Kuinka pitkään puolisoa kuuluu elättää?

Lähde. Pelasta itsesi, ei se tuosta mihinkään muutu. Puolisosi saa enemmän tukiakin, kun jää yksin ja ehkä niitä töitäkin saattaa ilmaantua.

t: Saman kokenut

No ei se liitto kovin hääppöisellä pohjalla ole muutenkaan jos tuommoisia pitää miettiä. Itse elättäisin puolisoa niin pitkään kuin se on mahdollista.

Ehdotan, että eroat heti.

Kunnes kuolema erottaa eikö teillä semmone puhe ole ollu ko naimisissa olette

Lusikat jakoon ja uutta matoa koukkuun. Alkuun tuntuu pahalta, mutta pitemmän päälle on parempi ratkaisu. Muutoin katkeroidut ja muutut nalkuttajaksi. Silloin mies saa syyn jättää sinut.

Siis eikö puolisosi tee lainkaan kotitöitä? Jos, niin miksi ei? Vai tarkoitatko, että kaikki kotityöt kuuluisivat "vastineeksi" hänelle?

Ei ole pakko olla suhteessa. Jos on eri asunnot, hän saa tukia ja voit silti halutessasi auttaa rahallisesti mutta ei tilille. Tai hänen äiti, isä. Suomessa ei ole tukia jotka riittävät elämiseen, ellei ole ansiosidonnainen hetken. Edes sairaille. Jos hän on masentunut, ehkä hän tarvisi siivoojan toiseen asuntoon joskus kerran kahdessa viikossa ellei ala itse siivoamaan vaikka imurointi ja tiskikone.

Käyttäjä44279 kirjoitti:

Lusikat jakoon ja uutta matoa koukkuun. Alkuun tuntuu pahalta, mutta pitemmän päälle on parempi ratkaisu. Muutoin katkeroidut ja muutut nalkuttajaksi. Silloin mies saa syyn jättää sinut.

Minusta on jo tullut ns. nalkuttaja. Huomaan omaksuvani yhä enemmän sellaista ajattelutapaa, että se joka maksaa, määrää. Eihän se niin kuulu mennä, mutta siltä minusta on alkanut tuntua. On vaikea kunnioittaa vertaisena aikuista, joka ei pysty kantamaan taloudellista vastuuta tasaveroisesti. (En tarkoita tällä kotiäitejä ja -isiä, he tekevät todella tärkeää työtä toisenkin puolison puolesta.)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä44279 kirjoitti:

Lusikat jakoon ja uutta matoa koukkuun. Alkuun tuntuu pahalta, mutta pitemmän päälle on parempi ratkaisu. Muutoin katkeroidut ja muutut nalkuttajaksi. Silloin mies saa syyn jättää sinut.

 

Minusta on jo tullut ns. nalkuttaja. Huomaan omaksuvani yhä enemmän sellaista ajattelutapaa, että se joka maksaa, määrää. Eihän se niin kuulu mennä, mutta siltä minusta on alkanut tuntua. On vaikea kunnioittaa vertaisena aikuista, joka ei pysty kantamaan taloudellista vastuuta tasaveroisesti. (En tarkoita tällä kotiäitejä ja -isiä, he tekevät todella tärkeää työtä toisenkin puolison puolesta.)

Ap

Nalkuttaminen ja arvostelu aiheuttaa masennusta muille, ehkä jopa työkyvyttömyyden. Oletko itse ongelmien lähde osaksi? Ei kannattaisi. Hän voi hyvinkin tulla normaaliksi ja piristyä ilman negaavaa vaikutusta. Tosin nykyään ei töitä kaikki saa tai on väärä ympäristö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä44279 kirjoitti:

Lusikat jakoon ja uutta matoa koukkuun. Alkuun tuntuu pahalta, mutta pitemmän päälle on parempi ratkaisu. Muutoin katkeroidut ja muutut nalkuttajaksi. Silloin mies saa syyn jättää sinut.

 

Minusta on jo tullut ns. nalkuttaja. Huomaan omaksuvani yhä enemmän sellaista ajattelutapaa, että se joka maksaa, määrää. Eihän se niin kuulu mennä, mutta siltä minusta on alkanut tuntua. On vaikea kunnioittaa vertaisena aikuista, joka ei pysty kantamaan taloudellista vastuuta tasaveroisesti. (En tarkoita tällä kotiäitejä ja -isiä, he tekevät todella tärkeää työtä toisenkin puolison puolesta.)

Ap

Nalkuttaminen ja arvostelu aiheuttaa masennusta muille, ehkä jopa työkyvyttömyyden. Oletko itse ongelmien lähde osaksi? Ei kannattaisi. Hän voi hyvinkin tulla normaaliksi ja piristyä ilman n

Kuulostaa uhriutumisen maailmanmestaruudelta. Että ihan kotitöistä nalkuttaminen (=muistuttaminen, kun toinen ei tee niitä) aikaansaisi toiselle työkyvyttömyyttä. 

Koen pikemminkin, että puoliso käyttäytyy passiivis-aggressiivisesti, kun ei tee osuuttaan kotitöistäkään. 

Ap

Eroo ja muuttaa erilleen niin työtöntä ei tarvitse elättää. Monet pariskunnat asuvat eri asunnoissa kelan elalatusvelvollisuuden takia.

Jos töitä ei löydy, niin kannattaisiko hänen kouluttautua jollekin alalle, jossa on työvoimapula?

Tai sitten muutatte sellaiselle paikkakunnalle, jossa on työpaikkoja.

Kaipa jokainen määrittää itse omat "kuulumisensa" ja kuinka tosissaan on valansa vannonut.

Meillä toinen puolisoista sairastui vakavasti vain muutama viikko häiden jälkeen. Elatus jäi lähes kokonaan toiselle, toisella vain pieni eläke. Lisäksi sairastunut ei kyennyt juurikaan kotitöitä tekemään, yritystä kyllä oli. Sairastunut tarvitsi itsekin apua päivittäin.

Kuinka kauas vihkilupauksen tässä tilanteessa pitäisi kantaa? Sukulaisten mielestä ei hetkeäkään. Eikä ystävien. Meillä se on kantanut 29 v. Nämä ovat olleet raskaita, mutta onnellisia vuosia. Rakkaani on yhä ainoa, jonka kanssa haluan elämääni elää.

Ap:n tapauksessa eroaisin. Kyllä se meillä on mennyt niin että se joka ei ole töissä hoitaa silloin kodin ja ruuanlaiton ja tekee sen valittamatta.

Mua on mies elättänyt kohta parikymmentä vuotta. En ole vammaisena saanut töitä. Toki teen melkein kaikki kotityöt, laitan ruoat päivittäin.

Ei se aina ole mitään herkkua se naimisissa olokaan. Vastamäkiä tulee ja menee. Teidän pitää päästä puhumaan asioista ikäänkuin teamina. Se helpottaa, jos vaikka kirjoittaa kirjeen toiselle silloin, jos se puhuminen ei aivan kiihtymättä onnistu. Tehkää vaikka kysymyksiä toisillenne sellaisia, joihin voi vastata kohteliaammin.

Kirjoitettuna ne asiat selkeytyvät itsellekin.

Tietysti teette omat ratkaisunne ja voittehan sopia myös tauosta.

Oletteko pystyneet keskustelemaan aiheesta rakentavasti? Onko puolisosi saanut mitään apua masennukseen? Ilmaiseeko hän koskaan kiitollisuutta sinulle? 

Itse olen ollut masentunut, ja myös puolisoni. Tiedän siis miten rankkaa kummassakin roolissa on. On todella vaikeaa katsoa vierestä, kun toinen ei ole oma itsensä, eikä voi oikein tehdä mitään. Olen joutunut suurinpiirtein pakottamaan puolisoni terapiaan, mutta se kannatti. En olisi kyennyt häntä jättämään. 

 

Puolisoni elättää minua tällä hetkellä, käyn osa-aikatöissä. Tilanne ei ole ihanteellinen. Kotitöitä olen kyllä aina tehnyt enemmän kuin hän, jopa masentuneena. 

No itse ainakin lupasin olla yhdessä ja rakastaa myötä- ja vastamäet kun menin puolisoni kanssa naimisiin. Jos hän jää työttömäksi, sairastuu tai masentuu, yritän pitää hänestäkin huolta ja olla tukena. Hakea yhdessä hänen kanssaan apua, en sentään itse häntä voi kaikessa auttaa. mutta ikinä en hylkää vaan olen rinnalla ja elätän tarvittaessa.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko pystyneet keskustelemaan aiheesta rakentavasti? Onko puolisosi saanut mitään apua masennukseen? Ilmaiseeko hän koskaan kiitollisuutta sinulle? 

Itse olen ollut masentunut, ja myös puolisoni. Tiedän siis miten rankkaa kummassakin roolissa on. On todella vaikeaa katsoa vierestä, kun toinen ei ole oma itsensä, eikä voi oikein tehdä mitään. Olen joutunut suurinpiirtein pakottamaan puolisoni terapiaan, mutta se kannatti. En olisi kyennyt häntä jättämään. 

 

Puolisoni elättää minua tällä hetkellä, käyn osa-aikatöissä. Tilanne ei ole ihanteellinen. Kotitöitä olen kyllä aina tehnyt enemmän kuin hän, jopa masentuneena. 

 

Emme ole kovin rakentavasti keskustelleet, mutta kuitenkin jonkin verran. Hän ei ole suostunut hakemaan apua, vaikka olen patistanut. Hän ei todellakaan koskaan ole osoittanut kiitollisuutta minua kohtaan vaan pikemminkin päinvastoin on piiloaggressiivinen, kun ei tee osuuttaan kotitöistäkään, saattaa pitää mykkäkouluakin, jos muistutan niistä. 

Ap

Itseasiassa aviopuolisolla on velvollisuus elättää puolisoa.

Toki nuoret ei tätä tajua eikä edes avioliittoa tajuta.

No ap mitä olet luvannut mennessäsi naimisiin? Oletko sanasi mittainen mies tai nainen?