Missä menee raja onko asperger vai mikä autismi se on nykyään?

Neuropsykiatrisissa tutkimuksissa se huomataan, jos sellaisiin hakeutuu ja pääsee (tai menee omalla rahalla yksityiselle). Diagnoosille on tietyt kriteerit, joiden pitää täyttyä. Aikuiselle diagnoosin saaminen on vaikeampaa, jos on vähän rajatapaus ja lapsuudesta ei ole dokumentaatiota, mistä voisi nähdä että lapsenakin on ollut outo tyyppi.

Monihan tuolla viilettää ilman diagnoosia, kun ei ole katsonut tarpeelliseksi hakeutua tutkimuksiin ja on elämässä joten kuten selviytynyt ilman tukitoimia. Ja sitten vielä ne, joille ei ole tullut edes mieleen, että voisivat olla kirjolla.

Raja menee siinä että jos itse stressaa asiasta, mutta kaikkien huomauttelijoiden sanomista ei hyödytä välittää, aina löytyy mielestään parempia. 

No esimerkiksi mulla huomattiin yli nelikymppisenä, ja itse mun piti asia tajuta ja ottaa psykiatrisen hoidon yhteydessä esille epäilyni asiasta. Koko mun elämän ajan oli siis väärin tulkittu mielenterveysongelmiksi. 

Aloin epäillä, kun lapsella alkoi olla vaikeuksia koulussa, ja siitä tuli hirveästi oma lapsuus mieleen, ja alkoi ne palaset loksahdella kohdilleen.

On tosi vaikea selittää, mitä autismi on. Se on ihan todella syvää, perustavanlaatuista erilaisuutta ihmisten enemmistöön verrattuna, mutta kun eihän sitä tiedä, että ne muut ihmiset kokee niin erilailla. En minä edes tajunnut olevani aistiyliherkkä, vaikka tosi voimakkaasti olen, koska mistä olisin tiennyt, ettei muut ihmiset aisti yhtä herkästi. 

Ulkoapäin voi olla hyvin vaikea nähdä, mistä on kyse. Varsinkin naisten kohdalla. 

Jos pohtii sitä, saattaisko itse olla autisti, niin kannattaa yrittää perehtyä siihen, mitä toiset autistit itse kertoo asiasta. Erityisesti mitä toiset vasta aikuisena diagnoosin saaneet kertoo. Siitä saa paremman käsityksen asiasta, kun neurotyypillisten yrityksistä kuvata ulospäin näkyviä oireita. 

No "raja" menee niissä diagnostisissa kriteereissä (jotka ei tokikaan ole mitenkään täydelliset). Niiden ilmenemismuodot vaan voi olla hyvin erilaisia eri ihmisillä, ja naisilla ilmenee usein erilailla kuin miehillä, ja diagnostiset kriteerit on kuitenkin tehty vain miesten oirekuvan perusteella. Lisäksi naiset (ja jotkut miehetkin toki) usein maskaa, eli yrittää esittää neurotyypillistä ihmistä ja piilottaa autistiset piirteensä. 

Vilkaise vaikka Käypä hoito -naisten autismi, niin sieltä löytyy suht ok tietoa.