Millaista elämä pitäisi olla viiskymppisellä?
Mitä siihen kuuluu? Miten viiskymppiset nykyisin elää?
Kommentit (51)
Julius Gaius Caesar nousi valtaan 50-vuotiaana
Sellaista elämää mitä itse haluaa sen unohtamalla kokonaan mitä elämän kuuluu muiden standardien mukaan olla. Jonkinmoista henkistä kypsyyttä pitäisi tosin tuohon ikään mennessä olla jo karttunut.
Vierailija kirjoitti:
No ton ikäinen nainen on jo voimaantunut,ja jatkaa voimaantumista ja nalkuttamista.
Tuossa iässä mies on vielä nuori,ja seon bailabaila pattayalla.
Mieskaveri 54v valittaa vanhuuttaan. Olen melkein 51, enkä yhtään vanha. Ja aion olla olematta vielä pitkään aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun laitan jalkoihini punaiset Converset käyn alle 23-vuotiaasta.
M 52
Jaa tennaritko muuttavat kroppasi ja naamasikin 23v.?
Etkö tajunnut sarkasmia
Olen jo vanhempi kuin viisikymppinen, mutta vastaanpa kuitenkin. Itselläni se oli hyvää aikaa, kuukautiset loppuivat ja nautin menopaussista. Olin vielä hyvässä kunnossa ja töissä oli mukavaa olla. Elämä oli hyvää ja tasaista.
En tiiä millasta elämän pitäisi olla mutta mulla maksettu rivari, säästöt eläkepäiviä ja remontteja varten. Pääasiassa työtön mutta myös aivan ihana osa-aikatyöpäikka, elämäni paras. Aikaa on, voin lorvailla, nam. Päikkärit ihania sillon kun kerkee, nam. Selkä- ja jalkakipuja mutta keppiä en vielä tarvitse ja bussit kulkee.
Vierailija kirjoitti:
En tiiä millasta elämän pitäisi olla mutta mulla maksettu rivari, säästöt eläkepäiviä ja remontteja varten. Pääasiassa työtön mutta myös aivan ihana osa-aikatyöpäikka, elämäni paras. Aikaa on, voin lorvailla, nam. Päikkärit ihania sillon kun kerkee, nam. Selkä- ja jalkakipuja mutta keppiä en vielä tarvitse ja bussit kulkee.
Ihan oikeasti, kukaan normaali ei sano nam! Saatana!
Yli viiskymppisten pitäisi saada nauttia eläkepäivistä.
M.52
semmonen minkä oot ite rakentanu itelles siitä,
kaikki saa osansa täällä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiiä millasta elämän pitäisi olla mutta mulla maksettu rivari, säästöt eläkepäiviä ja remontteja varten. Pääasiassa työtön mutta myös aivan ihana osa-aikatyöpäikka, elämäni paras. Aikaa on, voin lorvailla, nam. Päikkärit ihania sillon kun kerkee, nam. Selkä- ja jalkakipuja mutta keppiä en vielä tarvitse ja bussit kulkee.
Ihan oikeasti, kukaan normaali ei sano nam! Saatana!
Taidat olla kateellinen?;)
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Lapset aikuisia tai melkein, Asuntolaina maksettuna tai melkein. Uransa huipulla. Hyvä elämää ilman suurempia vastuita ja velvollisuuksia. Osaa nauttia vapaa-ajastaan. Omista vanhemmistakaan ei vielä kovin suurta huolta.
Pätee minuun. Tosin ikää vasta 48.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä 50 on juuri se ikä, jolloin ei enää pitäisi mitään. Varsinkaan mitään ulkopuolelta tullutta enää suorittaa.
Oman itsen löytämisen aikaa se on minulla. Vanhin lapsi on jo muuttanut kotoa ja nuorempi lukiossa. Iso muutos pikkulapsikauteen, varsinkin yksinhuoltajalle.
En omista juuri mitään; vain Aso-asunnon osuuden ja vanhan auton. Kun kuopus saa koulun valmiiksi muutan pienempään asuntoon ja toiselle paikkakunnalle.
Ollaan miehen kanssa 51v.
Lapset valmistui ammattiin ja muuttivat omilleen ja aloittivat oman elämän vuoden välein.. Minä ja mies aloitettiin meidän suhde nollista, vaikka ei ole mitään ongelmia ollutkaan, mutta palattiin taas aikaan, kun ei ollut lapsia ja niitä menoja jne. Kämppä on maksettu ja taloudellinen tilanne on hyvä ja nyt on aikaa ja kaikki turhat riidat on riidelty pois. Meidän elämässä ei ole enää yhtään pakollista menoa tai pakko ajatella jotain ylimääräistä. Lapsista ei tarvitse huolehtia, kun ovat vakituisessa työssä ja osaavat hoitaa omaa talouttaan, niin ei ole sitä rahareikää enää heidän suuntaan.
Me myydään asunto ja muutetaan maalle. Pois helsingistä omaan rauhaan.
Oli hyvää aikaa, vanhempi lapsi muutti avoliittoon ja nuorempi kirjoitti ylioppilaaksi. Hänkin lähti armeijaan ja miehen kanssa alkoi uusi kuherruskuukausi. Ymmärsin, että tästä ei elämä parane. Kyllä se parani, kun syntyi neljä lastenlasta. Ensimmäisen syntyessä olin 54-v.
Asuntovelat maksettu, kersat lähteneet kotoonta, asunto vaihdettu pienempään, molemmat hyvin palkatuissa töissä. Loma-asunto etelästä, paljon matkoja ja kulttuuria. Ylimääräinen raha sijoituksiin ja pois oravanpyörästä heti kun mahdollista.
Lapsi vielä kotona, vanhemmat jo niin huonokuntoisia, että tarvitsevat päivittäistä apua. Töissä hirveä kiire, puoliso työtön ja siksi rahahuolia. Ei yhtään omaa vapaa-aikaa, pelkkää tukka putkella juoksemista ja suorittamista.
N50+
Hallituspaikkoja, hyvä positio työelämässä, maksettu omakotitalo ja kunto on kova, vaikka itse sanonkin.
Lapset ovat jo aikuisia ja asuvat omillaan. Tein lapset nuorena.
N51
Viisikymppiset elävät hyvin erinäköisiä elämäntilanteita. Riippuu paljon minkäikäisenä ovat lapsensa tehneet. Yli nelikymppiset tai vähän sitä alle lapset saaneet elävät vielä kotona asuvien koululaisten kanssa.
Samaan syssyyn saatta vielä sattua raihnaiset omat vanhemmat, jos hekin ovat tehneet lapset myöhemmällä iällä.
Pitäis ja pitäis, mutta tavoitteena olisi olla taloudellisesti riippumaton. Nyt nelikymppisenä voisin elellä pääomatuloillani ja kerrytellä lisää pääomaa osa-aikatöillä, mutta aina vaan tyrkyttävät 40 tuntista ja ylitöitä 😳