Lue keskustelun säännöt.
Sinä, joka olet asunut monessa eri asunnossa! Muistatko missä asunnossa aina satuit asumaan, mitä elämässäsi silloin tapahtui?
11.11.2023 |
Itse olen asunut lapsuudenkotini jälkeen neljässä eri asunnossa 20 vuoden aikana.
Olen siis nelikymppinen.
Muistan hyvin, missä asunnossa asuin minäkin vuosina ja nimenomaan siten, että mitä elämän käännekohtia ja tapahtumia tapahtui juuri siinä asunnossa asuessa.
Muistan hyvin siis, että kun tapahtui asia x, asuin siinä asunnossa vaikkapa vuosina 2002-2005, jotenka se asia tapahtui tuolla aikavälillä.
Tavallaan helpottaa 20 vuoden muisteluita, kun nuo eri asunnot rytmittävät muistoni ja vuoteni hyvin.
Kommentit (14)
Pikkukaupungissa oli rauhallisempaa, paitsi yhdet viinanaapurit. Iso kaupunki ollut aina hankala. Vaikka isossa sivulla laajemmat lenkkireitit. Palvelut ja kaupat tosin isossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen asunut kaikkiaan 13:ssa eri asunnossa. Muistan kyllä tapahtumia kaikkien niiden ajoista.
Laitan tähän muutaman:
Asunto 2, kun muutin pois lapsuudenkodista. Vetoisa ja puilla lämmitettävä vanha asunto. Silloin alkoi itsenäinen elämä ja oli jännää. Kylmyyttä ei aluksi edes huomannut.
Asunto 5, kimppakämppä hyvän kaverin kanssa. Sosiaalinen elämä oli vilkasta. Mentiin ja tultiin.
Asunto 7, naimisiin ja ensimmäinen yhteinen asunto miehen kanssa. Kiva kaksio kaupungin laidalla.
Asunto 9, perhe-elämää, kaksi lasta. Kolmiossa leikkipuiston lähellä pärjättiin hyvin lasten ollessa pieniä.
Asunto 13, lapset lentäneet pesästä ja miehen kanssa taas kahdestaan kerrostalokaksiossa eletään.
Muistan varsin hyvin, ja olettaisin olevan aika tavallista näin.
Juuri noin muistan milloin joku asia on tapahtunut, että ensin mietin että missä asuin silloin ja sen jälkeen mietin että milloin asuin siellä.
En välttämättä muista kaikkia tapahtumia, mitä on tapahtunut, kun olen asunut asunnossa x, mutta jos joku puhuu jostain tapahtumasta y, niin muistaisin, että asuin silloin asunnossa x.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahden ensimmäisen kotini tapahtumista en muista mitään. Kolmannesta muistan jotain, olin 3 vuotias kun muutin sieltä pois. Sitä seuraavasti muistan vaihdellen mitä mistäkin.
Asuin 34 elämän vuotena 3 asunnossa jotka olivat muutaman km säteellä toisistaan. Näin unta niistä että pohdin missä keitän aamukahvit, kun viimeksi muutin. Yht 8 paikassa kaikkineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan melko hyvin lähtien ehkä 5v..
1. Synnyin Hkissä, jossa asuttiin siihen saakka kun olin ehkä 1,5v.
2. Muutettiin Espooseen paritaloon ja asuttiin siellä vain 1 vuosi, onneksi. :D
3. Muutettiin Hkin keskustaan ollessani n. 2,5v ja asuttiin siellä samassa asunnossa n. 10 vuotta.
4. Muutettiin isompaan asuntoon Hkin keskustassa kun olin n. 12v. jos oikein muistan.
5. 18-vuotiaana muutin kaverin kanssa kimppakämppään itä-Helsinkiin jossa asuttiin vain vähän aikaa ja muutin takaisin kotiin ollessani n. 19v.
6. Muutin poikaystävän kanssa yhteiseen kotiin Espooseen ollessani n. 20 v.
7. Muutin takaisin lapsuudenkotiin Hkin keskustaan hetkeksi ollessani n. 21-22v.
8. 23-vuotiaana asuin vähän missä milloinkin, mm. kimppakämpässä Helsingissä, siskolla ja ties missä.
9. Sitten muutin ulkomaille.
10. Sitten muutin takaisin Suomeen, Espooseen yksiöön ollessani 24v.
11. Siellä asuin 8 vuotta.
12. Muutin isompaan asuntoon Espoossa.
13. Asuin siellä vuoden ja muutin toiseen paikkaan Espoossa.
Muistan pääpiirteittäin mitä tapahtui missäkin.
Olen asunut 15 osoitteessa. 1.-2 vauva ja pikkulapsiajan kodit, ei muistoja. 3.-4. kodeista on selkeitä lapsuus- ja kouluajan muistoja. 5.-8 osoitteissa vietin nuoruuttani ja opiskelijaelämää. Sinä aikana tapasin nykyisen puolisoni. 9. yhteiselon harjoittelua parisuhteen alkutaipaleella. 11. Ensimmäinen yhteinen omistusasunto, lapsi syntyi. 13. perheen yhteinen seikkailu maailmalla ja nyt 15. olemme taas kahdestaan. Lapsi muutti omilleen. Väleissä oli joitain lyhytaikaisia ratkaisuja, mm ennen ja jälkeen ulkomaan seikkailun 7 - 10kk pätkät vuokralla ja joku pätkä anoppilassa, kun ensimmäinen asunto ostettiin ennen sen valmistumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä lasketaan asumiseksi? Oon asunu millloin missäkin, kadulla, porraskäytävissä, ihmisten sohvilla jne jne jne. En muista missä kaikkialla, mut sen muistan, että aina on sattunut ja tapahtunut.
Olen asunut 15 eri asunnossa ja muistan kyllä aika hyvin, mitä elämässä oli meneillään minkäkin asunnon aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuus ja nuoruus samassa talossa, muistan hyvin mitä siellä tapahtui.
18-20-vuotiaana vaihdellen poikaystävän luona, suhde oli huono ja kumppani sitoutumiskyvytön, joten aina silloin tällöin lapsuudenkodissa. Muutti seurustelun aikana toiseen asuntoon, josta hurjasti yritin tehdä yhteistä kotia ja saada suhdetta toimimaan, todella harmaata, ahdistunutta aikaa.
20-vuotiaana ensimmäinen oma asunto. 34-neliöinen vetoisa kämppä pohjoisikkunoilla, karmea suihkutila ja pieni vessa, keittiö kiva. Oli vauhdikas vaihe elämässä, asunto lähellä baareja, usein kavereita kylässä.
21-vuotiaana toinen asunto, sielläkin talvella kylmä ja ulko-oven raosta paistoi rappiksen valo, välillä vähän jännitti kun rapussa asui kaiken näköistä porukkaa. Alkuun hyvinkin vauhdikasta elämää, pidin paljon juhlia ja kivaa oli kunnes ei enää ollut.
22-vuotiaana muutin jälleen, pieneen asuntoon. Siltä ajalta melko huonoja muistoja.
24-vuotiaana muutin jälleen. Asunto ihana ja aiempia rauhallisemmassa talossa. Aloin opiskella, masennuin jälleen, pikkuhiljaa sain elämästä edes jotain otetta kun löysin kivan työpaikan. Erosin huonosta suhteesta. Tapasin nykyisen mieheni.
27-vuotiaana muutimme yhteen miehen kanssa. Asuinpaikka numero 8. 60-neliöinen kaksio parvekkeella. Esikoinen syntyi, ja silloin olin kotona ensimmäistä kertaa lapsuuden jälkeen.
Seuraava asunto oli kolmio, se oli ehkä rauhallisinta aikaa, työntelin rattaita ja touhusin vauvan kanssa. Asunnosta en kauaa tykännyt ja muutettiin vähän isompaan kolmioon, joka oli alkuun tosi ihana. Tykkäsin alueesta, lapsen huoneesta, pesutiloista ja keittiöstä. Osa naapureista oli vastenmielisiä kyttääjiä, joten pikkuhiljaa asunto menetti hohtoaan. Toinen lapsemme syntyi, loppuaika asunnossa oli aika härdelliä kahden pienen kanssa.
Muutettiin keskustan kaksioon. Ihana asua paikassa, jossa naapurinrouva ei tarkkaile muiden liikkeitä ja valvo kuka on kotona ja kuka ei. Aika ehkä kultaa muistoja, mutta vaikka tilaa oli reilusti vähemmän kuin ennen, kuumassa asunnosta lasten pukeminen kuravehkeisiin, vauvan kantaminen talon läpi pyöräkellariin, jossa vaunut olivat, keittiö tiensä päässä, seinissä olemattomat äänieristeet ei olleet lempparijuttuja, kaipaan sinne. Se asunto oli väliaikaisratkaisu ja aika siellä lyhin kaikista, mutta jotenkin enemmän koti kuin aiemmat kaksi. Ehkä sen tekivät lapset ja tilanteemme.
Muutettiin nykyiseen kotiin. Kolmas lapsemme syntyi. Täältä on hyviä ja huonoja muistoja, voi olla, että tämä on viimeinen yhteinen koti lasten isän kanssa, mutta kaikella on hintansa. Toivon, että tämä olisi lapsieni lapsuudenkoti ja täältä sitten lähtisivät omilleen aikanaan.
Tulipa pitkä vastaus. Kiva ketju:)
Asunnossa numero 1 asuin, kun tapasin aviomieheni.
Asunnossa numero 2 syntyi esikoinen.
Asunnossa numero 3 syntyi toinen ja kolmas lapsi.
Asunnossa numero 4 tapahtui avioero.