Miksi jotkut ei ymmärrä että isätön voi olla monella tavalla?

Ne joilla on isä elossa on heillä aina mahdollisuus korjata välit isän kanssa joten heillä on kuitenkin isä.

Mun on vaikuttanut traumatisoivasti. Mieluummin olisin kasvanut ilman, eikä ollakaan oltu missään tekemisissä 15 vuoteen.  Kun tuosta aika jättää, niin käyn hautajaisissa varmistamassa, että on todellakin kuollut, jos paikalle kutsutaan.

Minä en tiedä kuka on isäni. Yhden yön baari tuttavuus. Nimiä ei kuulemma vaihdettu. Ei siinä paljon mahdollisuuksia ole välejä korjata.

Vierailija kirjoitti:

Mun on vaikuttanut traumatisoivasti. Mieluummin olisin kasvanut ilman, eikä ollakaan oltu missään tekemisissä 15 vuoteen.  Kun tuosta aika jättää, niin käyn hautajaisissa varmistamassa, että on todellakin kuollut, jos paikalle kutsutaan.

Samoin. Olisi ollut parempi jos olisin elänyt koko lapsuuteni ilman ihmistä mitä piti pelätä kotona.

Olin 7v kun pelkäsin ekan kerran joutuvani perrhesurman uhriksi. Mielestäni minulla oli oikeus sanoa että olin isätön.

Ei kannata odottaa muilta sitä että he ymmärtäisivät sinun henkilökohtaista traumaasi. Eivät ihmiset usein vaan kykene sellaiseen. 

Koska isyys ja äitiys ovat uhanalaisia asioita. Meille pitää käydä yleisvanhemmuus, missä sukupuolella ei saa olla väliä. Koska et saa välittää biologisista TOSIasioista. Siksi.

Komppaan aloittajaa. Ja jos isä ei itse halua olla isä, niin ei sillä "lapsella" ole mitään mahdollisuutta "korjata välejä".

Toisaalta omasta kokemuksesta lähtien sanoisin, että mieluummin olinkin ilman isää kuin vaikka väkivaltaisen isän vaikutuspiirissä. 

Pelkäsin lapsena sitä epävakaata, mistä tahansa pikkuasioista suuttuvaa, räjähdysherkkää ja käytökseltään arvaamatonta ihmistä. Kerran hän esimerkiksi jostain raivostuneena ajoi autolla varmaan 150 km/h pienellä metsätiellä ja uhkasi että hän ajaa auton seuraavaan vastaantulevaan kallioon tai rekkaan. Minä ja veli istuttiin takapenkillä. Koulusta kotiin oli pelottavaa mennä koska ei voinut tietää millä tuulella se ihminen on. Turha varmaan mainitakaan että mitään muutakaan isyyteen tai vanhemmuuteen viittaavaakaan ei ollut olemassa.

Muistan lapsuudessa sen tunteen että minulla ei ole isää. En koskaan kokenut samanlaista tuntemusta siitä että tämä on minun vanhempani, kuten äitiä kohtaan tunsin. Monet muut aikuisetkin tuntui enemmän vanhemmankaltaisilta kuin se ihminen. Kun joskus sanoin jossain asiayhteydessä että minulla ei ole isää, niin toisinaan alkoi joku väittämään että miten niin ei ole, onhan sulla. En toki oletakaan, että ns. normaalien vanhempien kanssa elänyt voisi sitä ymmärtää, mutta aikuisten olisi luullut olevan ymmärtäväisempiä.

Et ole isätön jos isäsi on elossa.

Vierailija kirjoitti:

Koska isyys ja äitiys ovat uhanalaisia asioita. Meille pitää käydä yleisvanhemmuus, missä sukupuolella ei saa olla väliä. Koska et saa välittää biologisista TOSIasioista. Siksi.

Isyys ja äitiys ei ole biologisia asioita vaan sosiaalisia. Geenien jatkaminen ei tee kenestäkään vanhempaa, pelkän siittäjän tai synnyttäjän.

Vierailija kirjoitti:

Et ole isätön jos isäsi on elossa.

Sinä et päätä siitä.

Ilmeisesti sulla on kuitenkin se isä ollut joten mitä valitat? Kaikki ei ole voineet valita että enpä vaan huoli tätä isää isäkseni vaan isä on voinut kuolla. Mietipä miltä rakkaan isän menettäneistä tuntuu kun sinä vaan että halua isääsi sanoa isäksi.

Totta on että käytännössä monella ei ole isää vaikka virallisesti onkin. Täytyy vaan muistaa että vaikka ihmiset noteeraa sen biologisen tosiasian niin ei ne sillä tarkoita mitään henkilökohtaista. Ei ne väitä että isä on läsnä. Tämä maa on täynnä isättömiä ja se on surullista. Joku voi sanoa että pärjää hyvin ilmankin, mutta rehellisesti jos ajattelee niin olisihan se ideaali jos isä olisi huolehtimassa, kasvattamassa, ohjaamassa elämään.

Vierailija kirjoitti:

Ne joilla on isä elossa on heillä aina mahdollisuus korjata välit isän kanssa joten heillä on kuitenkin isä.

Höpönpöpön. Jos se niin sanottu isä on esimerkiksi vaarallinen ja tehnyt elämästä helvettiä, niin ei siinä mitään välejä korjailla. Todella naiivi ajatus.

Mä olen samaa mieltä AP:n kanssa. Esim mun 17v pikkuserkku ei ole varhaislapsuuden jälkeen ollut missään tekemisissä isänsä kanssa, koska isä hylkäsi hänet, joten hän varmaan ajattelee, ettei hänellä ole isää tai että on isä, mutta ei tunne häntä.

Vierailija kirjoitti:

Ne joilla on isä elossa on heillä aina mahdollisuus korjata välit isän kanssa joten heillä on kuitenkin isä.

Heillä on mahdollisuus korjata välinsä isäänsä?

Voi jessus taas näitä välkkyjä.

Vierailija kirjoitti:

Ne joilla on isä elossa on heillä aina mahdollisuus korjata välit isän kanssa joten heillä on kuitenkin isä.

Sanotko näin Elisabeth Fritzlillekin?

Ihmiset ei taida ymmärtää minkälaista on pelätä sitä "isää". Samalla muiden mielestä pitäisi "olla onnellinen" siitä että on isä. Lapsena hartain toiveeni oli että se "isä" kuolisi, tai muulla tavalla lähtisi pois ja että kotona olisi turvallista. Ei tarvitsisi aina jännittää tai pelätä kotiin mennessä ja kotona ollessa. Ei sellaisessa tilanteessa ole minkäänlaista lapsen ja vanhemman välisen suhteen kaltaista suhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Totta on että käytännössä monella ei ole isää vaikka virallisesti onkin. Täytyy vaan muistaa että vaikka ihmiset noteeraa sen biologisen tosiasian niin ei ne sillä tarkoita mitään henkilökohtaista. Ei ne väitä että isä on läsnä. Tämä maa on täynnä isättömiä ja se on surullista. Joku voi sanoa että pärjää hyvin ilmankin, mutta rehellisesti jos ajattelee niin olisihan se ideaali jos isä olisi huolehtimassa, kasvattamassa, ohjaamassa elämään.

Miksi ihmeessä sitä biologista asiaa pitää sitten noteerata? Jos oikein tarkkoja ollaan niin tällä logiikallahan kukaan ei tässä maailmassa voisi olla isätön kun kaikki ovat jostain sukusoluista alkunsa saaneet.

Mutta en näe mitään syytä miksi esimerkiksi perheensä kanssa 2-vuotiaana vaarallista ja väkivaltaista isää paenneelle pitäisi korostaa että kyllä sulla isä on kuitenkin.

Totta kai olisi ideaalia että kaikilla olisi hyvät ja vanhemmuuden tehtävät täyttävät vanhemmat. Mutta kun kaikki vanhemmat ei ole sellaisia.