Lue keskustelun säännöt.
Kuinka pitkään puolisoa kuuluu elättää?
14.12.2023 |
Jos on naimisissa ja toisella ei ole kunnon tuloja lähes ollenkaan ja talousahdinko vaikuttaa jatkuvan monia vuosia. Kuinka kauan toisen puolison 'kuuluu' häntä elättää ja missä vaiheessa on 'ok' luovuttaa ja esimerkiksi erota, tai vaan lopettaa maksamasta? Ikävää tämä on, kun ei hän tahallaan ole käytännössä tuloton, vaan on kokp ajan etsinyt töitä, muttei ole saanut. Hän ei tee vastineeksi esimerkiksi kotitöitä, vaan minä hoidan nekin. Tämä kaivertaa omaakin hyvinvointiani ja huomaan välillä miettiväni, että olisi halvempaa vaan erota ja elää yksin. Puoliso on luonnollisesti vähän masentunutkin ajan mittaan ja sekin painaa minua, masennus ja toivottomuus, synkkä ilmapiiri tarttuu. Sellainen tunne on itselläkin, että olisi loukussa, jossa ei ole ulospääsyä. Miten jaksaa tätä ja miten muut jaksavat?
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
No ap mitä olet luvannut mennessäsi naimisiin? Oletko sanasi mittainen mies tai nainen?
Vastustat avioeroa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan lain mukaan aviopuolisoilla on toisiinsa nähden elatusvelvollisuus, joten niin pitkään elätät kun olette naimisissa. Joten jos et halua enää elättää, ota ero. Erittäin helppoa, ei tarvitse mitään aikamääreitä miettiä.
Voit ottaa eron senkin takia ettei puoliso tee osuuttaan kotitöistä, vaikka elatus ei liittyisi mitenkään mihinkään. Koska sehän tässä on se suurin ongelma, että ajattelet että puolisosi ei ansaitse sinun antamaa elatusta tekemällä asioita, ja sinä et tunne että olette tasa-arvoisia koska vain sinä teet ja elätät ja toinen ei. Siinä on hyvä syy erota.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä44279 kirjoitti:
Lusikat jakoon ja uutta matoa koukkuun. Alkuun tuntuu pahalta, mutta pitemmän päälle on parempi ratkaisu. Muutoin katkeroidut ja muutut nalkuttajaksi. Silloin mies saa syyn jättää sinut.
Minusta on jo tullut ns. nalkuttaja. Huomaan omaksuvani yhä enemmän sellaista ajattelutapaa, että se joka maksaa, määrää. Eihän se niin kuulu mennä, mutta siltä minusta on alkanut tuntua. On vaikea kunnioittaa vertaisena aikuista, joka ei pysty kantamaan taloudellista vastuuta tasaveroisesti. (En tarkoita tällä kotiäitejä ja -isiä, he tekevät todella tärkeää työtä toisenkin puolison puolesta.)
Ap
Naisia ei ole tehty elättämään miehiä. Jonkun aikaa siihen pystyvät mutta melko pian tulee raja vastaan.
Mitä jos laskisitte kulutuksen niin alas, että miehesi pystyisi kustantamaan puolet menoista?
Silloin sinulla ei olisi olo, että teet enemmän, kun kaiken voisi laittaa puoliksi (myös kotityöt). Ja lisäksi sinulle jäisi ns. ylimääräistä rahaa säästöön tai omiin harrastuksiisi.
Ehkä miehesikin saisi uutta virtaa työnhakuun ja kotitöihin kun olisitte enemmän tasavertaiset elättäjät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei tee kotitöitä niin heitä mies pihalle samantien. Sitä ei voi katsella suhteen alussa edes viikkoa. Puolisoni on työtön mutta tekee kotitöitä aina. Tekee paljon muutakin eikä ole laiska.
Keskittyisit papin puheeseen häissä niin ei tarvitse kysellä täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä44279 kirjoitti:
Lusikat jakoon ja uutta matoa koukkuun. Alkuun tuntuu pahalta, mutta pitemmän päälle on parempi ratkaisu. Muutoin katkeroidut ja muutut nalkuttajaksi. Silloin mies saa syyn jättää sinut.
Minusta on jo tullut ns. nalkuttaja. Huomaan omaksuvani yhä enemmän sellaista ajattelutapaa, että se joka maksaa, määrää. Eihän se niin kuulu mennä, mutta siltä minusta on alkanut tuntua. On vaikea kunnioittaa vertaisena aikuista, joka ei pysty kantamaan taloudellista vastuuta tasaveroisesti. (En tarkoita tällä kotiäitejä ja -isiä, he tekevät todella tärkeää työtä toisenkin puolison puolesta.)
Et rakasta häntä!!
Minä olen aina välillä ollut ilman töitä ja hakenut uutta ahkerasti. Onneksi olen pystynyt osallistumaan edelleen perheen kuluihin fity-fifty, toki mies on jossain tullut vastaan ja maksanut enemmän. Budjettia on tietenkin jouduttu tiukentamaan, mikä on käytännössä onnistunut nimenomaan kotona olemiseni ansiosta, kun minulla on ollut aikaa hoitaa kaikki kauppa-asiat ja selvittää edullisimmat hinnat ja tehdä ruoat entistä enemmän alusta lähtien itse. Aivan selvää on, että olen hoitanut kaikki kotityöt, kun kerran kotona olen, vaikka en kummempaa kompensaatiota ole mieheltä siihen saanutkaan.
Itselleni on tärkeää olla taloudellisesti itsenäinen ja itsellinen, enkä haluaisi missään nimessä olla toisen elätettävänä. Kauhulla ajattelen, että mitä jos se päivä joskus koittaa, että en saakaan töitä ja putoan peruspäivärahalle ja mitä sitten, kun säästöt on syöty? Voisin ennakoida, että silloin varsinkin on tärkeää, että minulla on kuitenkin hyödyllinen rooli kotona eli että hoidan edes ne kotityöt. Silloin ehkä jotenkin voin olla toisen elätettävänä, mutta kyllähän tuo ajatus hirvittää.
Miksi ihmeessä ap:n puoliso ei hoida kotitöitä, jos kerran ap vielä maksaa perheen kuluja enemmän? En tajua yhtään, enkä ap:n asemassa sietäisi tuollaista menoa ollenkaan. On toki aiheellista tukea perheenjäseniä hankalissa tilanteissa, mutta onhan nyt ihan itsestään selvää, että jokaisen täytyy myös tavalla tai toisella kantaa kortensa kekoon ja rahattomalla se olisi sitten suurempi työpanos kodinhoidon eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lain mukaan avioliitossa on kummankin puolison osallistuttava perheen elatukseen kykyjensä mukaan. Ilmeisesti sen tulottoman puolison kyvyt ovat kovin huonot, jos masennuksen vuoksi ei jaksa edes kotitöitä tehdä.
Masennukseen kannattaa hakea ammattiapua. Jospa se työura jossakin vaiheessa urkenisi, kun jaksaisi edes kouluttautua johonkin ammattiin.
Puolison rlatusvelvollisuus jatkuu pahimmillaan 18 vuotta avioeron jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa aviopuolisolla on velvollisuus elättää puolisoa.
Toki nuoret ei tätä tajua eikä edes avioliittoa tajuta.
Kyllä tiedän, että on elatusvelvollisuus. Siksihän olen häntä elättänytkin.
Olen jo reilusti keski-ikäinen, en nuori.
Ap
Velvollisuus osallistua perheen elatukseen koskee myös sitä toista puolisoa. Jos hän ei siihen kykene eikä halua hakea apua, se on hänen valintansa. Siinä tapauksessa sinä voit tehdä omasi. Et ole vastuussa toisen ihmisen valinnoista vaan omasta elämästäsi.
Vierailija kirjoitti:
Puolison rlatusvelvollisuus jatkuu pahimmillaan 18 vuotta avioeron jälkeen.
Ei kuitenkaan Suomessa. Vain lapselle on elatusvelvollisuus, ei puolisolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskittyisit papin puheeseen häissä niin ei tarvitse kysellä täällä.
Pappi taisi sanoa jotain toinen toisensa kunnioittamisesta. Mitä toinen puoliso tekee ansaitakseen ap:n kunnioituksen, ja millä tavalla hän osoittaa kunnioitusta ap:ta kohtaan?
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aina välillä ollut ilman töitä ja hakenut uutta ahkerasti. Onneksi olen pystynyt osallistumaan edelleen perheen kuluihin fity-fifty, toki mies on jossain tullut vastaan ja maksanut enemmän. Budjettia on tietenkin jouduttu tiukentamaan, mikä on käytännössä onnistunut nimenomaan kotona olemiseni ansiosta, kun minulla on ollut aikaa hoitaa kaikki kauppa-asiat ja selvittää edullisimmat hinnat ja tehdä ruoat entistä enemmän alusta lähtien itse. Aivan selvää on, että olen hoitanut kaikki kotityöt, kun kerran kotona olen, vaikka en kummempaa kompensaatiota ole mieheltä siihen saanutkaan.
Itselleni on tärkeää olla taloudellisesti itsenäinen ja itsellinen, enkä haluaisi missään nimessä olla toisen elätettävänä. Kauhulla ajattelen, että mitä jos se päivä joskus koittaa, että en saakaan töitä ja putoan peruspäivärahalle ja mitä sitten, kun säästöt on syöty? Voisin ennakoida, että silloin varsinkin on tärkeää, että m
Sama meillä muuten, mutta eipä tullut edes mieleen ryhtyä palvelijaksi kodissani. Käytin aikani opiskeluun ja työnhakuun, en ruuanlaittoon ja tarjousten perässä juoksemiseen. Kun maksan puolet kuluista, ei minulle kuulu enempää kuin puolet kotitöistä.
Jos puoliso ei hae apua masennukseensa niin se on mahdollisesti kroonistunut.
Jos olisin sinä asettaisin liiton jatkumisen ehdoksi pariterapian.
Minuakin puoliso on pitkään elättänyt käytännössä, mutta teen kaikki kotityöt ja päätös on yhteinen. Pyrin omalta osaltani tuomaan perheeseen hyvinvointia.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tapauksessa eroaisin. Kyllä se meillä on mennyt niin että se joka ei ole töissä hoitaa silloin kodin ja ruuanlaiton ja tekee sen valittamatta.
Näin on. Jos ei työllisty kuten en ole minäkään ole enää ikääntyessä työllistynyt niin saan olla kiitollinen että edes saan tehdä kotitöitä ja on kotona tekemistä, varmasti jääden lepoaikaakin ihan tarpeeksi, kun toinen on tienaamassa. Sairastuttuani olin hetken passattavana mutta rollaattorin kanssakin pystyin jo kotitöihin osallistumaan.
Sitten aletaan katselemaan eri asunnot jos ei ala mikään kiinnostamaan eikä ole mitään fyysistä estettäkään.
puoliso elätetään hautaan saakka. ainakin meillä, kun ukko lupasi 26 vuotta sitten, että saan jäädä kotiin. kumma juttu, että aina kun nainen saa elättää perhettään, alkaa saatanallinen rutina joka asiasta. se joka maksaa laskut, niin se maksaa laskut hiljaisuudessa eikä valita. entä jos tilanne olisi teillä toisinpäin. sinä makaisit ja lihoisit soffalla kun mies on töissä. olisiko ajatuksesi silloin, että minun pitää erota, koska en tee töitä?
Käyttäjä44279 kirjoitti:
Lusikat jakoon ja uutta matoa koukkuun. Alkuun tuntuu pahalta, mutta pitemmän päälle on parempi ratkaisu. Muutoin katkeroidut ja muutut nalkuttajaksi. Silloin mies saa syyn jättää sinut.
HEI HEI HEI !!!
Miten onnistuit käyttämään nimimerkkiä? Tuollaista harmaata "kevyt"- tai "pikanimimerkkiä" tuossa tuon vakiosanan "Vierailija" tilalla?
Pentele kun tämän palstauudistuksen, eli -huononnuksen mukana ne poistivat sen entisen "Nimimerkki - ei pakollinen" -kentän: se oli kaikkein suurin ja pahin muutos.
OPETA MINULLEKIN MITEN NIMIMERKKI VOIDAAN KIRJOITTAA TUOHON YLÖS, NOIN NIINKUIN SINULLA TUOSSA ON!
Lihapullia Syövä Heteromies
Kyllä tiedän, että on elatusvelvollisuus. Siksihän olen häntä elättänytkin.
Olen jo reilusti keski-ikäinen, en nuori.
Ap