Ruuturiippuvuus- suomalaisen yhteiskunnan suurin ongelma ja tuho
Tunnen paljon tällaisia henkilöitä, joilla koko valveilla olo aika tai vähintäänkin vapaa aika menee tietokoneella, pleikkrilla tai älypuhelimella. Se on todella kokonaisvaltainen riippuvuus. He ovat masentuneempia, eristäytyneempiä, työstä syrjäytyneitä, ei ole lapsia tai perhettä, eivätkä tapaa kavereita. Myös terveys on heillä heikompi, johtuuko sitten liiasta istumisesta? Mutta pitäisin tätä ruuturiippuvuutta hiljaisena pandemiana ja yhteiskuntamme suurimpana ongelmana. Älylaitteiden on todettu heikentävän sekä empatiakykyä että sosiaalisia ja kognitiivisia taitoja, lisäävän masennusta ja ahdistusta sekä merkityksemättömyyden tunnetta. Elämä jää elämättä.
Kommentit (2)
Mitä muuta muka voisi tehdä kuin tuijottaa ruutuja? Seinän tuijottaminen on aika nopeasti tylsää. Vaikea sitä hereillä olo aikaa on täyttää muulla kuin ruutujen tuijottamisella. Varsinkin kun talvi kestää puoli vuotta ja aina on miljoona astetta pakkasta. Ehkä vähiten kiinnostaa kaikki.
Näin on, tunnistan tekstistä itseni. Sitä en tiedä mitä asialle voi tehdä kun itsekuri ei riitä muuhun.