Aamulla ennen seitsemää bussipysäkkikaverina on äiti kolmen lapsen kanssa.

meidän arjelta mut meidän muksut on 5,3 ja 1v

Meno on aika kammottavaa, lapset noin 9, 6 ja 2v, kaikki vilkkaita. Äiti huutaa käskyjä ("nyt se myssy päähän HETI" jne) taukoamatta, heillä kasvatusmetodina on ilmeisesti kolmeen laskeminen. Äitikin on usein sekaisin kenelle se uhkaava ...kaaaa...kkk...ssssiii... on tarkoitettu, kaikki huutavat ja juoksentelevat. Ja tämä on ennen aamuseitsemää bussipysäkillä, joka päivä.

Itse en jaksaisi tuollaista arkielämää ollenkaan. En edes uskalla kuvitella millaista on saada lapset valmiiksi pysäkille asti...

Lapset vaikuttavat kivoilta vaikkakin hyvin vilkkailta, ja äiti kunnolliselta ja vastuuntuntoiselta.

Miltäs tuollainen arkielämä teistä muista vaikuttaa?

Mutta ymmärrän, että ulospäin se varmaan näyttää aika meiningiltä: )

Meillä on kolme poikaa, 7, 5 ja 2, ja kyllä noiden kanssa liikkuminen ja esim. kaupassa käyminen on välillä aikamoista säätämistä.

Mutta rakastan perhettäni ja rakastan tätä elämäntilannetta!

T: Lapsia kolme

tuo kuulostaa, hiukan helpompaa tietysti jos paikalla on enemman kuin yksi aikuinen. Meilla myos lapset 6, 4 ja 1,5 ja aika usein saa komentaa kova-aanisestikin. Me ajellaan tosin useimmiten autolla, niinkuin varmaan moni muukin tuon kokoinen perhe, eli meidan elamaa paasee harvemmin bussipysakilla todistamaan. ;-)