Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mulla ei ole ketään jolle mä voisin oikeasti puhua asioistani.
02.12.2010 |
Parhaat kaverit asuu kaukana, ollaan yhteyksissä lähinnä sähköpostilla. Lisäks sitä kai ajattelee, että niillä on omat murheensa, että turha kuormittaa omilla murheillaan.
Äiti taas ei ole erityisen läheinen, ei tunnu hyvältä avautua. Lisäksi pelkään, että äiti puhuis niitä juttuja muille sukulaisille.
Mieskin mulla on, mutta se elää omaa elämäänsä jossain netin syövereissä, ei sitä kiinnosta mun jutut.
Tuli aika surullinen olo kun oivalsi, että oikeastaan tässä on aika yksin :(
Kommentit (3)
ole muita kuin terapeutti ja sekin siksi, että maksan sille siitä..voisin minä periaatteessa puhua vanhemmilleni (en siis häpeäisi sitä tai muuta), mutta koska niitä ei kiinnosta niin miksi vaivautua. Kaveritkin on kaikonneet, vaikka olen pyrkinyt olemaan heidän seurassaan iloinen enkä valittava, eikä ole miestäkään. Grreat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvät sinkkuystävät kaikkos vauvavaiheessa, äitikaverit ei oo niin läheisiä ja äidille ei viitti kaikkea puhua.
Päätin just, et soitan joku päivä seurakunnan perhetyöntekijälle. Sen tehtävänähän on auttaa ja kuunnella.
Alue: Aihe vapaa
Tein sen virheen että puhuin miehelle. Se meni aivan sekaisin, ei voi ymmärtää kun vaihdan mielipidettä ja puheenaihetta ja kaikkea koko ajan. Ei tajunnut ollenkaan. Eli miehelle on turha puhua. Ei putkiaivo tajua.