Miksi avioerojen vaikutuksista lapsiin ei voisi keskustella tiedepohjaisesti yleisellä tasolla?
Kysymys otsikossa.
Olen täällä ja muulla havainnut että tieteellisiin tutkimuksiin perustuvaa keskustelua halutaan syystä tai toisesta vältellä? Miksi näin?
Kommentit (304)
Veikkaan, että kyse on eronneiden huonosta omatunnosta. Omien lastenikin isä (minusta eroa hakenut) haluaa ummistaa silmänsä eron vaikutuksista lapsiin.
Eroamaan kannustaminen on nyt ajan henki, siksi näitä ei haluta tuoda esille.
Siksi, koska se ei ole vain avioero, mikä lapsiin vaikuttaa. Siellä avioeron takana kun usein on kaikenmoista päihteiden käyttöä, mielenterveys ongelmaa, väkivaltaa ja riitoja. Ero voi olla se helpotuskin, mutta jäljet jää. Vaikka vanhemmat eroaa niin silti se toinen vanhempi ongelmineen on lapsen elämässä.
ei täällä kellään ole kompetenssia keskustella tietopohjaisesti, eikä tätä palstaa ole edes siihen tarkoitettu. tämä on jankkaus- ja paskoituspalsta. ihan rakkaudella sanon, olenhan täällä itsekin.
Sarjaeroajille ja sarjanaijille tulee paha ja syyllinen mieli sekä huono omatunto. Eihän se passaa että vanhemman mieli on pahoitettu, lapsen elämän saa pilata toki. Seuraavaksi hoetaan valheellista mantraa: kun vanhempi on onnellinen, on lapsikin onnellinen.
Olen ihmetellyt samaa.
Olen erolapsi, eikä missään nimessä lapsuudentraumojeni syy ole vanhempien ero itsessään, vaan se kuinka huonosti he sen hoitivat. Me lapset jäätiin pahasti ristituleen ja kahden aikuisen katkeruuksien välikappaleiksi. Epäonneksemme näytämme ulkoisesti perineen vahvasti molempien vanhempien piirteitä, joten äiti näki meissä aina isän ja isä äidin. Yksi kolmesta lapsesta päätyi koviin huumeisiin ja narkkasi itsensä hengiltä, toinen on pahasti alkoholisoitunut. Minä olen meistä se joka juoksi vuosien terapiat läpi ja elää näennäisesti normaalia elämää, mutta olen silti sisältä haavoilla.
On täysin ok erota huonosta suhteesta, mutta lapsia ei ikinä saisi välineellistää aseiksi toista vastaan. Oli toinen vanhempi mielestäsi kuinka paska tahansa, pliis älä avaudu siitä lapselle. Älä kerro lapselle, miten kadut sitä että tuollaisen ihmisen kanssa pitikin mennä lisääntymään. Älä kerro lapselle vuorosanoja mitä toivot hänen sanovan siinä tai tässä tilanteessa. Älä pakota lasta valitsemaan "puolta". ÄLÄKÄ ikinä lapseen harmistuessasi julista isoon ääneen kuinka "sä oot just niinkuin isäsi/äitisi, sekin teki sitä-tätä-tuota."
Vierailija kirjoitti:
Siksi, koska se ei ole vain avioero, mikä lapsiin vaikuttaa. Siellä avioeron takana kun usein on kaikenmoista päihteiden käyttöä, mielenterveys ongelmaa, väkivaltaa ja riitoja. Ero voi olla se helpotuskin, mutta jäljet jää. Vaikka vanhemmat eroaa niin silti se toinen vanhempi ongelmineen on lapsen elämässä.
Höpö höpö.
N. 40-50% liitoista päättyy eroon, eikä kaikissa näissä todellakaan ole taustalla päihteitä, mielenterveyden ongelmia, väkivaltaa eikä välttämättä edes riitoja. Ihmiset eroavat nykyään yhä "siistimmin" ja yhä tavanomaisemmista lähtökohdista, kun "rakkaus vain loppuu" tai "kasvettiin erilleen".
Ero, ilman yhtään mitään taustatekijöitä, riittää olemaan lapselle valtava kriisi. Ja vaikka taustalla olisikin ongelmia, lapsi ei näe asiaa niin. Lapselle oma vanhempi on aina juuri täydellinen ja rakas, vaikka vanhemman kohtelussa jäisikin toivomisen varaa. Erossa lapselle jää aina vähintäänkin hylkäämisen traumaa, kun toinen vanhempi ei olekaan enää siinä.
Mutta näistä asioista ei tosiaan voi keskustella, kun liian moni kokee tämän niin henkilökohtaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi, koska se ei ole vain avioero, mikä lapsiin vaikuttaa. Siellä avioeron takana kun usein on kaikenmoista päihteiden käyttöä, mielenterveys ongelmaa, väkivaltaa ja riitoja. Ero voi olla se helpotuskin, mutta jäljet jää. Vaikka vanhemmat eroaa niin silti se toinen vanhempi ongelmineen on lapsen elämässä.
Höpö höpö.
N. 40-50% liitoista päättyy eroon, eikä kaikissa näissä todellakaan ole taustalla päihteitä, mielenterveyden ongelmia, väkivaltaa eikä välttämättä edes riitoja. Ihmiset eroavat nykyään yhä "siistimmin" ja yhä tavanomaisemmista lähtökohdista, kun "rakkaus vain loppuu" tai "kasvettiin erilleen".
Ero, ilman yhtään mitään taustatekijöitä, riittää olemaan lapselle valtava kriisi. Ja vaikka taustalla olisikin ongelmia, lapsi ei näe asiaa niin. Lapselle oma vanhempi on aina juuri täydellinen ja rakas, vaikka vanhemman kohtelussa
Meillä on juuri tälläinen tilanne, taustalla ei todellakaan ole päihteitä, väkivaltaa riitoja, vaan rakkautta ja ystävyyttä. Mutta kun suhteen alkukipinä uupuu, niin mies oli altis pettämistä harrastavan naisen kuiskuttelulle. Ei mitään väliä, vaikka lapset tarvitsisivat isänsä läsnäoloa joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi, koska se ei ole vain avioero, mikä lapsiin vaikuttaa. Siellä avioeron takana kun usein on kaikenmoista päihteiden käyttöä, mielenterveys ongelmaa, väkivaltaa ja riitoja. Ero voi olla se helpotuskin, mutta jäljet jää. Vaikka vanhemmat eroaa niin silti se toinen vanhempi ongelmineen on lapsen elämässä.
Höpö höpö.
N. 40-50% liitoista päättyy eroon, eikä kaikissa näissä todellakaan ole taustalla päihteitä, mielenterveyden ongelmia, väkivaltaa eikä välttämättä edes riitoja. Ihmiset eroavat nykyään yhä "siistimmin" ja yhä tavanomaisemmista lähtökohdista, kun "rakkaus vain loppuu" tai "kasvettiin erilleen".
Ero, ilman yhtään mitään taustatekijöitä, riittää olemaan lapselle valtava kriisi. Ja vaikka taustalla olisikin ongelmia, lapsi ei näe asiaa niin. Lapselle oma vanhempi on aina juuri
Tieteellisten tutkimusten mukaan juuri jommankumman vanhemman pettämisellä tai salasuhteellaan aiheuttama ero johtaa lasten henkisiin ongelmiin kaikista eniten. Tämä siis yleisellä tasolla mitkä tutkimukset kiistatta osoittavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi, koska se ei ole vain avioero, mikä lapsiin vaikuttaa. Siellä avioeron takana kun usein on kaikenmoista päihteiden käyttöä, mielenterveys ongelmaa, väkivaltaa ja riitoja. Ero voi olla se helpotuskin, mutta jäljet jää. Vaikka vanhemmat eroaa niin silti se toinen vanhempi ongelmineen on lapsen elämässä.
Höpö höpö.
N. 40-50% liitoista päättyy eroon, eikä kaikissa näissä todellakaan ole taustalla päihteitä, mielenterveyden ongelmia, väkivaltaa eikä välttämättä edes riitoja. Ihmiset eroavat nykyään yhä "siistimmin" ja yhä tavanomaisemmista lähtökohdista, kun "rakkaus vain loppuu" tai "kasvettiin erilleen".
Ero, ilman yhtään mitään taustatekijöitä, riittää olemaan lapselle valtava kriisi. Ja vaikka taustalla olisikin ongelmia, lapsi ei näe asiaa niin. Lapselle oma vanhempi on aina juuri täydellinen ja rakas, vaikka vanhemman kohtelussa
Oletko miettinyt, että tuota "kasvettiin erilleen" -selitystä saatetaan käyttää silloin kun ei haluta ex-liittonsa likapyykkiä julkiseksi?
Kaikille ei ole luontevaa kertoa jokaiselle kysyjälle, että juu miehellä oli salasuhde ja halusi siksi erota.
Luonnollisesti lapselle myös tulen kertomaan tuota "kasvettiin erilleen" -selitystä jos joskus kysyy miksi erottiin isän kanssa.
Kaikki tieteellinen näyttö ihmissuhteista on kuitenkin aina alisteista yksilön elämälle. Et pysty mistään tieteellisestä julkaisusta näkemään jonkun tietyn perheen tai lapsen parasta, näet asioita vain yleisellä tasolla. Siksi kaikenlainen arvostelu ihmisten henkilökohtaisista ratkaisuista, varsinkin yhden elämän suurimman kriisin suhteen, on aika turhaa.
Viikko - viikko -asuminen on lapselle se huonoin vaihtoehto. Näkee, miten nämä lapset ovat ma ja pe joko täysin pitelemättömiä riehujia tai sitten vaisuja ja allapäin. Ei lapsella voi olla kahta kotia. Toinen koti on aina lapselle se varsinainen koti, eikä aikuinen voi hänen puolestaan toisin päättää.
T. Lasten kanssa työskentelevä
Vierailija kirjoitti:
Viikko - viikko -asuminen on lapselle se huonoin vaihtoehto. Näkee, miten nämä lapset ovat ma ja pe joko täysin pitelemättömiä riehujia tai sitten vaisuja ja allapäin. Ei lapsella voi olla kahta kotia. Toinen koti on aina lapselle se varsinainen koti, eikä aikuinen voi hänen puolestaan toisin päättää.
T. Lasten kanssa työskentelevä
Ruotsissa tuo on yleisin tapa miten lasten asuminen eron jälkeen hoidetaan, joten löytyy varmasti näyttöä puolestakin.
No mitäpä ap lottoat, miksi eroajat eivät halua käsiteltävän sitä, mitä se oma mukavuusero (= esim. joka toinen viikko lapsivapaata) todellisuudessa aiheuttaa lapsille. Aina ei tarvitse vetää niitä päihde- yms. syistä johtuneita eroja näihin keskusteluihin, kun kyse ei ole niistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viikko - viikko -asuminen on lapselle se huonoin vaihtoehto. Näkee, miten nämä lapset ovat ma ja pe joko täysin pitelemättömiä riehujia tai sitten vaisuja ja allapäin. Ei lapsella voi olla kahta kotia. Toinen koti on aina lapselle se varsinainen koti, eikä aikuinen voi hänen puolestaan toisin päättää.
T. Lasten kanssa työskentelevä
Ruotsissa tuo on yleisin tapa miten lasten asuminen eron jälkeen hoidetaan, joten löytyy varmasti näyttöä puolestakin.
No Ruotsissa ei mökötetä ja eronneet pysyvät kavereina keskenään. Ei ole alkoholismia tai rahahuolia, kuten joillain eronneilla on.
t. Lasten kanssa työskentelevä
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tieteellinen näyttö ihmissuhteista on kuitenkin aina alisteista yksilön elämälle. Et pysty mistään tieteellisestä julkaisusta näkemään jonkun tietyn perheen tai lapsen parasta, näet asioita vain yleisellä tasolla. Siksi kaikenlainen arvostelu ihmisten henkilökohtaisista ratkaisuista, varsinkin yhden elämän suurimman kriisin suhteen, on aika turhaa.
Hyvinvoinnista voidaan tehdä tieteellistä tutkimusta.
Vierailija kirjoitti:
No mitäpä ap lottoat, miksi eroajat eivät halua käsiteltävän sitä, mitä se oma mukavuusero (= esim. joka toinen viikko lapsivapaata) todellisuudessa aiheuttaa lapsille. Aina ei tarvitse vetää niitä päihde- yms. syistä johtuneita eroja näihin keskusteluihin, kun kyse ei ole niistä.
Kukaan ei eroa tuon takia. On melko ärsyttävää kun on kokenut eron ja se on oikeasti useamman vuoden kestävä henkilökohtainen kriisi, jossa hajoaa koko identiteetti, kuunnella aina näitä horinoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tieteellinen näyttö ihmissuhteista on kuitenkin aina alisteista yksilön elämälle. Et pysty mistään tieteellisestä julkaisusta näkemään jonkun tietyn perheen tai lapsen parasta, näet asioita vain yleisellä tasolla. Siksi kaikenlainen arvostelu ihmisten henkilökohtaisista ratkaisuista, varsinkin yhden elämän suurimman kriisin suhteen, on aika turhaa.
Hyvinvoinnista voidaan tehdä tieteellistä tutkimusta.
Mutta se ei ole suoraan sovellettavissa yksilötasolle.
Ei mulla ainakaan vaikuttanu vanhempien ero kun vaan positiivisesti. Juoppo lensi ulos.