Onko normaalia että kihlattu pari ei asu yhdessä??

Miten mahtaa olla?

Minä olen sellaisessa suhteessa tietyistä syistä. Ei se ihan normaalia ole mutta ei ole keskinäinen suhteemmekaan täysin normaali. Mies kärsii jatkuvista mielenterveysongelmista ja aggressiivisuudesta, eikä uskalla hakea apua. 

Me asuttiin eka vuosi avioliitossakin erillään, eikä olla ainoita. Sukulaismieskin oli varmaan 40v kimpassa naisystävänsä kanssa ja koko ajan oli molemmilla omat kämpät. Varmaan useammatkin toimis niin jollei asuminen olis niin kallista. 

on

On.

Ei.

Elämäntilanne voi olla sellainen että vaikka toinen opiskeel eri paikkakunnalla tai on töissä. Me muutetaan vasta vuoden päästä yhteen

Saavat asua yhdessä tai erillään, ihan niiden oma asia. Useimmiten varmaan kuitenkin yhdessä asutaan. 

Me olemme naimisissa, emmekä asu yhdessä, emme edes samalla paikkakunnalla. Olemme mahdollisimman paljon yhdessä. Mutta kumpikaan ei voi/halua luopua nykyisestä työstään.

Ei rakkaus, kihlaus tai avo/avioliitto vaadi yhdessä asumista.

Haureuden vaarahan siinä vielä on kun ei vihitty. Ei kannata leikkiä tulella. 

Perinteisesti vasta avioitumisen jälkeen muutetaan yhteen.

Me asuttiin ensimmäiset 16 kuukautta eri maissa. Lomilla nähtiin. Tapahtui vuosina 1975 / 1976.

Tottakai on normaalia.

Joissain kulttuureissa on normaalia kihlautua ilman seurustelua ja muuttaa yhteen (sulhasen perheen luo) vasta naimisiinmenon jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Perinteisesti vasta avioitumisen jälkeen muutetaan yhteen.

Tämä perinne on muinaisjäänne jostain historiasta. Nykyään nussitaan jo ekoilla treffeillä, puolen vuoden sisällä asutaan yhdessä, vuoden päästä on ensimmäinen kersa punnerrettu maailmaan, sitten mennään naimisiin ja toinen kersa kasvaa jo mahassa. Sitten se on max. 2v ja avioero on vireillä. Näin se homma vaan nykyään toimii. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen sellaisessa suhteessa tietyistä syistä. Ei se ihan normaalia ole mutta ei ole keskinäinen suhteemmekaan täysin normaali. Mies kärsii jatkuvista mielenterveysongelmista ja aggressiivisuudesta, eikä uskalla hakea apua. 

Miksi olette kihloissa? 

On. Muu olisi syntiä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen sellaisessa suhteessa tietyistä syistä. Ei se ihan normaalia ole mutta ei ole keskinäinen suhteemmekaan täysin normaali. Mies kärsii jatkuvista mielenterveysongelmista ja aggressiivisuudesta, eikä uskalla hakea apua. 

Mitä suhde antaa sinulle? Jatkuvaa varpaillaan oloa? Tarkemmin tilannettanne tietämättä on paha neuvoa, mutta itse lopettaisin suhteen. Avainsana tässä aggressio. Hae apua ennen kuin on liian myöhäistä. 

En tiedä mikä on normaalia ja mikä ei, mutta me asuimme lähes koko kihlajaisajan erillään. Muutimme yhteen vasta kun menimme naimisiin, eikä tähän liity mitään periaatteellisia syitä, enemmän käytännöllisiä.