Miksi ADHD-keskustelussa nostetaan jatkuvasti esiin muotidiagnoosi, feikkidiagnoosi, tekosyy pirin ostoon yms?
Miksi ADHD-keskustelussa nostetaan jatkuvasti esiin muotidiagnoosi, feikattu diagnoosi, tekosyy pirin ostoon yms? Olettaen että ei ole kyse puhtaasta provoilusta. Mikä ongelma siinä on jos ihmiset hakevat apua ongelmiinsa? Aivan kuin se olisi jotenkin väärin.
Kommentit (114)
Kyllä tämä tuntuu kohdistuvan ihan diagnosoituun porukkaan.
Koska vain harvalla "ADHD" -lapsista on oikeasti adhd. Kyse on vaan liiasta ärsyketulvasta, esim. liiasta puhelimella olosta, jolloin ilman ärsykkeitä ollaan villejä. Itsediagnosoitu adhd on vapaudut vankilasta -kortti vanhemmille, jotka voivat piiloutua sen taakse ilman, että omia lastenkasvatustapoja tarvitsisi muuttaa.
Koska jotkut luulevat että dg jotenkin vapauttaa jostain.
Mulla ei adhd:ta itselläni tai lähipiirissä, mutta mulla on kilpirauhasen vajaatoiminta ja matala ferritiini, lääkäri todennut ja määrännyt tyroksiinin ja rautalisän. Mut muotidiagnoosejahan ne toki vaan on. Jos näitä ei hoidettais saisin varmaan jonkun muun diagnoosin jota sitten yritettäisiin hoitaa.
Näin lapsen kanssa ADHD tutkimukset juuri käyneenä tuli käsitys että ADHD varsinkin lapsille on nykyään syy siihen miksi saa perseillä , saa lyödä opettajaa ja muita oppilaita ja häiritä tunneilla, saa kotona tehdä mitä huvittaa.
Täällä Jyväskylässä oma lapsi ei edes saanut ADHD diagnoosia vaikka tutkittu, kun on kokoajan äänessä, keksii omia juttuja esim omistaa hevosen yms mitä sitten kertoo ihan totena muille ihmisille, on todella energinen, vilkas, mutta kun kehitys on ikätasoa ja ei ole väkivaltainen tai kirole koulussa, niin ei voi muka olla ADHD. Molemmilla vanhemmilla kyllä on aikuisiällä saatu ADHD diagnoosi, sisarpuolilla molemmilla ADHD diagnoosi (näillä vapaa kasvatus ja ongelmia kotona ja koulussa).
Omalla lapsella on aina ollut selkeät säännöt ja seuraukset ja päivä rytmi, ihan pienestä pitäen. Jo lapsen syntyessä sovittiin isänsä kanssa että tälle lapselle saa pitää kuria, toisin kuin hänen ex vaimo jonka lapsia kukaan ei määrää, koska lapsen ei tarvitse tehdä mitään mitä hän ei itse halua, ei mennä kouluun, pestä hampaita, saa valvoa koko yön koneella jos haluaa...
Vierailija kirjoitti:
Koska jotkut luulevat että dg jotenkin vapauttaa jostain.
Mulla ei adhd:ta itselläni tai lähipiirissä, mutta mulla on kilpirauhasen vajaatoiminta ja matala ferritiini, lääkäri todennut ja määrännyt tyroksiinin ja rautalisän. Mut muotidiagnoosejahan ne toki vaan on. Jos näitä ei hoidettais saisin varmaan jonkun muun diagnoosin jota sitten yritettäisiin hoitaa.
Itseasiassa noita ADHD oireisia ois varmasti vähemmän jos tässä maassa hoidettaisiin raudan puutosta ja kilpirauhasen toimintaan liittyviä sairauksia. Mutta Suomessa pidetään näitä edelleen pelkästään mielikuvituksen tuotteina, että mitenkäs nyt joku vitamiini tai hirmooni voi mihinkään vaikuttaa. Nää sairaudet aiheuttaa paljon samanlaisia oireita kun ADHD.
Seuraavaksi voikin kysyä, mitä kaikkia etuja näistä saa? Se lienee se juttu.
Vierailija kirjoitti:
Seuraavaksi voikin kysyä, mitä kaikkia etuja näistä saa? Se lienee se juttu.
Ai mitä etuja diagnoosista?
Vierailija kirjoitti:
Siksi koska joka toinen diagnosoi näitä itselleen vaikka samanlaisia oireita voi esiintyä miljoonasta eri syystä. Palvelut on pullollaan näitä ja sitten suututaan jos lääkäri tai muu ammattilainen on sitä mieltä ettei ole ADHD:sta kyse tai jos kriteerit tutkimukselle ei täyty.
En tiedä kuin ainoastaan yhden henkilön joka yrittää vierittää lapsen käytöstä adhd:sta johtuvaksi. Lapsella kyllä mahdollisesti myös adhd (ei diagnosoitu) mutta tämän vaikea jopa vaarallinen oireilu johtunee enimmäkseen pitkäkestoisesta henkisestä ja fyysisestä kaltoinkohtelusta. Apua hakivat vasta kun oli pakko ja väittivät ettei lapsella ennen ole koskaan ollut tällaista käytöstä muualla kuin koulussa ja kun koulun käynti helpottui niin se muka siirtyi kotiin.
Tiedän kyllä että sekin on mahdollista nepsyillä, mutta ei koske tätä lasta. Kotonakin oli vaikeuksia jotka monesti johtuivat ja/tai pahenivat aikuisten käytöksestä ks lasta kohtaan.
Sama tyyppi sattumalta on näitä joiden mielestä adhd on vain joku tekosyy/muotidiagnoosi, kuten kaikki allergiat ja ylipäätään mitkään vaivat ellei kyse ole juuri omista vaivoista.
Toisaalta ne omat tunnepuilen ja mielenterveydet ongelmat hoidatetaan muiden kustannuksella esim. ks lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Siksi koska joka toinen diagnosoi näitä itselleen vaikka samanlaisia oireita voi esiintyä miljoonasta eri syystä. Palvelut on pullollaan näitä ja sitten suututaan jos lääkäri tai muu ammattilainen on sitä mieltä ettei ole ADHD:sta kyse tai jos kriteerit tutkimukselle ei täyty.
Aspergerin kanssa tuo on vielä yleisempää.
Koska niin usein on kyseessä ADT (Attention Deficit Trait), joka oireilee ADHD:n tavoin, mutta on itseaiheutettu/ympäristön aiheuttama ja jonka hoito on ihan erilaista. Toisin kuin ADHD:t, nämä pystyvät oppimaan harjoittelulla ja itsekurilla ja liikojen virikkeiden välttämisellä hyvään keskittymiseen.
Toinen juttu on, että moni joka ei edes epäile itsellään mitään keskittymiskykyyn liittyvää ongelmaa, varsinkin tietyillä pöhinäaloilla, haluaa ADHD-lääkkeet, koska kokee että niillä saa lähes yli-inhimilliset työtehot. Exäni, joka oli IT-aloilla, nappaili niitä lääkkeitä aina kun oli projektin loppuvaihe ja täytyi koodata lähes yötäpäivää. Kuulemma unettomuus silloin olisi vienyt keskittymiskyvyn, mutta ADHD-lääkkeellä jaksoi painaa ilman untakin. Amerikassa vielä yleisempää kuin tääällä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämä tuntuu kohdistuvan ihan diagnosoituun porukkaan.
Lääkärikunta on todennut, että näitä diagnooseja on jaeltu turhan liberaalisti. Siksi.
Minä ainakin hankin diagnoosin vain sen vuoksi, että saan huumeita apteekista. Muuten diagnooisista ei ole kuin haittaa. Vakuutuksia ei saa, tietyihin työpaikkoihin ei pääse ja spermaa ei voi luovuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Siis, AINA on osasyy tai kokonaan syy KOTIOLOISSA.
Nythän mammat hakevat hysteerisesti elimellistä, neurologista syytä ADHD:n. Sekin on osa syy.
Mutta jokaisen ADHD henkilön taustalla ON jokin kotiolojen häiriö tai kotona jokin asia pielessä. Tätä mieltä ovat mm.lääkärit "Kahvipöytä keskusteluissa".
No tuskinpa sentään aina. Itse tulen kodista jossa lapsia oli 4. Minä ainoa ylivilkas koheltaja. Ja lapsuus jo ennen älylaitteiden aikaa, joten niitäkään ei voi syyttää. Kyllä se jotenkin geneettistä on, että tosiaan samassa kodissa 3 oli ihan erilaisia, rauhallisia ja tasaisia, ja minä sitten se ainoa keskittymiskyvytön kaahottaja. Joka sitten sainkin aikuisena ADHD-diagnoosin kun työelämässä keskittymiskyky ei riittänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraavaksi voikin kysyä, mitä kaikkia etuja näistä saa? Se lienee se juttu.
Ai mitä etuja diagnoosista?
No ainakin se, että voi hakea huomiota ja oikeuttaa tekemisensä diagnoosin varjolla. Kaikki tekeminen tai tekemättä jättäminen menee sen alle, ihan normaalitkin asiat. Se on ärsyttävää huomiohorausta.
Koska (diagnosisoimaton) adhd:ni johtuu liian paljosta puhelimella ja tietokoneella roikkumisesta lapsuudessa ja nuoruudessa. Ja psykonkin mielestä olen vain huumeita hamuava luuseri, jonka kannattaisi hyväksyä kohtalonsa ja mennä paskaduuniin kun muuhun ei aivot riitä.
T: Erkki 58 v, opisto-insinööri
Mun tytär sai diagnoosin vasta 21-vuotiaana ja se oli helpotus. Koko lapsuus oli yhtä helvetillistä vuoristorataa hänen kanssaan, mutta kun kyse oli älykkäästä ja pärjäävästä lapsesta ja kun minä olin nuori äiti (joka ei ilmeisesti osannut kasvattaa) niin mitään apua ei ikinä saatu. Lukion tyttö laahusti vaivoin läpi ja sen jälkeen yhden korkeakouluopinnot keskeytyivät kun elämä ei vain onnistunut. Epäonnistuminen aiheutti vakavan masennuksen ja uupumustilan ja siitä alkoivat tutkimukset. Nyt on diagnoosi ja lääkitys ja myös opiskelu onnistuu. Että olkoon muotidiagnoosi, mutta itsenäinen elämä on aivan mahdotonta kaaosta, jos on tämä ko. ongelma.
Täällä ei kannata keskustella sairauksista. Parempi valita suljettu ryhmä
Vierailija kirjoitti:
Koska vain harvalla "ADHD" -lapsista on oikeasti adhd. Kyse on vaan liiasta ärsyketulvasta, esim. liiasta puhelimella olosta, jolloin ilman ärsykkeitä ollaan villejä. Itsediagnosoitu adhd on vapaudut vankilasta -kortti vanhemmille, jotka voivat piiloutua sen taakse ilman, että omia lastenkasvatustapoja tarvitsisi muuttaa.
Tai koululle. Tiedän tapauksen, jossa vanhempien vastustuksesta huolimatta opettajan arvio painoi lääkärin mielestä niin paljon, että lapsi sai diagnoosin. Lääkäri ei itse koskaan tavannut lasta.
Lapsi ei kuitenkaan saanut mitään hoitoa eikä lääkitystä "vaivaansa", mutta pääsi parempaan kouluun. Ongelmat väistyivät kasvun myötä ja nyt on ylioppilas.
Siksi koska joka toinen diagnosoi näitä itselleen vaikka samanlaisia oireita voi esiintyä miljoonasta eri syystä. Palvelut on pullollaan näitä ja sitten suututaan jos lääkäri tai muu ammattilainen on sitä mieltä ettei ole ADHD:sta kyse tai jos kriteerit tutkimukselle ei täyty.