Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En tiedä että olenko nyt teidän mielestä väärällä palstalla mutta toivottavasti vastaatte mulle ov
04.12.2010 |
Teksti on aika pitkä mutta toivon että jaksat lukea sen. Olen ujo ja vähän lihava 16v tyttö kun menin ylä-asteelle iskin silmäni heti seiskaluokan alussa rinnakkaisluokkalaiseen poikaan, koska olen ujo en uskaltanut mennä puhumaan pojalle enkä kertoa edes parhaalle kaverilleni ihastumisestani. Seiskaluokka meni hiljaisuudessa ihaillen ja tuntui ettei poika kiinittänyt edes huomiota katseisiini välitunneilla ja ruokasalissa. Kasiluokalla tilanne hieman eteni kun pääsimme samalle valinnais-kurssille ja meillä oli pientä silmäpeliä: pitkiä ja helliä katseita tai no en tiedä kuinka molemminpuoleista tämä oli mutta ainakin poika punastui välillä ja toisinaan huomasin että poika katseli mua ja punastuin mäkin. Kasiluokan aikana Ihastuin päivä päivältä enemmän ja enemmän ja musta tuntui että tunne oli molemminpuoleista. Kun kesäloma alkoi olin aika surullinen koska poika asui kaukana musta ja tiesin että emme luultavasti näkisi kesäloman aikana mutta mua lohdutti ajatus siitä että näkisimme taas koulun alettua. Koko kesän ajattelin ja fantasioin pojasta, mä olin siis aivan pihkassa niin kuin vieläkin. Kesäloman loppussa rohkaistuin (tässä asiassa, ajatuksen tasolla) ja päätin että kun koulu alkaa hakeudun pojan seuraan ja tunnustan lähiaikoina ihastumiseni. Toisin kuitenkin kävi kun ysiluokka alkoi sain tietää pojan muuttaneen kesällä pois yli 250km päähän. Olin pitkän aikaa todella surullinen, aikaa kului ja yritin olla ajattelematta poikaa mutta välillä ikävä oli sietämätöntä. Viime keväänä ajatukset olivat jo jääneet taka alalle mutta ikävä palasi alkukesästä kun löysin pojan irc-gallerian jonka oli perustanut talvella mutta surukseni huomasin lukiessani pojan irc-blogia että se seurustelee ja jopa asuu 20v tytön kanssa, tyttö on todella kaunis ja laiha ja siitä huolimatta iso tissinen toisin kuin mä, vaikka en itseäni aivan kamalan rumana pidäkkään mutta olenhan vähän läski ja mulla on melko pienet tissit. Olen jatkanut pojan blogin seuraamista ja saanut tietää pojan olevan bi-seksuaali (joka ei mua haittaa), suhde tyttöön verkkaisasti päivittyvän blogin perusteella vaikuttaa syvältä ja vakavalta, toisaalta pojan albumissa on pari kuvaa jossa se suutelee jotain toista jätkää joka blogia lukemalla osoittautuu pojan hyväksi kaveriksi. Blogissa on usein viittauksia että on ollut taas tyttöystävän kanssa "villi yö". Mä en voi sille mitään että mä olen siihen poikaan aivan tolkuttoman ihastunut ja näen jatkuvasti ihania unia jossa olemme onnellisesti yhdessä ja sellaistakin unta että meillä on pieni vauva :-D (mutta aamulla olen tosi pettynyt kun se olikin vain unta). Poika käy lukioa ja asuu yli 250km päässä musta suuressa kaupungissa 20v tytön kanssa ja mä olen vain tällainen nuori, läski, neitsyt, maalaistyttö joka ei ole koskaan edes seurustellut. Onko mulla teidän mielestä enää mitään mahiksia pojan suhteen? Mitä mun pitäisi tehdä? Muitakin ajatuksia ja kommenttia voit laittaa paitsi kirjoitustavastani tai sen virheettömyydestä koska tiedän että se on mitä on:-D. Kiitos että jaksoit lukea ja toivottavasti vastaat mulle jotain.
Kommentit (35)
lukea, vaikka oli vähän vaikea kun et ollut laittanut kappalejakoja...
Voithan vaikka laittaa pojalle jotain viestiä jossa kyselet mitä hänelle kuuluu tms. Siis katot että muistaako se sua ja muutenkin kiinnostaako sitä oleen yheteydessä.
ja tuosta ns "läskiydestä". Useimmilla tytöillä se on ihan korvien välissä-- ja vaikka oliskin pullukka, niin aina on ottajia. Monet miehet tykkää vähän isommista tytöistä. Esim mun mies oli nuori, hoikka ja komea kun tavattiin. Minä olin vanhempi ja aika pullukka. Mies rakastui minuun niin kuin minäkin häneen. Ei siinä kiloja kateltu:)
tsemppiä ja luota itteesi:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi sulla on elämä vasta alussa,ja sanonkin että unohda tuo poika.kyllä sä vielä saat jonkun helpommassa tilanteessa,ja lähempänä asuvan pojan!
voi sulla on elämä vasta alussa,ja sanonkin että unohda tuo poika.kyllä sä vielä saat jonkun helpommassa tilanteessa,ja lähempänä asuvan pojan!
mutta pystyt kyllä jossain vaiheessa, viimeistään kun ihastut johonkin toiseen. Juuri tästä juteltu 16v poikani kanssa joka masentui pahasti kun tyttöystävä jätti.
Voithan ottaa yhteyttä ihan kaverina, eihän sitä koskaan tiedä tulevaisuudesta mitä tapahtuu. Mutta älä jää roikkumaan tähän yhteen rakastumiseen, sulla menee elämää hukkaan. Katsele avoimin silmin ympärillesi. Koitan noudattaa itse näitä neuvojani, itse olen oppinut että vaikka kuinka tuntuu että ei voi tuntea näin ketään muuta kohtaan niin se ei pidä paikkaansa. Kun rakastuu johonkin toiseen niin tunteet sitä entistä kohtaan haalenee.
Olen itsekin ihastunut saavuttamattomaan henkilöön, eronnut pitkästä suhteesta lasteni isään joka rakastui toiseen naiseen ja koitan olla rakastumatta erääseen jota tapailen, koska en ole varma hänen tunteistaan vielä. Mutta aikuisena ja koviakin kokeneena tiedän että ei kannata jäädä roikkumaan toivottomaan rakkauteen, siinä pilaa vain oman elämänsä ja se tosirakkaus saattaa löytyäkin jostain muualta, ihan yllättäen.
Sitäpaitsi, olen oppinut omien teinieni kautta että moni nuori pitää itseään pullukkana vaikkei sitä edes ole. Ja aliarvioi omaa ulkonäköään muutenkin.
Kun hyi v*ttu mikä vittu ketju oli linkitetty jollekkin toiselle palstalle ja olen nyt käynyt täälä aina välillä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi sulla on elämä vasta alussa,ja sanonkin että unohda tuo poika.kyllä sä vielä saat jonkun helpommassa tilanteessa,ja lähempänä asuvan pojan!
mä oonki harmitellu,että miksi se on niin,että nuorena ku on "raikkaan näkönen" ja nätti,ei ole itsetuntoa nimeksikään,ja näin 32 on itsetuntoa,mutta on rupsahtanut!!
edelleen sanon,että malta odottaa,että löydät jonkun muun helpomman!
nyt katot ittees peilistä,ja kehut itseesi! :)
voi sulla on elämä vasta alussa,ja sanonkin että unohda tuo poika.kyllä sä vielä saat jonkun helpommassa tilanteessa,ja lähempänä asuvan pojan!
mä oonki harmitellu,että miksi se on niin,että nuorena ku on "raikkaan näkönen" ja nätti,ei ole itsetuntoa nimeksikään,ja näin 32 on itsetuntoa,mutta on rupsahtanut!! edelleen sanon,että malta odottaa,että löydät jonkun muun helpomman! nyt katot ittees peilistä,ja kehut itseesi! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka tulee teininä usein ekana eli ihastuu johonkin jota ei voi saada juurikin ujouden takia ja harjoittelee niitä tunteita itsekseen. Mulla oli samaa kaksikin kertaa. Ihastuin poikaan, mutta en olisi ikinä uskaltanut seukata hänen kanssaan ja sitten taas yhden bändin solistiin. En tiedä onko tuollainen ihan tervettä, mutta sitten löysin elämäni rakkauden ja vaikka olemme eronneet jo 15 v jälkeen, en pääse hänestäkään eroon henkisesti, vaikka itse jätin.
Vaarallista varmaan!
Joku psykologi voisi kait neuvoa? Kun ei pääse elämässä eteenpäin, vaikka mahdoton tilanne.
oletko ihastunut todella tuohon poikaan vai haavekuvaan, joka sinulla hänestä on? Eli kuinka hyvin ja syvästi tunnet tuon ihmisen?
Vai oletko ehkä vain kuvitellut hänet tietynlaiseksi ja liittänyt häneen piirteitä, joita rakastat tai ihailet.
Eroa voi olla vaikea huomata, mutta sen miettimiselle kannattaa uhrata hetki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa pohtii täällä hän, joka ei exästään pääse eroon. Ehkäpä se on se ihannekuva, joka pitää kiinni, eikä todellisuus.
Mutta miten irti?
Sama tilanne kuin sulla 15. Mutta asian toteaminen helpotti hieman:) Elämä jatkuu.
Nyt tajuan faktat, harmi vain, että olen tunneihminen;)
14
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka niin väittääkin. Ei ole luottoa silti, vaikka haluaisi takaisin. Järki sanoo ei, tunteet kyllä ja sitten järki taas, että EI!
Mutta tää menee nyt nukkumaan ja toivoo, että joskus opin ja paranen tästä!
Joskus yritän mutta en pysty koska se koskee mua. Musta tuntuu että se puristaa juuri mun sydäntä, olen aikaisemmin luullut että sydänsurut eivät oikeasti koske sydämeen vaan vain ajatuksen tasolla mutta nyt sen tiedä että ne koskevat juuri sydämeen. Vai kuvittelenko? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun mä vaan mietin koko ajan sitä poikaa.
Kun mä vaan mietin koko ajan sitä poikaa.
Voi olla että näen jotain kivaa unta taas ja aamulla todellisuus onkin ihan perseestä.
Voi olla että näen jotain kivaa unta taas ja aamulla todellisuus onkin ihan perseestä. Ap
että odottele rauhassa sitä unelmien prinssiä. Mä en usko, että se on tuo poika. Oman kokemuksen perusteella osaan sanoa, että sinun iässäsi ihastukset ovat äärettömän voimakkaita ja jos suhteesta ei tulekaan mitään, se tuntuu joskus melkein maailmanlopulta. Kun kuitenkin ajattelee järjellä, niin ei ole kauhean realistista tällä hetkellä että sinä ja tuo poika voisitte seurustella. Pojalla on toinen tyttöystävä ja hän asuu kaukana.
Odota rauhassa sitä poikaa, joka rakastaa sinua juuri sellaisena kuin olet. Itse tapasin aviomieheni vasta 24-vuotiaana. Ei sinulla ole vielä kiire seurustella. Neitsyytesi ei ole häpeä, päinvastoin. Säästä itseäsi sille oikealle, aviopuolisollesi. Kun poika / tuleva miehesi rakastaa sinua, hänelle on yhdentekevää onko sinulla ylipainoa tms. Älä missään nimessä vähättele itseäsi. Sinä olet tärkeä ja arvokas, äläkä suostu mihinkään suhteeseen, missä poika ei todella rakasta sinua.
Itkettää :-P AP
että odottele rauhassa sitä unelmien prinssiä. Mä en usko, että se on tuo poika. Oman kokemuksen perusteella osaan sanoa, että sinun iässäsi ihastukset ovat äärettömän voimakkaita ja jos suhteesta ei tulekaan mitään, se tuntuu joskus melkein maailmanlopulta. Kun kuitenkin ajattelee järjellä, niin ei ole kauhean realistista tällä hetkellä että sinä ja tuo poika voisitte seurustella. Pojalla on toinen tyttöystävä ja hän asuu kaukana.
Odota rauhassa sitä poikaa, joka rakastaa sinua juuri sellaisena kuin olet. Itse tapasin aviomieheni vasta 24-vuotiaana. Ei sinulla ole vielä kiire seurustella. Neitsyytesi ei ole häpeä, päinvastoin. Säästä itseäsi sille oikealle, aviopuolisollesi. Kun poika / tuleva miehesi rakastaa sinua, hänelle on yhdentekevää onko sinulla ylipainoa tms. Älä missään nimessä vähättele itseäsi. Sinä olet tärkeä ja arvokas, äläkä suostu mihinkään suhteeseen, missä poika ei todella rakasta sinua.
Alue: Aihe vapaa
niin näkisit, miten poika suhtautuu sinuun ja yhteydenottoosi. Jos hän kunnioittaa sinua ihmisenä ja haluaa pitää yhteyttä, kannattaa tutustua häneen ja oppia oikeasti tietämään, millainen hän on arjessa, ihmisenä. Ihastumiseenhan saattaa liittyä sellaista, että haaveilee toisesta kovasti ja rakentaa omaa haavekuvaansa, joka ei välttämättä olekaan sitten totta.
Mielestäni arki, keskustelut, kokemusten jakamiset, ym. kaveripohjalta tutustuminen opettavat tuntemaan toista ihmistä parhaiten.
Sitten myöhemmässä vaiheessa voi katsoa, kantaako ihmissuhde pidemmälle ja onko sillä sellaista pohjaa, joka voisi kestää.
Tsemppiä!