Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksatte jatkuvaa yksinäisyyttä vuodesta toiseen?
16.01.2024 |
Ennen oli pari kaveriakin mutten jaksa niitäkään kun ovat pariutuneet. Kertoilevat vaan parisuhdejuttuja jos harvoin käydään kahvilla. Olen ihan kade.
Kommentit (32)
Ajattelemalla että paikkakunnalla on liikaa ihmisiä, liian tiiviisti ja ajattelemalla miten paljon maapallolla on ihmisiä. Ja miettimällä pakopaikkoja. Olemalla kiitollinen hyvistä asioista. Ja toivomalla parempaa maailmaa. Ehkä syntyy vielä hyviä kontakteja jokunen, jossain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyn maksullisissa naisissa kuukauden välein. Sitten sitä jaksaa taas kuukauden.
T: kiltti mies.
Yksinäisyys on luksusta. Ihmisten seura riepoo usein enemmän kuin yksinolo.
Pakko. Vuosia yritin ja vuosia sitten luovutin. Turha näin myöhäisellä aikuisiällä hankkia ketään kaveria,parisuhdetta en edes haaveile. Kunhan hengissä pysyn,vuodesta toiseen itsekseni....päivä kerrallaan,yksin pärjää kun on pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tätä jaksa. Olen vaan kateellinen muille ja inhoan elämääni. Mikään ei enää innosta.
Jotenkin oudolla tavalla olen täysin tottunut siihen enkä oikeasti tunne enää lainkaan yksinäisyyttä, vaikka elänkin ilman sosiaalista verkostoa jos omaa perhettä ei lasketa. Mutta ei tämä silti ole se mitä toivon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helposti.
Mies on onnellisin sinkkuna. Mies25
Viihdyn vain älykkäässä seurassa, joten kiva on olla yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella huonosti. En enää ihmettele, mistä ihmisviha saa alkunsa. Yksinäisyydestä.
Helposti jaksan kun saan olla parhaassa mahdollisessa seurassa. Siis itseni kanssa ihan kaksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helposti jaksan kun saan olla parhaassa mahdollisessa seurassa. Siis itseni kanssa ihan kaksin.
Narsisti.
Kiitos kysymästä, erittäin hyvin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi minulla on useampi persoona. Ne voi keskustella keskenään jos tulee yksinäinen olo.
En kärsi enää yksinäisyydestä, tai yksinolosta. Muutama parisuhde oli enkä oikein osaa kaivata niitä kun yksin saa parhaiten toteutettua sen mitä on. Mutta samalla tietää senkin että jotain ehkä aika merkittävääkin jää pois. Siis että voisi kokea vielä ihmissuhteita jotka olisivat toisenlaisia kuin aiemmat. Osaisinko silti, sitoutua ja olla ns normaali kaiken elämäni yksinolon jälkeen?
En siis tunne epätoivoa tilanteestani mutta tiedän, hyvin että tässä on omat ongelmansa. Te täällä taidatte olla eniten ystäviäni. En osaa päättää onko se hyvä vai huono itseni kannalta. Siis että kostautuuko se lopulta.
Siihen tottuu. Onneksi minulla on hyvä mielikuvitus ja osaan haaveilemisen taidon. Toivoani en siis ole menettänyt ja saan ajan hyvin menemään.
Yksinäisyyteen tottuu. Jotenkin ei enää kaipaakaan seuraa. Olisi rasittavaa jos koko ajan pitäisi lähteä jonnekin kyläilemään. Sitä on tullut niin mukavuudenhaluinen, ettei innosta oikein mihinkään lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyys on luksusta. Ihmisten seura riepoo usein enemmän kuin yksinolo.
Tarkoitat että vapaaehtoinen yksin oleminen on luksusta. Yksinäisyys on negatiivinen tunne, jota kokee henkilöt joilla ei ole merkityksellisiä ihmissuhteita ja jotka joutuvat olemaan jatkuvasti yksin vasten tahtoaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helposti jaksan kun saan olla parhaassa mahdollisessa seurassa. Siis itseni kanssa ihan kaksin.
Narsisti.
Kaivellaanko taas illan ratoksi niitä iki-ihania tilastoja?
20 vuotta olen jaksanut. Täytyy kyllä myöntää, että ajattelen itsemurhaa jo päivittäin tai vähintään viikoittain. Voimavarat hiljalleen ehtyy. Tämä yksinäisyys syö sisältä päin rotan lailla, suorastaan jäytää. Työnikin on aika surkea ulkona pakkasessa, tuulessa ja lumisateessa suoritettava 8 h päivässä.
Olen suunnitellut ulkomaille muuttoa paremman elämän toivossa mutta pitäisi saada säästettyä startti rahaa. Palkka on aika pieni. Köyhänä ei voi heti nyt lähteä.