LONKKALASTA tyttövauvallani. Minä vain itken... Jääkö hän fyysisessä kehityksessä jälkeen?

Jos lastaa ei laitettaisi, hän jäisi kehityksessä jälkeen. Ihanaa että huomattiin näin ajoissa. Tiedän että se on kova paikka mutta oikeasti hyvä että hoidetaan pois kun vauva ei vielä liiku.

että kehittyisi normaalisti. Älä huoli, tuo on pikkujuttu.

jälkeen! Minkä ikäinen vauvasi on? Yleensähän nuo lastat on lyhyen aikaa ja vauvasi alkaa liikkumaan noin 6 - 18 kk välissä (ryömimiset, konttaukset, kävelyt, ylös nousut ym.) Parempihan se on, että työtön lonkat hoidetaan kuntoon, kuin ne jäisi "ongelmaksi" hänelle, josta sitten kärsisi lopun elämän, eikö?

10kk iässä. Oli kipsiä ja uutta leikkausta.

Nyt neiti 3v ja kaikki kunnossa.

Jollei onnistu, niin hakeudu hoitoon. Toi ei ole normaalia.

10-vuotias lastahoidossa vauvana ollut tyttö. Täysin normaali-iässä lähti liikkuminen yms. käyntiin. Harrastaa lentopalloa ja ratsastusta.

Jollei onnistu, niin hakeudu hoitoon. Toi ei ole normaalia.

hoitoon, juuri synnyttänyt äiti on LUONNOLLISESTI HERKILLÄÄN JA JUURI KUN SE SYY KOHDISTUU OMAAN VAUVAAN ON ITKU HERKÄLLÄ VARSINKIN JOS RAKASTAA OMAA LASTAAN, KYLLÄ TUOSTA SAA MIELI OLLA PAHANA. SIITÄ ON VAIN PÄÄSTÄVÄ YLI!!!!!!!!!!!!!!

Juu on hyvä että hoidetaan, ilman muuta.

eikä sekään haittaa vaikka hän myöhemmin oppisikin kävelemään kuin muut, kunhan vain kysyin että vaikuttaako se mahdollisesti siihen?



on minulle shokki, kun sain ensin vajaa viikon pitää sylissäni pientä vaaleanpunaista nyyttiä, 2,5 kiloista, suloista siroa tyttöä. ja nyt kannan kädessäni kovaa laatikonmuotoista pakettia... onneksi suloiset kasvot pilkottavat laatikon takaa. mutta sinne jäävät kaappiin kauniit pikkuruiset vaatteet jota olin rakkaudella vauvalleni hankkinut.nyt hänellä on,,,narupukineet päällä. tiedän, pinnallista, mutta saan kai tuntea surua? säälittää lapseni.

mutta, onhan hän niin suloinen. rakas. kaikkea mahdollista, että siksi en kyynelistäni pääse kun ehkä jotenkin säälin lastani tuossa häkkyrälaitteessa :(

Kauanko ajattelit kieriä itsesäälissä kun vauva ei olekaan se täydellinen asuste sinulle?

Kehityin täysin normaalisti, kävelin 1v2kk, mm. harrastin tanssia teini-iässä. Ainoa mistä sen huomaa, on että mulla on normaalia joustavammat lonkat, mm. pääsen edelleen ns. sammakkoasentoon vaivoitta, vaikka muuten paikat on nyt kolmikymppisenä jäykät kuin iglun sarana.



Ymmärrän silti surusi! Mun kuopuksella epäiltiin löysiä lonkkia, mutta onneksi selvittiin kontrolleilla. Pelkäsin ihan hirveästi että joudutaan lastoittamaan, juuri tuon läheisyyden ja sylissäpidon ja imetyksen hankaluuden takia.



Mutta toiselta puolen: tuttuni lapsella lonkkaongelmaa ei huomattu, ja lapsi pääsi puolitoistavuotiaaksi asti, ennenkuin havaittiin että jaloissa on jotain pielessä. Lapsi joutui isoon lonkkaleikkaukseen, jonka jälkeen jalat olivat kipsissä puoli vuotta ja hän joutui mm. opettelemaan kävelemään uudestaan, päivähoidon aloitus myöhästyi jne. Parempi näin päin!



Tsemppiä silti!

on minulle shokki, kun sain ensin vajaa viikon pitää sylissäni pientä vaaleanpunaista nyyttiä, 2,5 kiloista, suloista siroa tyttöä. ja nyt kannan kädessäni kovaa laatikonmuotoista pakettia... onneksi suloiset kasvot pilkottavat laatikon takaa. mutta sinne jäävät kaappiin kauniit pikkuruiset vaatteet jota olin rakkaudella vauvalleni hankkinut.nyt hänellä on,,,narupukineet päällä. tiedän, pinnallista, mutta saan kai tuntea surua? säälittää lapseni. :(

Vauvaajoka ei ole puettu kaunnisti, ei tarvitse sääliä.

Vähän sama kuin itkisi, että "mun lapsi sai silmälasit, näkeekö se koulussa taululle"...

Oletko ajatellut, miten tuo SINUN itsesäälissä piehtarointisi vaikuttaa lapsen psyykkiseen kehitykseen!? LOPETA!!

haloo, ei ehkä nyt niiden vaatteiden takia itketä, vaan juuri siksi ku ET SAA VAUVAA NORMAALISTI SYLIISI.





K Y S Y M Y S :

kuinka moni teistä äideistä haluaa pitää vauvaansa sylissä kun sen synnyttää? ja laitokselta kotiin pääsee?



IHAN JOKAINEN!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!



ja äiti jonka lapsi on lonkkalastassa, joutuu kansaa lasta "ns. laatikossa" jota ei todellakaan saa iholle, syliin normaalisti, sitä ei voi paijata. YMMÄRRÄTTEKÖ TE MITÄÄN ?????????????

aivan sama, kun jonkun lapsi joutuu johonkin venkuttimeen että joudut vain katsoa vauvaasi etkä syliin saa vaikka kuinka haluat. tai imettää normaalisti..



nyt SUU KIINNI AKAT!!!! jotka ette ole kokeneet lapsen lastoittamista.

Se kun on kätevässä, tukevassa kantotelineessä. Sitten kun lasta otetaan pois, tuntuu vauva ihan spagetilta. :D Että jos jotain muutakin hyvää haluaa asiasta etsiä, niin tuollaista.

Vauvaajoka ei ole puettu kaunnisti, ei tarvitse sääliä.

REPS ;-)

hieman säälien katson esim kaupungilla lasta joka ei ole puettu nätisti. katson heti vanhempia, että heihei, what´s up???



kuka nyt haluaa lapsestaan reppanan tehdä`?

ja sitten 3kk lonkkalastassa kotona. Oli sillä vähän takaraivo länässä kun hoidot oli ohitse, syynä se ettei neiti viihtynyt sylissä ja köllötteli sitten paljon rattaissa ja lattialla jne.



Hitaammin oppi juu konttimaan sitten ja kävelemään lähti aika pian opittuaan eka nousemaan. Ja verrattuna muihin sisaruksiinsa, oppi puhumaan paljon aikaisemmin kuin muut : )



Nyt on koululainen jo eikä tuo ole kyllä jättänyt mitään jälkiä. Mitä sitten vaikka ei oppinutkaan konttaamaan samaan aikaan kuin muut?

Itse ei muista tuosta ajasta yhtikäs mitään.

Minulla itsellänikin on ollut lonkkalasta -70 luvun alussa ja se vasta vinkeää on ollutkin kun katsoo kuvia. Tyttärelläni oli paljon pahempi tilanne, kun oltiin vielä tuossa lonkkavedossakin. Kaikki kuitenkin meni hyvin ja hyvä niin!



Tsemppiä nyt teille! Usko pois, kaikki kyllä suttaantuu.

tuskaista veuhtomista itsesäälissä.

Oma vauvani oli pitkään perätilassa ja ehdin siksi miettiä tuota lonkkalasta-asiaakin. Lonkissa ei ollut vikaa, mutta joutui heti synnyttyään teho-osastolle, ja oli kyllä tuskaa istua vain vieressä ja pitää kädestä kun olisi halunnut halia ja pitää iholla :( Ihan tuosta syystä itkeskelin, vaikka tietysti tajusin että hoito välttämätöntä ja tärkeämpää. Minusta olisi epänormaalia jos äitiä EI AHDISTAISI tuollainen ero vauvasta, ja se että vauvalla on jotain ongelmaa, eikä pääse äidin syliin niinkuin pitäisi. Ja ymmärrän surun käyttämättäjääneistä vaatteistakin! Ennen vauvan syntymää vaatteet ovat olleet se konkreettinen asia vauvanodotuksessa, johon on voinut vaikuttaa. Itse ainakin hypistelin vaatteita moneeeeeeeen kertaan vauvan syntymää odotellessa, joten ei ole ihme jos on hieman pettynyt olo vaatteiden jäädessä käyttämättömäksi.

Koita ap. vain kerätä nyt postiivista mieltä ja kantaa "laatikkolastasi" samalla hellyydellä ja lämmöllä, tai ehkä vähän suuremmallakin, kuin mitä tekisit ilman lastaa :) Äidinrakkaus kyllä säteilee sinne lastan allekin!