Eräs tuttavaperhe on mielenkiintoinen. Äiti kotona vauvan kanssa
ja 2v ja 4v kokopäivähoidossa päiväkodissa. Isä vie illat poikia pyöräilemään, uimaan, kirjastoon joka paikkaan, että äiti saa vapaa-iltoja.Kaikki lapset ovat terveitä, rauhallisia, itsekseen viihtyviä tapauksia, ei siis mitään adhd-lapsosia. Äiti harrastaa sisustusta ja kotona vaihtuu verhot ja sohvatyynyt harva se viikko, puutarhassa mennään takapuoli pystyssä, käydään jumpassa ja shoppailemassa.......
Molemmat vanhemmat ovat opettajia. Perhe on ihan onnellisen oloinen ja lapset mukavia ja tasapainoisia. Tämä tyyli sopii heille, eivätkä he millään lailla häpäile tai salaile esim sitä että isommat lapset ovat päiväkodissa. Se on heistä ikäänkuin itsestäänselvää. Itse ihmettelen, mutta en paheksu. Ei ole minun elämäni.
Kommentit (35)
Tosi hienoa, että on tuollaisia ihmisiä, jotka elävät elämäänsä miettimättä mitä naapurit ym ajattelee siitä.
Jos koko perhe voi hyvin, niin mitä väliä millään muulla on?
Mä en nykypäivänä yhtään ihmettele sitä, että on olemassa äitejä, jotka haluavat olla vauvan kanssa kotona ja isompi/isommat tarhassa.
Minulla on 3v ja 1v tytöt, ja olen huomannut, että esikoisen kanssa tuli puuhattua miljoona kertaa enemmän asioita kuin nyt tämän kuopuksen kanssa. Villin esikoisen kanssa touhuaminen on myös todella mukavaa, mutta väkisin silloin pienemmän kanssa touhuaminen kärsii.. jos siis tehdään juttuja, mihin pienempi ei voi osallistua...
Live and let live!
on 8h joka päivä vieraalla hoidossa vaikka äiti on kotona. Äiti, jolla on pohjaton määrä intoa, energiaa ja ideoita. Mietin vain miten äiti raaskii.. Mutta kuten sanoin, en paheksu.
ap
perennat ja huonekalut vaihtavat paikkaa tiuhaantahtiin. vaikka itse pidänkin kotona kaikki kolme lasta ja sinä sivussa harrastelen.
lapsiryhmiä on pihalla, naapureissa, ja tässä tapauksessa kolme jo kotonakin. Hitsin pimpulat 2v mitään lapsiryhmää kaipaa!
Jos ap olisi kirjoittanut olevansa itse tuo äiti, voi herrajumala mikä elämä täällä olisi alkanut.
Mutta siis, itse ihmettelen kyllä kovasti tuota KOKOpäivähoitoa. Puolipäiväisen vielä ymmärtäisin.
Lapsi hoidossa, isä tai äiti kotona, lomalla tai muuten. Voi niitä lapsiraukkoja ja itseasiassa vanhempia säälin enemmänkin vielä. Lapset sopeutuvat mihin vain, mutta vanhemmat eivät tajua, mikä onni nuo lapset heille ovat. Lapsuusaika on niin lyhkänen....
on 8h joka päivä vieraalla hoidossa vaikka äiti on kotona. Äiti, jolla on pohjaton määrä intoa, energiaa ja ideoita. Mietin vain miten äiti raaskii.. Mutta kuten sanoin, en paheksu.
ap
sun kirjoituksista huokuu paheksuntaa. Olet joko hirveä besserwisseri tai sitten tämä kuvaamasi äiti itse...
ja nelivuotias kerhoon pari kertaa viikossa. Näin se menee.
Ei 2-vuotias - eikä 4-vuotiaskaan - tarvitse täyspäiväisesti lapsiryhmää.
Kunhan vaan mammat, joilla on liikaa aikaa, syöttävät toisilleen näitä ajatuksia.
että hyvä, jos hengissä säilyy. Okei. Mulla on vähän eri standardit.
että ne päivähoitopaikat on ihan konkreettisesti pois joltain toiselta, enemmän tarvitsevalta. Joo, tiedän kyllä, että kaikille lapsille hommataan joku hoitopaikka, mutta se voi sitten olla toiselta puolelta kaupunkia. Meidän hyvässä lähipäiväkodissa on parhaillaan useampikin lapsi, joilla äiti vauvan kanssa kotona. Ja samassa naapurustossa sitten äidit ja isit raahaa pieniä lapsiaan pitkän matkan päähän.
Ymmärrän, ettei kukaan varmaan viitsi henkilökohtaisesti kantaa vastuuta ns. "turhien paikkojen" varaamisesta, koska omille lapsille halutaan "varata" parhaat paikat (yhden perheen perustelu on juuri se, että eivät halua luopua paikasta). Mutta silti se jotenkin ärsyttää, että hoidossa on sellaisia lapsia, jotka eivät ole akuutisti hoidon tarpeessa!!!
oma poikani on nyt kuukauden odottanut päivähoitopaikkaa, eikä kuulemma sellaista millään järjesty ennen vuoden alkua. Alkaa talous käydä tiukille.
Motiivi sille että isä viettää aikaa lastensa kanssa ei ole aina pelkästään se että äidille pitää antaa vapaata...
Isä vie illat poikia pyöräilemään, uimaan, kirjastoon joka paikkaan, että äiti saa vapaa-iltoja.
vaikka kuinka yrität alleviivata omaa suvaitsevaisuuttasi. Kuulostaa ihanalta perheeltä. Mikä sua siinä kuviossa nyppii? Se, että jollain menee noin hyvin? Että isäkin osallistuu lasten hoitamiseen? Että lapset ovatkin tasapainoisia ja kilttejä? Kuulostat katkeralta, työttömältä yh-av-mammalta, jolla on adhd-lapsi ja asut kaupungin vuokrakaksiossa.
Mitä vikaa tässä nyt on? Perhe onnellinen ja lapset mukavia, rauhallisia ja tasapainoisia? What's the f***ing problem?
Päivät päiväkodissa, illat isän kanssa. Tulee varmaan tosi hyvä äiti-lapsisuhde.
Ja olen itsekin opettaja, mutta en normaalitapauksissa kannata päiväkotia 2-vuotiaalle, jos olisi mahdollisuus kotona oloon.
Meitä(kin) on moneen junaan..