Isäpuoleus, voiko onnistua?
Poikani on 11v ja näkee omaa isäänsä joka toinen viikonloppu. Nyt tapasin miehen kenen kanssa voisin kuvitella muuttavani yhteen ja ehkä jopa saada lisää lapsia. Se, mikä mietityttää on tuo suhde uuden mieheni ja poikani välillä.
Miten ne yleensä menevät, miten isäpuoli tulee toimeen lapsen kanssa ja muodostaa tähän suhteen?
Kommentit (61)
jos miehellä ei ole ennestään lapsia niin siinä on opettelemista kun ollaan todellisessa arjessa
Anna aikaa ja mahdollisuuksia. Lapset suhtautuu eri tavoin, osa suhtautuu positiivisemmin ja sopeutuu tilanteeseen nopeammin, osa päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Meille muutti äidin uusi miesystävä kun olin juuri tuon ikäinen. Silloin ketutti ja suuresti. Pari vuotta ärsytti, sitten asia muuttui enemmän neutraalimpaan suuntaan. Aikuisiällä olen alkanut arvostaa häntä enemmän ja on mulle nykyään kuin isä. Ja lapsilleni hän on ihan vaan pappa, eikä mikään mummin miesystävä. Mutta aikaa tuo otti ainakin omalla kohdallani.
Pari vuotta?? Huh, kuulostaa aika pitkältä ajalta. Osaatko sanoa, miksi kesti niin kauan?
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille muutti äidin uusi miesystävä kun olin juuri tuon ikäinen. Silloin ketutti ja suuresti. Pari vuotta ärsytti, sitten asia muuttui enemmän neutraalimpaan suuntaan. Aikuisiällä olen alkanut arvostaa häntä enemmän ja on mulle nykyään kuin isä. Ja lapsilleni hän on ihan vaan pappa, eikä mikään mummin miesystävä. Mutta aikaa tuo otti ainakin omalla kohdallani.
Pari vuotta?? Huh, kuulostaa aika pitkältä ajalta. Osaatko sanoa, miksi kesti niin kauan?
Eri
Tutkimusten mukaan uusperheen muotoutuminen kestää 5-7 vuotta.
eri
Nyt vasta tapasit miehen ja nyt jo mietit lapsen elämän mullistamista?!
Askel kerrallaan. Vuoden kuluttua tunnette toisenne ja esittelet miehen lapselle. Parin vuoden kuluttua yhteen muutto, kun mies on tutustunut lapseen.
Vierailija kirjoitti:
Anna aikaa ja mahdollisuuksia. Lapset suhtautuu eri tavoin, osa suhtautuu positiivisemmin ja sopeutuu tilanteeseen nopeammin, osa päinvastoin.
isäpuoli on se suurempi kysymysmerkki kuinka luotettava todellisuudessa on
Isä tapasi nykyisen vaimonsa kun olin 5v. Ehkä sen ikäinen sopeutuu ja tottuu nopeammin muutenkin. Toisaalta myös tuolloin 12-13v isosiskoni on ollut aina hyvissä väleissä äitipuolen kanssa.
Katso rauhassa miten miehen ja lapsen välinen suhde lähtee muodostumaan. Ei ole mitään yhtä oikeaa tapaa tai kaavaa.
Meillä onnistui, mutta teimmekin asiat eri tavalla, mitä av yleensä neuvoo. Ja miehellä oli omiakin lapsia, jotka tosin eivät koskaan ole asuneet meillä.
Minun teesini onnistuneelle uusperheelle on seuraava:
- yhteenmuutosta pitää tulla jokaiselle lisäarvoa. Lapsi pitää lahjoa esim tietokoneella tai pelikoneella.
- saavutettuja etuja ei saa poistaa. Esim. Minulla oli aina tapana jutella poikani kanssa illan viimeinen tunti. Jatkoin sitä edelleen. Meillä myös mies teki pitkää päivää, ja vietin iltapäivät paljon lasteni kanssa kuten ennenkin. Illat sitten miehen kanssa ja lapsi innoissaan uudesta koneesta.
- jokaisella pitää olla oma huone ja oma rauha.
- biologinen vanhempi kantaa vastuun omasta lapsestaan. Vastuulla tarkoitan kasvatus-, viihdytys- jahoitovastuuta. Puolisoa pyydetään auttamaan vain pakon edessä, ellei puoliso itse tarjoudu.
- käskyt kierrätetään biologisen vanhemman kautta mahdollisimman pitkään.
näillä ohjeilla meillä ei ollut ongelmia, vaikka toinen lapseni aiheutti aikamoisia vaikeuksia. Tai, ehkä kunnia pitää antaa miehelle itselleen. Hän ei ole nipottaja.
Jos isäpuolella ei ole kasvatusvastuuta eikä -oikeutta, niin herkästi perhe-elämä ajautuu kriisiin, kun lapset pääsevät pomottamaan ja usein myös kiusaamaan saman katon alla asuvaa aikuista.
Vierailija kirjoitti:
Jos isäpuolella ei ole kasvatusvastuuta eikä -oikeutta, niin herkästi perhe-elämä ajautuu kriisiin, kun lapset pääsevät pomottamaan ja usein myös kiusaamaan saman katon alla asuvaa aikuista.
Miksi ihmeessä pitäisi asua saman katon alla? Kukaan fiksu ei rakenna uusperhettä saman katon alle enää tällä uusfeminismin aikakaudella. Se on sille isäpuolelle todella paska diili, koska tulee aina olemaan nokkimisjärjestyksessä viimeinen, mutta maksajaksi tulee kelpaamaan aina.
Vierailija kirjoitti:
Jos isäpuolella ei ole kasvatusvastuuta eikä -oikeutta, niin herkästi perhe-elämä ajautuu kriisiin, kun lapset pääsevät pomottamaan ja usein myös kiusaamaan saman katon alla asuvaa aikuista.
Ei meillä niin tapahtunut. Lapset eivät koskaan ole pomottaneet tai kiusanneet miestäni. Itse asiassa en edes ymmärrä, miten he olisivat edes voineet pomottaa? Metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan.
ja tarkennan: miehelläni on oikein paljon sanomista lasten kasvattamiseen, mutta käskyt kiersivät minun kauttani. Jotta minä olen se pahis, ei hän.
10
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos isäpuolella ei ole kasvatusvastuuta eikä -oikeutta, niin herkästi perhe-elämä ajautuu kriisiin, kun lapset pääsevät pomottamaan ja usein myös kiusaamaan saman katon alla asuvaa aikuista.
Miksi ihmeessä pitäisi asua saman katon alla? Kukaan fiksu ei rakenna uusperhettä saman katon alle enää tällä uusfeminismin aikakaudella. Se on sille isäpuolelle todella paska diili, koska tulee aina olemaan nokkimisjärjestyksessä viimeinen, mutta maksajaksi tulee kelpaamaan aina.
höh ja pöh.
uusperhe ei toimi, ellei parisuhdetta priorisoida tärkeimmäksi. Lapsista toki pidetään huolta, mutta lapset eivät uusperheessä ole se yhteen sitova voima. Parisuhde on.
eiköhän meistä jokainen Suomessa tienaa omat rahansa.
10
Varmasti riippuu miehen persoonasta ja henkisestä kypsyydestä.
Oma poikani alkoi seurustella aikanaa naisen kanssa jolla oli 7 kk ikäinen lapsi, ja yhdessä ovat edelleen. Yhdessä ovat olleet 14 vuotta. Tyttö on kuin oma lapsi pojalleni, muita lapsia heillä ei ole.
Tavatessaan he olivat 23 (lapsen äiti) ja 28 (minun poikani). Avioituivat 7 vuotta ensitapaamisen jälkeen.
Joskus sujuu hyvin ja joskus huonosti. Riippuu tosi paljon lapsesta, siitä miehestä, äidin ja lapsen suhteesta jne. miten hyvin tai huonosti se lähtee sujumaan. Kaksi tapausta tiedän jossa on ollut suunnilleen tuon ikäiset lapset kun isäpuoli tuli kuvioihin ja niissä molemmissa meni hyvin. Toisessa tilanteessa lapset suorastaan kiintyi mieheen tosi nopeasti ja sanoi että tämä on enemmän isä kuin oikea isä ikinä (no, se oikea isä ei ole lasten elämässä paljon ollutkaan), toisessa isäpuoli pysyi vähän etäisempänä, ennemmin kaverina tms. joka ei niinkään osallistu kasvatukseen. Tässä jälkimmäisessä tapauksessa lapset oli paljon myös oman isänsä kanssa, sekin lienee vaikuttaa asiaan.
Kyse on aika pitkälle henkilöistä itsestään. Tutustuminen puolin ja toisin. Keskustelut asioista. Jokaisen huomioiminen ja hienotunteisuus. Järkevä kaikkia tyydyttävä tapa elää ja olla. Näkisin että ihmissuhteissa ylipäätään tärkeää on rauhallinen tutustuminen. Lapsen/lapsien ollessa kuvioissa vielä tärkeämpää. Mikäli tarkoitus olisi yrittää saada jälkikasvua uuden kumppanin kanssa, olisi ainakin itselle tärkeää että ns perusta on kunnossa. Että uuteen tilanteeseen päästään pikkuhiljaa asia kerrallaan etenemään.
Unohda! Muutama vuosi, niin poikasi täyttää 18 ja muuttaa pois kotoa. Odota sinne asti ja anna pojallesi se! Älä pilaa hänen elämäänsä!
Vierailija kirjoitti:
Varmasti riippuu miehen persoonasta ja henkisestä kypsyydestä.
Oma poikani alkoi seurustella aikanaa naisen kanssa jolla oli 7 kk ikäinen lapsi, ja yhdessä ovat edelleen. Yhdessä ovat olleet 14 vuotta. Tyttö on kuin oma lapsi pojalleni, muita lapsia heillä ei ole.
Tavatessaan he olivat 23 (lapsen äiti) ja 28 (minun poikani). Avioituivat 7 vuotta ensitapaamisen jälkeen.
7kk on ihan eri asia kuin 11 vuotias! Prioriteetti yksi on ajatella poikaa.
Ei voi onnistua. Älä missään tapauksessa ainakaan tee uusia lapsia miehen kanssa. Silloin viimeistään pojallesi kirkastuu, että on aina toisen luokan kansalainen teidän perheessänne.
Meille muutti äidin uusi miesystävä kun olin juuri tuon ikäinen. Silloin ketutti ja suuresti. Pari vuotta ärsytti, sitten asia muuttui enemmän neutraalimpaan suuntaan. Aikuisiällä olen alkanut arvostaa häntä enemmän ja on mulle nykyään kuin isä. Ja lapsilleni hän on ihan vaan pappa, eikä mikään mummin miesystävä. Mutta aikaa tuo otti ainakin omalla kohdallani.