Millaista elämä pitäisi olla viiskymppisellä?

Lapset aikuisia tai melkein, Asuntolaina maksettuna tai melkein. Uransa huipulla. Hyvä elämää ilman suurempia vastuita ja velvollisuuksia. Osaa nauttia vapaa-ajastaan. Omista vanhemmistakaan ei vielä kovin suurta huolta. 

No ton ikäinen nainen on jo voimaantunut,ja jatkaa voimaantumista ja nalkuttamista.

Tuossa iässä mies on vielä nuori,ja seon bailabaila pattayalla.

Lapsi on aikuinen. Asun vuokralla kuten ennenkin. Käyn töissä. On harrastuksia. Välillä tapaan kavereita.

Ei ole sellaista standardia olemassakaan maapallolla. Kukin tavallaan. Osa sinkkuna, ei lapsia. Toivoisi tietenkin että saisimme kaikille kodit ja rahat, ei jätetä ketään ilman. Joillakin ura ja piirit, toisilla ei.

Nauttimisen aikaa.

Eihöhän tuon jokainen itse saa toistaiseksi päättää, minkä näköistä se on.

Se on mitä kukin haluaa. Siihen ei kuulu mitään.

Kun laitan jalkoihini punaiset Converset käyn alle 23-vuotiaasta.

M 52

Miten ne sitten ennen eli? Eiköhän kaikilla ihmisillä ole erilainen elämänkaari, aina ollut ja tulee olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Kun laitan jalkoihini punaiset Converset käyn alle 23-vuotiaasta.

 

M 52

 

😄

Asumme pienessä hirsitalossa maalla järvenrannalla Tampereen vieruskunnassa. Lapset ovat omillaan. Asuntolainaa on ehkä 30 000. Pidetään se vähän verotusteknisistä syistä, sillä olen yrittäjä. Matkustelemme aina kun mahdollista. Elämä on hyvää, mutta myös vanhuuden oireita ja kremppoja alkaa pikku hiljaa tulla. Se ei ilahduta, mutta toivon, että saamme viettää hyvää elämää vielä vuosikymmeniä. Toisaalta olen ajatellut jo muuttamista lähemmäksi palveluita, koska emme me nuorene.

Miksi vielä viisikymppisenä pitää kysyä muilta, miltä sen elämän nyt pitää näyttää?

Onko reippaalla ja tunnollisella lampaalla hyväksytyksi tulemisen tarve jotenkin korostunut?  Tarve miellyttää ja saada tunnustusta olemalla reipas suorittaa? Kehuttiinko teillä kotona koskaan mistään ominaisuudesta joka vain oli olemassa ilman että olisi tarvinnut tehdä mitään? Oliko ilmapiiri lämmin ja rakastava? Ei tarvitse vastata tietenkään ellet halua avata. Tuo nimimerkki vain kalskahtaa korviin vähän sellaiselta että itsekin tiedät että ehkä olet tyyppiä joka aina ajautuu tekemään liikaa vaikka todellisuudessa voisit päästä vähemmällä ja se voisi olla mm terveyden kannalta hyvä juttu. 

Vierailija kirjoitti:

Kun laitan jalkoihini punaiset Converset käyn alle 23-vuotiaasta.

 

M 52

        Jaa tennaritko muuttavat kroppasi ja naamasikin 23v.?

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on aikuinen. Asun vuokralla kuten ennenkin. Käyn töissä. On harrastuksia. Välillä tapaan kavereita.

Sama mulla. Sinkku olen. Yksinäinen. Ikäkriisi. Masentunut. 

En. Oma ikäni alkaa jo nelosella. En omista asuntoa, ei ole autoa eikä muutoinkaan kummoista varallsiuutta. En ole haaveistani ja unelmistani huolimatta onnistunut saamaan lapsia. Elän yksin.Elän toiveissa, että saisin töitä ja työttömyyteni jää toivottvasti vain hetkellisesti. Ehkä vielä joskus saan toisetaiseksi voimassa olevam työsuhyteen tai viran.

En tiedä millaista elämäni pitäisi olla 50 vuotiaana. Mutta sen tiedän, että pyrin siihen. että en anna kyynisyden ja katkeruuden myrkyttää mieltäni; en nyt, enkä ikävuosein karttuessa. Luulen tietäväni myös, että minun on itse jaksettava ja yritettävä pitää huolta niistä ihmissuhteista, joita minulla on. Yritettävä jaksaa kantaa vastuuta niin itsestäni kuin enemmän ja vähemmän siitä ympäristöstä, missä kulloinkin olen ja elän.

Vierailija kirjoitti:

Kun laitan jalkoihini punaiset Converset käyn alle 23-vuotiaasta.

 

M 52

 

Onhan myös farmarihousut ja joku merkkitekstillä varustettu huppari? Ja lippis päässä?

Vierailija kirjoitti:

Nauttimisen aikaa.

Siis pilvee ja pildee. Jess, jess sopii mulle.

Mun mielestä 50 on juuri se ikä, jolloin ei enää pitäisi mitään. Varsinkaan mitään ulkopuolelta tullutta enää suorittaa.

Oman itsen löytämisen aikaa se on minulla. Vanhin lapsi on jo muuttanut kotoa ja nuorempi lukiossa. Iso muutos pikkulapsikauteen, varsinkin yksinhuoltajalle.

En omista juuri mitään; vain Aso-asunnon osuuden ja vanhan auton. Kun kuopus saa koulun valmiiksi muutan pienempään asuntoon ja toiselle paikkakunnalle. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Lapset aikuisia tai melkein, Asuntolaina maksettuna tai melkein. Uransa huipulla. Hyvä elämää ilman suurempia vastuita ja velvollisuuksia. Osaa nauttia vapaa-ajastaan. Omista vanhemmistakaan ei vielä kovin suurta huolta. 

Sä sekoitat meidät nyt meidän vanhempien sukupolveen.