutta tosiasia on se, että monissa hautajaisissa papit puhuvat kasteen armoon turvaamisesta. Herää kysymys, että mitä järkeä on kaikkia kastaa, kun kerran vain pieni prosentti esim. suomalaisista haluaa elää uskovaisen elämää? Eikö silloin kaikkía muita ole kastettu turhaan? Eikö olisi parempi, että vain ne, jotka uskovat, saavat kasteen. Minusta on kasteen halventamista se, että kastetaan kaikki. Edelleen olen sitä mieltä, että lapsen usko riittää. Lapsi on sellaisenaan lapsen uskonsa kanssa taivaskelpoinen. Ei tarvita mitään rituaalia lisäksi.
Alkuseurakunnan jäsenet olivat kaikki uskovaisia. Ei sinne liitetty ketään ei-uskovaista, vaan ainostaan kastetut uskovaiset, jotak olivat halunneet mennä kasteen hautaan. Ts. vertauskuvallisesti olivat haudanneet vanhan elämänsä kasteen hautaan ja elivät nyt Kristukselle. Ja Paavali kehotti jopa erottamaan " pahan" seurakunnan keskuudesta. Eli jos joku eli tietoisesti synnissä, hänet tuli erottaa. Luterilaisessa kirkossa tämä on ongelma. Ketään ei tuomita, vaan kaikki otetaan sisään lapsikasteen kautta.
Tanssi minusta sinänsä ei ole syntiä ollenkaan, vaan kuten Majel sanoi, sehän on hyvää liikuntaa. Jos tanssin itsessään mieltäisi synniksi, niin sitten voisi pitää syntinä myös aerobickiä ja steppiä. Mutta ehkä siksi uskovaiset usein mieltävät tanssimisen synniksi, koska sen harrastamiseen liittyy usein synnillisyyttä. Kun käydään tansseissa ja tanssitaan vieraiden miesten/naisten kanssa etsien yöseuraa ja siinä sivussa siemaillaan alkoholia... Eli siis tanssipaikalle meneminen voi johdattaa syntiin.
Tupakasta ajattelen vähän samoin kuin ksii viestissään. Se on minusta omantunnon asia, eikä sitä ole Raamattu suoraan synniksi sanonut. Mutta suositeltavaa se ei ole missään tapauksessa, eikä terveellistä.