Lue keskustelun säännöt.
Tabu: ammattiryhmien välinen vastakkainasettelu työpaikalla ja ns. herraviha
02.01.2024 |
Työskentelen keskikokoisessa työyhteisössä, jossa työskentelee ihmisiä erilaisilla koulutustaustoilla ja erilaisissa työtehtävissä. On opisto/ammattikoulutason työntekijöitä, ammattikorkeakoulun käyneitä ja maisteriksi opiskelleita. Käytän tässä nyt esimerkkinä hoitoalaa, vaikka omassa tapauksessani _ei ole_ siitä kyse. Käytän tätä esimerkkiä siksi, että ammattikuntien välistä tilannetta olisi helpoin ymmärtää. Meillä on siis töissä tällä logiikalla lähihoitajia, sairaanhoitajia ja lääkäreitä. Lisäksi laitoshuoltajia, keittäjiä yms henkilökuntaa. Työnkuvamme ovat erilaisia taustakoulutuksestamme riippuen, mutta teemme osan ajasta töitä yhdessä. Maisteriksi opiskelleet saavat kovinta palkkaa.
Työpaikallamme on paljon ammattikuntien välistä vastakkainasettelua ja ns. herravihaa. Matalammin koulutetut työntekijät ovat nyreissään siitä, miksi lääkäreitä nostetaan jalustalle ja miksi lääkärit tekevät monissa asioissa päätökset. Matalammin koulutetut valittavat ääneen, miksi lääkäreillä on niin hyvä palkkaa ja kyllä heilläkin pitäisi olla. Matalammin koulutetut kokevat, että he tietävät asiat lääkäreitä paremmin ja perustavat työhön liittyvät näkemykset omiin kokemuksiinsa ja mutuun asioista. Lääkärit puolestaan vetoavat tutkittuun tietoon ja tutkimuksiin tämä puolestaan häiritsee matalammin koulutettuja välillä todella paljon. Välillä ongelmia aiheuttaa sekin, kun korkeimmin koulutetut huolehtivat, että lainsäädännön silmissä työasiat tulevat oikein tehdyksi ja matalammin koulutetut puolestaan kokevat, että ei se ole lainsäädännön kanssa niin tarkkaa. Työyhteisössämme lähihoitajat ja sairaanhoitajat puhuvat negatiivisesti lääkäreistä, eivät koskaan kehu lääkäreiden työtä ja paskanjauhamisen määrä lääkärien selän takana on järkyttävä. Lähihoitajat ja sairaanhoitajat saattavat jopa kritisoida avoimesti lääkäreitä potilaiden ja omaisten kuullen. Erityisesti ongelmia on ollut ammattikorkeakoulutaustaisten työntekijöiden kanssa, jotka osoittavat herravihaa voimakkaimmin.
Olen siis itse lääkärin asemassa työpaikalla sekä todella väsynyt herravihaan ja ammattiryhmien väliseen vastakkainasetteluun. On raskasta joutua kuuntelemaan jatkuvasti, miten te lääkärit olette jalustalla ja meitä muita ei arvosteta tarpeeksi. Jokainen on itse ammattinsa valinnut ja työt ovat erilaisia. Ihan yhtä arvokasta työtä se on, olitpa sitten lähihoitaja, sairaanhoitaja tai lääkäri, jokaista tarvitaan. Jokaisessa ammatissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Sen paremmin palkatun työn mukana tulee usein myös enemmän vastuuta. En minäkään itke jossain, että miksi tuo yritysjohtaja tienaa 20 000 e kuussa ja miksi minä en saa yhtä paljon palkkaa/miksi työnkuvani ei alaisena ole sama kuin pomolla/ylemmällä toimihenkilöllä.
Onko muiden työpaikoilla tällaista ja miten jaksatte ilmiön kanssa?
Ap
Kommentit (59)
Keskittyisit nyt vaan siihen omaan tekemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä!
Meillä vähätellään ihan avoimesti esimerkiksi koulutuksen merkitystä. Anteeksi nyt vaan, mutta kyllä sillä koulutuksella on väliä. Siinä on iso ero, oletko opiskellut pari vuotta ammattikoulussa vai 5 vuotta yliopistossa plus erikoistumisopinnot päälle.
En myöskään ymmärrä, miksi kaikille pitäisi maksaa samaa palkkaa. Mielestäni on täysin ymmärrettävää, että pidemmän koulutuksen käynyt ja vaativampaa työtä tekevä saa parempaa palkkaa.
Itse en ole ollut tuollaisessa työpaikassa, mutta kylläkin ns duunarihommissa, kun en löytänyt koulutusta vastaavaa työtä. Ja tuo on vain monien matalammin koulutettujen tapa puhua. Eli kuuluu kulttuuriin. Onhan sitä raskasta kuunnella ja ärsyttää. Mutta tosiaan kyse on laajemmasta ilmiöstä, joka ei johdu työpaikasta eikä ole henkilökohtaista.
Lääkäri ei ole maisteri. Taidat olla Satuseppo.Jokainen lääkäri tietää oman koulutuksensa.
Vierailija kirjoitti:
Lääkäri ei ole maisteri. Taidat olla Satuseppo.Jokainen lääkäri tietää oman koulutuksensa.
Aloittaja sanoi, että kyse ei ole aidosti hoitoalan työstä. Todennäköisesti on joku opettaja tms, joka on maisteri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin ei ole kyse terveydenhuoltoalan työyhteisöstä, mutta tarinan edetessä kuvaus työyhteisön ongelmista ja dynamiikasta on varsin seikkaperäisesti terveydenhuolto-alaan sopiva. Seuraavaksi oletkin jo sitten "lääkäri" ja jatkat kuvausta "lääkärin" näkökulmasta. Älä jaksa. Äääläää jaksa! Lähäri olet.
Tematiikka ja otsikko sinänsä on mielenkiintoinen, ja pistää miettimään, nostaako vanha luokkajako ja herraviha päätäänveri tahoilla ja mihin se nykyajassa johtaa, minkä muotoinen kaaos on odotettavissa.
Jos kryptaat, kryptaa taitavammin. Tai puhu mieluummin suoraan.
Vierailija kirjoitti:
Ensin ei ole kyse terveydenhuoltoalan työyhteisöstä, mutta tarinan edetessä kuvaus työyhteisön ongelmista ja dynamiikasta on varsin seikkaperäisesti terveydenhuolto-alaan sopiva. Seuraavaksi oletkin jo sitten "lääkäri" ja jatkat kuvausta "lääkärin" näkökulmasta. Älä jaksa. Äääläää jaksa! Lähäri olet.
Tematiikka ja otsikko sinänsä on mielenkiintoinen, ja pistää miettimään, nostaako vanha luokkajako ja herraviha päätäänveri tahoilla ja mihin se nykyajassa johtaa, minkä muotoinen kaaos on odotettavissa.
Jos kryptaat, kryptaa taitavammin. Tai puhu mieluummin suoraan.
Tässä Ap. En tosiaan ole lääkäri, eikä kyse ole hoitoalasta, kuten jo aloituksessani sanoin. En siksi mainitse alaa suoraan, ettei keskustelu käänny tuohon alaan. Haluaisin keskustella itse aiheesta eli ammattiryhmien välisestä vastakkainasettelusta ja ns. herravihasta. Tätä ilmiötä on varmasti eri aloilla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä!
Meillä vähätellään ihan avoimesti esimerkiksi koulutuksen merkitystä. Anteeksi nyt vaan, mutta kyllä sillä koulutuksella on väliä. Siinä on iso ero, oletko opiskellut pari vuotta ammattikoulussa vai 5 vuotta yliopistossa plus erikoistumisopinnot päälle.
En myöskään ymmärrä, miksi kaikille pitäisi maksaa samaa palkkaa. Mielestäni on täysin ymmärrettävää, että pidemmän koulutuksen käynyt ja vaativampaa työtä tekevä saa parempaa palkkaa.
Samanlaista meillä. Pari asiaa tuppaa unohtumaan niillä työkavereilla, jotka nurisevat palkastani:
-heillä on tarkat työajat, eikä ylitöitä tehdä tai jos tehdään, ne saa vapaina. omassa työssäni tehdään säännöllisesti ekstraa, josta ei makseta "kun kuuluu työnkuvaan, että joustetaan".
-vaatimustaso on meillä kovempi, vastuuta on enemmän ja siihen on syynsä, että meiltä edellytetään maisterin pohjakoulutusta ja vielä työn ohessa lisäpätevyyden hankkimista.
-nämä työkaverit eivät tiedä, mitä työhöni oikeasti kuuluu. kuvittelevat, että työ on kevyttä ja helppoa, vaikka työläimmät asiat tapahtuvat silloin kun nämä ihmiset eivät ole näkemässä.
-nämä työkaverit kuvittelevat, että asiakkaat suhtautuisivat hyvin arvostavasti ammattiini. todellisuudessa tällaista asennoitumista ei enää nyky-yhteiskunnassa ole, vaan kyllä lääkäreille ja muille haistatellaan ja ollaan vaativia nykyään.
Voi kyllä. Iso teollisuustyöpaikka ja vanha liitto versus diplomi-insinöörit. Jälkimmäiset kunnioittavat ensimmäisiä, toisinpäin vähemmän. Aivan älytöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli olet jossain raksalla töissä. Ei kannata välittää tyhmien duunareiden jutuista, on siellä joukossa tosin ihan fiksujakin jotka eivät osallistu tuohon älyttömyyteen.
En itsekään arvosta enää amk- ja amiskoulutettuja johtuen juurikin tuosta heidän harjoittamastaan kateudesta ja p4skanjauhannasta johtuen. Ovat yleensä myös laiskoja. Olen käynyt itsekin amk:n 90-luvulla, olen ekoja sieltä inssiksi valmistuneita. Menin parinykmmenen vuoden työuran jälkeen yliopistoon ja väittelen kohta tekniikan tohtoriksi, ennätysajassa vielä. Tästäkin olen saanut kuulla kaikenlaista: olen nyt sitten liian lukenut ja ylpistunyyt, ja en täten omaa maalaisjärkeä. En halua olla maalainen vaan sivistynyt akateeminen kaupunkilainen.
Luoja mikä tasoero eritoten ihmisaineksessa on yliopiston ja amisten (johon sijoitan amk:n) käyneiden välillä on. Anteeksi suorapuheisuuteni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt ihan tiedä, onko kyseessä varsinaisesti tabu, sillä etenkin viime vuosikymmenellä aiheesta kohistiin jatkuvasti (esim. Brexitin "Olemme saaneet asiantuntijoista tarpeeksemme!", USA:n edellisen presidentin kannanottojen ja suosion selittäminen tietyissä ryhmissä jne.). Jos asiasta ei nykyään enää niin usein puhuta, on syynä ehkä enemmänkin väsyminen aiheeseen kuin tabuus.
Ainakin terveydenhuollon saralla ihmisten turhautuminen tai kapinointi järjestelmän nykytilaa vastaan on nähdäkseni suhteellisen ymmärrettävää, sillä kyseessä on hyvin vahvasti säännelty ja poliittinen ala, jossa pelisääntöjä rukataan surutta suuntaan jos toiseenkin. Eli vaikka joku julkista ja säänneltyä terveydenhoitoa kannattaisikin, voinee haluun tehostaa järjestelmää helposti sekottua myös pieni houkutus viilata sitä hieman omille viiteryhmilleen edullisemmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Voi kyllä. Iso teollisuustyöpaikka ja vanha liitto versus diplomi-insinöörit. Jälkimmäiset kunnioittavat ensimmäisiä, toisinpäin vähemmän. Aivan älytöntä.
Meillä ei kumpikaan ammattiryhmä arvosta toisiaan. Opisto- ja amk-inssit eivät tajua, miksi saamme parempaa palkkaa ja luulevat, että meillä on vähemmän vastuuta ja juodaan vaan kahvia toimistolla. Kadehtivat meitä myös etäyömahdollisuudesta.
Joo, nuo amikset tekee käytännön työt (jotka on naurettavan helppoja), me tehdään laskelmat ja piirustukset, helvetin rankkaa ajatustyötä ja olen työpäivän jälkeen ihan loppu. Ylityöt kuuluvat meillä akateemisilla asiaan, amisten ei tarvi kuin lyödä hanskat naulaan klo. 16. Meidän akateemsiten täytyy osata myös tehdä tiedettä ja tieteellisiä artikkeleita.
DI, sähköala
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskittyisit nyt vaan siihen omaan tekemiseen.
Tiedätkö millaista on joka viikko kuunnella työkaverin kommentointia siitä, miten heitä ei arvosteta tarpeeksi (tuo tunne on vain heidän omassa päässään) ja voi kun minun työni on niin paljon helpompaa kuin heillä? Eivät tippaakaan käsitä työni vaativuudesta, kun kuvittelevat sen lähinnä olevan helppoa kahvinjuontia ja etätöitä koneen ääressä. Todellisuus on ihan muuta.
Miksi koulutuksen kesto ja vaativuus ei saisi näkyä työnkuvassa ja palkassa? Tottakai saa! Minä olen aina ollut ahkera opinnoissani ja halunnut opiskella paljon sekä päästä mahdollisimman korkealle työuralla. Sitten oli ikätovereissa heitä, joita opiskelu ei samalla tavalla kiinnostanut, he hakeutuivat kevyempiin opintoihin ja keskittyivät juhlimaan kaverien kanssa. Nyt sitten selvästi aikuiseen ikään ehtineenä ketuttaa, että miksi minä saan parempaa palkkaa ja minulla on oikeus päättää työssäni monia asioita. Ei tämä asema ilmaiseksi ole tullut, vaan sen eteen on tehty paljon töitä. Jokaisella asialla on puolensa. Sillä vähemmän kouluttautuneella on enemmän vapaa-aikaa, toisin kuin minulla. Siitä en ole kenenkään koskaan kuullut valittavan.
Tämä ilmiö on nähtävissä meilläkin, tosin amk vs. yliopistokoulutuksen saaneiden välillä. Yliopiston käyneitä ei siis asia vaivaa, vaan amk-koulutettuja.
Ala muutettu tästä esimerkistä:
Paras oli, kun sairaanhoitajien esimies (sairaanhoitaja itsekin) ehdotti, että emme käyttäisi työpalavereissa sellaisia työvaatteita, jotka paljastaisivat, mitä ammattikuntaa edustamme (tyyliin lääkärintakkia). Tämä oli aivan älytön ehdotus. Kyllähän töissä tiedetään, kuka on sairaanhoitaja ja kuka lääkäri, olipa päällä työvaatteet tai ei. Ja potilaiden kannalta on aika olennainen tieto, onko kanssasi juttelemassa lääkäri vai hoitaja.
Mielestäni on surkeaa ammatillista itsetuntoa, jos ei kestä toisten olevan korkeammin koulutettuja ja sen näkyvän töissä.
Jos herra haluaa kunnioitusta, niin se pitää ansaita.
Vaihda työpaikkaa, jos häiritsee paljon. Kaikissa paikoissa ei ole noin vaikeaa.