Lue keskustelun säännöt.
Kukaan inhonnut raskausaikaa?
26.11.2010 |
Onko kukaan inhonnut koko raskausaikaansa, vaikka saanutkin siitä palkkioksi ihanan ja rakkaan lapsen?
Itse odotan esikoistani ja raskausaika on ollut aivan ahterista. Kokoajan ollut jotakin kremppaa yms. minkä takia ajattelen, ettei mun terveys enää kohta kestä.Vielä olis 2 lusittavana ennen laskettua. Henkinen terveys on mennyt jo ja fyysinen alentunut. Lasta en syytä, koska itse olen hänet halunnut ja edelleen haluan, mutta VIHAAN raskausaikaa. Enkä halua enää koskaan tätä uudestaan, olen valmis vain yhden lapsen äidiksi.
Jos joku tunnistaa itsensä, niin kertoisitteko, miten jaksoitte raskausajan loppuun ja menikö katkeruus pian ohi? Toivoisin kovin, että menisi ja voisin keskittyä täysillä vauvaani.
Kommentit (15)
oli keski/loppu ajasta sama fiilis.. sillä kuitenkin jaksoin kun kävimme isännän kanssa paljon tansseissa/discoissa.. jos olisin maannut vain kotona olisin tullut hulluksi!! pitäkää vaikka tyttöjen kesken joku sauna/hemmotteluilta! :) kyllä se siitä pian ohi on! jaksamisia!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on takana kaksi raskausmyrkytystä ja oon ollut loppuraskaudessa aina henkisesti ihan puhki. Silti olen ollut raskaana kolme kertaa ja mulla on kolme lasta. Rakastan lapsia, joten olen ollut valmis kestämään nuo raskaudet.
Mä en ole ainakaan raskausajan kamaluutta paljon miettinyt vauvojen syntymän jälkeen ja näköjään ne vaivat on unohtuneet aika nopeasti, kun kerran olen kolme lasta hankkinut. :)
Oon ollut kaikki raskaudet viimeiset kuukaudet vuodelkevossa raskausmyrkytyksen vuoksi, mikä on ollut ihan helvettiä, mutta kyllähän sen kestää kun ei vaihtoehtoa ole.
Neljättä raskautta en kuitenkaan enää halua.
Tsemppiä!
Just tänään viimeks kaupassa tuli NIIN HUONO OLO, että yhtäkkiä meni näkö silmistä ja kuulo meni, askeleita en edes uskaltanut ottaa kun tunsin että romahdan muuten alas. Siinä sitten henkilökunta soitti ambulanssin ja sokeriarvot oli alhaset niin sen takia vissiin kävi näin.Tosissaan makasin ison prisman lattialla jalat ylhäällä, 20minsaa kun ambulanssia odoteltiin, oliko vähän noloa, mutta pakko se oli hätäkeskusta totella. Ja muutenkin ihan perseestä kun supistellu koko raskausaika, nyt viikkoja 24. Ja ties mitä vielä edessä. Esikoisen kohdalla ei tälläistä ollut se oli ihan OK odotusaika, mutta saa kyllä monen moneksi vuodeksi riittää lapset mun kohdalla IHAN vain tän odotusajan takia.
ne eka kolme kuukautta kun vessanpönttöä sain halata aamusta iltaan. Sen jälkeen olen tykännyt olla raskaana, mulla kun aina ollut sellainen suloinen just soppeli vauvamaha joka ei ole pahemmin tielläkään eikä muitakaan vaivoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
raskausaika oli yhtä kärsimystä. Enwin oksensin viikolta 6 viikolle 22. Joka päivä oksensin sen 2-5 kertaa, paino romahti, ja kunto men siinä samalla, samoin hampaiden terveys. No, sitten oli ekassa raskaudessa ehä jopa 2-4 seesteistä viikkoa, ja sitten selkä hajos, eli liitoskivut oli jotain toella kamalaa. Tokassa raskaudessa taas selkä oli ok, mutta supistuksia tuli aika lailla. Ekassa samoin supisteli.
Vaikka koko raskausajan olin haamu ja zombie, en nukkunut kunnolla, 500m kävely koiran kanssa oli hirveää jne... niin tein sen kaksi kertaa. Ja toipuminen on kai ollut hyvää, sillä pikku kakkonen on 6 kk, ja ajattelin jo, että pitäs kai tehdä siskon tulevalle vauvalle kaveri. Piti tosissaan välttää seksiä, ettei olis tullut thetyä tyhmyyksiä. Onneksi taas on pari turvallista viikkoa (joo, ehkäistään, mutta mies on helppo nakki...)
E enää ikinä raskaaksi. Lapset on kyllä ihania kullannuppuja.
ainoa!
tän viimesemmän kanssa en ihme kyllä voinut kertaakaan pahoin,mutta kolmen muun kanssa oksentelin koko ajan alusta loppuun plus muita ikäviä vaivoja.ja kaikkia lapsiani rakastan valtavasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
unohdin vielä pyörtyilyt. Joo, raskausaika oli kamala. Hyvä kehottaa raskaanaolevia huolehtimaan kunnostaan, kun ei voi käydä kävelylläkään oksentamatta. Tai pestä hampaita tai edes katsoa telkkaria, kun liikkuva kuva saa oksentamaan, samoin tietokone. Eli raskaaksi kannattaa tulla vain jos on vakinainen työsuhde, josta voi jäädä sairaslomalle viikolla 6, ja palata töihin kun vauva on 3v.
Numero 8 ja ekan raskauden lopuksi irtisanoin itseni vakipaikasta, un oli väärä maa ja kieli (valuutta oli oikea). Nyt työtön luuserikotiäiti, miehen elätti, eikä enää ikinä raskaaksi...
ainoa! tän viimesemmän kanssa en ihme kyllä voinut kertaakaan pahoin,mutta kolmen muun kanssa oksentelin koko ajan alusta loppuun plus muita ikäviä vaivoja.ja kaikkia lapsiani rakastan valtavasti!
ja tän neljännen kanssa oli raskausdiabetes,ja jouduin pistämään itseäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
VArsinkin alku ollut ikävää. Vauvan kanssa on ollut sitten ihan hyvä olla. Nyt kun odotan neljättä ja samoin 2kk jäljellä, alkaa tuskastuttaa, inhottavaa ulkoilla lumessa isompien kanssa ym. Toisaalta ei mitenkään runsaasti ole ikäviä asioita. En vaan mitenkään erityisesti nauti tästä ajasta, mulle tää onkin nyt viimeinen. En ole kyllä katkera ollut ja rakkaus vauvaan on aina tullut ja niin synnytys kuin raskausaika on silloin taaksejäänyttä.
Eli vaikka odottavan aika on pitkä, se loppuu aikanaan.
Se oli mentaliteettini. Molemmat lapseni syntyivät marraskuussa. Rakastan joulua. Ajttelin, että jouluna se on jo ohi. Odotin kaksi kertaa joulua siis erityisen paljon ( :
Ensimmäisen lapsen kohdalla etenkin koin raskauden piiiitkäksi ja raskaaksi. Mummoäitiraskaudessa sitten aika kului nopeampaa ( :
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitokset kaikille tähän mennessä vastanneille :) Ihanaa huomata, etten ole tunteineni ja kokemuksineni ainoa, tai jotenkin viallinen. Olen ympäristön taholta saanut kokea, että mua katsotaan kieroon ja olen jotenkin paha ihminen, kun en nauti raskausajasta. Ja osa ihmisistä tuntuu ajattelevan, etten sitten voi rakastaa lastanikaan, kun en nauti lapsen odotuksesta. Olenkin lakannut kertomasta juuri kellekään huonosta olostani, kun en nyt kestä syyllistämistä. Mulla on onneksi mahtava ja tukeva puoliso, jonka kanssa on keskusteltu avoimesti ja päätetty, että tarvittaessa tämä lapsi on yhteisellä päätöksellä meidän ainoa. En uskaltaisi myöskään uudelleen raskaaksi, sillä aikuinen voi mun huonon olon kestää jotenkuten, mutta tätä nyt tulevaa lasta en halua altistaa moiselle, että joutuu katsomaan kun äiti on 9kk zombie ja takapuoleen ammuttu karhu.
t.ap
Toka oli OK, kolmas perseestä. Olen vasta rv 9 ja voi vee että ottaa aivoon venata vielä 30 viikkoa :X ja sitten vielä menee muutama kuukausi ennenkuin vauvalla on joku rytmi.
Ja sitä odotan jo nyt. Eli sellainen vuosi kun vierähtäisi ja vähän äkkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maanantaina synnytin toisen lapseni, ja synnytys on rankkaa mutta sen voisin tehdä uudestaan vaikka heti. Raskaaksi en taas tahdo ainakaan pitkään aikaan.
oli helppoa, jännittävää aikaa. Kaikki oli uutta ja kiinnosti, huolehtia ei osannut. Nyt toisen kanssa täysin päinvastaista. Olen täynnä huolta, en osaa ajatella mitään muuta kuin keskenmenoa/ennenaikaista synnytystä. Tuntuu että tulen hulluksi. Osittain johtuu siitä, että mulla on nyt myös kaikki mahdolliset vaivat: kipua, voimakkaita supistuksia (rv 20), ylipäänsä kaikenlaisia tuntemuksia, joita kuulostelen koko ajan. Tämä on ihan helvettiä.